Siru on kärsinyt uniongelmista koko ikänsä. Vanhemmat hakivat lapselleen apua kymmenen vuoden ajan saamatta sitä juurikaan. Lopulta Sirun äiti Elina oli yhteydessä myös lastensuojeluun, ja hänelle kerrottiin lapsen saavan paremmin tarvitsemiaan palveluita lastensuojelulaitoksessa. Niinpä Siru sijoitettiin laitokseen hänen ollessaan 12-vuotias.
Siitä huolimatta, että kotona ei käytetty päihteitä, Siru oli kokeillut alkoholia muutaman kerran kavereidensa kanssa. Laitokseen muuttamisen jälkeen alkoi huumeiden käyttö, joka muuttui nopeasti säännölliseksi.
”Ensimmäinen sijoitus oli vapaaehtoinen, mutta laitoksessa alkaneen huumeidenkäytön vuoksi Aino otettiin myöhemmin huostaan”, Sirun äiti Elina kertoo.
Nyt viisi vuotta ja noin 130 palvelukontaktia myöhemmin äiti kertoo, etteivät lupaukset palveluiden saamisesta pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi Sirun uniongelmiin ei tarjottu hoitoa.
Päihdeongelma paheni nopeasti, sillä monet laitoksessa asuvat nuoret käyttivät huumeita. Muutos oli raju. Huumeiden myötä Siru alkoi varastelemaan tavaraa, myös kotoaan.
”Kun syöksykierre oli jatkunut jo pitkän aikaa, kysyin asioitamme hoitaneelta työntekijältä, mitä hyötyä lapsen laitokseen sijoittamisesta on hänen mielestään ollut. ´Olet ainakin saanut levätä´, hän vastasi. Olen kaikkien näiden vuosien aikana kulkenut päivät ja yöt etsimässä laitoksesta hatkassa olevaa lastani. Tämä ei ole ollut lepoa kenellekään”, Elina toteaa.
Elinalla on kolme lasta, joista Siru on nuorin. Siru syntyi harvinaisen sairauden kanssa, joka vaati useita leikkauksia jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Vasta myöhemmin selvisi, ettei kipulääke ollut tehonnut. Pitkittynyt kipu voi vaikuttaa lapsen kehitykseen monin tavoin, ja Sirun kohdalla se heijastui muun muassa uneen.
Myöhemmin unenpuute näkyi myös koulunkäynnissä: seiskaluokan aikaan Sirua ei juuri koulussa nähty, sillä yön valvomisen jälkeen hän ei pystynyt osallistumaan aamupäivän tunneille.
”Siru saattoi valvoa kolmekin vuorokautta putkeen ja meni siitä tietenkin sekaisin”, Elina kertoo.
Varhaislapsuuteen liittyy myös muita kuormittavia kokemuksia.
Elina kertoo, kuinka kuluttavaa jatkuva varuillaan olo on. Kerran Siru söi kotona ollessaan kokonaisen purkillisen unilääkkeitä. Tyttö vietiin ambulanssilla sairaalaan ja Elina lupasi tulla perässä omalla autollaan.
”Istuin autossa ainakin vartin ennen kuin käynnistin sen. Ambulanssi oli ainoa paikka, jossa Siru oli turvassa eikä mitään pahaa voinut tapahtua. Ambulanssimatkan verran sain hengittää vapaasti. Sairaalastakin voi karata.”
Nuoret karkaavat lastensuojelulaitoksista usein ja saattavat olla pitkiäkin aikoja ”hatkassa”. Päihteitä käyttävälle nuorelle tällaiset reissut voivat olla kohtalokkaita.
”Ymmärrän lapsen tai nuoren sijoittamisen lastensuojelulaitokseen esimerkiksi silloin, jos omat vanhemmat ovat lapselle vaaraksi. Silloin laitos tosiaan suojelee lasta. Sirun kohdalla tilanne oli tavallaan päinvastainen: huumeidenkäyttö alkoi laitokseen mennessä ”, Elina kertoo.
Eräänä keväisenä iltapäivänä kolmisen vuotta sitten Elina oli asioilla Helsingin keskustassa, kun hän huomasi kaksi Aseman Lasten takkeihin pukeutunutta nuorisotyöntekijää Rautatieaseman kulmalla. Elina juoksi miehet kiinni ja kertoi lyhyesti tyttärensä ja perheensä tilanteesta pyytäen apua. Hän sai puhelinnumeron Aseman Lasten rikostiimin työntekijälle ja soitti tälle.
”En ollenkaan ymmärtänyt, miten oli mahdollista, että hän ehdotti tapaamista jo ylihuomiselle. Olin varautunut ei onnistu -vastaukseen tai ainakin odottamaan useamman viikon”, Elina huokaisee tyytyväisenä.
Kun työntekijät olivat puhuneet Elinan kanssa ja sopivat tapaamisen erikseen myös Sirun kanssa, Elina ei uskonut sen kestävän montaa minuuttia – eihän tyttö ollut jaksanut sadan aikaisemmankaan ihmisen kanssa alkua pidemmälle.
”Kun he kahden tunnin jälkeen soittivat minulle, Siru oli edelleen heidän kanssaan. Silloin tiesin, että tämä homma toimii ja nämä ihmiset osaavat kohdata lapseni.”
Siru halusi jatkaa tapaamisia. Mukana työskentelyssä on työntekijä, jolla on itsellään päihde- ja rikostausta sekä koulutus sen hyödyntämiseen työssä nuorten parissa. Hänen mukanaolonsa on ollut ratkaisevan tärkeää.
Työskentely Aseman Lasten kanssa on Elinan mukaan ollut mielekästä erityisesti rehellisyyden ja joustavuuden vuoksi. Hän on saanut kertoa avoimesti lapsen päihteidenkäytöstä ja sen aiheuttamista tilanteista ja tunteista. Sekä lapsi että äiti ovat saaneet tukea ja apua.
“Aseman Lasten työntekijöille ja yhdelle ystävälleni olen voinut sanoa asiat niin kuin ne ovat. Erityisesti silloin, kun tilanne on päällä, on tosi tärkeää, ettei kauhistella vaan toimitaan. Olen kokenut, että meitä on oikeasti kuultu ja meistä on välitetty.”
Huumeriippuvuus voi muuttaa ihmisen käyttäytymistä nopeasti paljonkin. Määrätietoinen, aktiivinen ja iloinen Siru muuttui ennalta-arvaamattomaksi, varastelevaksi ja valehtelevaksi – eikä äiti voinut enää tietää mikä on totta. Elina halusi pitää lapsensa turvassa, mutta taistelu huumeita vastaan vei kaikki voimat eikä tuntunut tuottavan minkäänlaista tulosta.
”Olen kokenut ennen kaikkea huolta, pelkoa ja häpeää, monen muun tunteen ohella. Miten voikin yhtä aikaa tuntea niin voimakasta rakkautta ja vihaa omaa lastaan kohtaan?” Elina miettii kyyneleet vierien.
Päihdehoitoa tulisi olla tarjolla myös alaikäisille. Sen tulisi nivoutua tiiviisti lasten ja nuorten arkeen sekä lastensuojelulaitosten toimintaan. Vastuun hoidon järjestämisestä ei pitäisi jäädä vain lastensuojelulle.
Aikaisessa vaiheessa saatava päihdehoito säästäisi sekä inhimilliseltä kärsimykseltä että valtavilta menoeriltä. Hyvinvointiala Hali ry:n viimevuotisen selvityksen mukaan lastensuojelulaitoksen vuorokausikustannus sijaishuollossa per lapsi on keskimäärin 456 euroa. Sirun yhteensä 700 päivää kestäneet laitosjaksot ovat tällä summalla laskettuna tulleet maksamaan noin 320 000 euroa.
”Tämä herättää kysymyksen, mihin rahat näiden lasten ja nuorten osalta käytetään? Eniten tarvittaisiin oikeasti kohtaavia ja kuuntelevia ihmisiä, jatkuvuutta ja oikea-aikaista tukea. Lapselle viikkokin on pitkä aika odottaa. Kotiin tuotavat palvelut ovat myös tosi hyvä juttu.”
Lapsen sijoittaminen laitokseen vaikuttaa merkittävästi koko perheen talouteen. Perheen on maksettava laitokselle tuntuvaa elatusmaksua, mutta samaan aikaan asumistuki ja lapseen liittyvät tuet pienenevät eikä lapsilisää enää makseta. Jatkuva huoli pärjäämisestä varjostaa Sirun perheen elämää edelleen.
Siru täytti juuri 17 vuotta, ja halusi viettää päihteettömät juhlat. Hän asuu kotona äitinsä luona, opinnot ammattikoulussa sujuvat hyvin ja hän haluaa keskittyä terveellisiin elämäntapoihin. Suunta on kääntynyt valoisampaa tulevaisuutta kohti.
Aseman Lasten työntekijät pitävät edelleen yhteyttä Sirun ja Elinan kanssa. Päihdeongelmasta toipuminen ei etene lineaarisesti ja tuki on tärkeää silloinkin, kun menee hyvin.
”On mahtavaa, että he ovat edelleen mukana arjessamme!”
Mitä Elina haluaisi sanoa muille päihteitä käyttävien lasten ja nuorten vanhemmille?
”On kauheaa, että oikeasti en tiedä, minne voisin suositella menemään, että sieltä saisi varmasti tukea. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla Aseman Lasten asiakkaita. Mutta tämän voin ehdottomasti sanoa: ole kuulolla ja rakasta lastasi kahta enemmän, pidä hänestä kiinni ja ole hereillä.”
Tekstissä esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden turvaamiseksi.

LAHJOITA MOBILEPAYLLA NUMEROLLA 43900
