“Tää on ihan ku Kaivari tai Alppipuisto”, totesi nuori seuratessaan perjantai-illan menoa kauppakeskus Kampissa Helsingissä.
Nuori viittasi kommentillaan puistobileisiin, jotka ovat syksyisin toistuva, viikkoja kestävä ilmiö. Helsingin puistot houkuttelevat erityisesti perjantai-iltaisin paikalle satoja, jopa tuhansia nuoria ympäri pääkaupunkiseudun – ja kauempaakin.
Havainto on tuttu myös julkisiin tiloihin jalkautuville nuorisotyöntekijöille. Kauppakeskus Kamppi vaikuttaa jälleen olevan Suomen suurin nuorisotalo kuten vajaa kymmenen vuotta sitten luonnehdittiin. Mittakaava on pienempi kuin syksyn puistobileissä, mutta samankaltaisia ilmiöitä näkyy: suuria kaveriporukoita, päihteiden käyttöä, levottomuutta ja ajoittaisia konfliktitilanteita.
Nuorten kanssa jutellaan paljon siitä, miten ilta on lähtenyt käyntiin, kuka on missäkin porukassa ja millaisessa kunnossa kaverit ovat. Usein työntekijät auttavat myös rauhoittamaan kärjistyviä tilanteita tai ohjaamaan nuoria turvallisempiin valintoihin.
Nuorilla on oikeus kokoontua ja viettää aikaa yhdessä. Hengailu tarjoaa mahdollisuuden tavata muita nuoria, liittyä joukkoon, löytää uusia kavereita ja kokea olevansa osa jotakin. Samalla tällaisiin kokoontumispaikkoihin kasaantuu helposti erilaisia riskejä. Siksi aikuisten läsnäolo nuorten parissa on tärkeää.
Myös vanhempien on tärkeä jutella nuorten kanssa siitä, missä ja kenen seurassa he iltaansa viettävät. Ennen ulos lähtemistä on hyvä yhdessä käydä läpi:
✅ onhan puhelimessa akkua ja miten se riittää koko illan?
✅ onko matkakortti ladattu tai muuten rahaa matkalippuun kotimatkalle?
✅ milloin se viimeinen bussi/juna/ratikka, jonka kyydissä pitäisi olla, menikään?
Illan aikanakin voi nuorelta kysäistä, miten menee. Toiveena myös, että vanhemmat vastaisivat puhelimeen vaikka puhelu tulisi tuntemattomasta numerosta: soittaja saattaa olla esimerkiksi nuorisotyöntekijä, joka yrittää tavoittaa vanhempia hakemaan lastaan kotiin.
Turvallista viikonloppua 💚
... Näytä enemmänNäytä vähemmän
🤔 Miksi aikuisten ja nuorten käsitykset harrastamisesta törmäävät?
🤔 Miksi kavereiden kanssa hengailu voi olla nuorelle merkityksellisempää kuin ohjattu harrastus?
🤔 Entä milloin nuoren kiinnostusta kannattaa tukea ja milloin taas rajata?
Näiden kysymysten äärelle pysähdymme etävanhempainillassa keskiviikkona 22.4. klo 18.
Vieraana on Pete “Hende” Nieminen, joka avaa graffitia harrastuksena. Keskustelussa ovat mukana Aseman Lasten asiantuntijat Eliisa Ahlstedt, Minttu Oinonen ja Samu Herttuainen.
Tervetuloa pohtimaan, miten me aikuiset voimme tukea nuorta löytämään mielekästä tekemistä, pysyä keskusteluyhteydessä ja olla läsnä myös silloin, kun emme täysin ymmärrä nuoren maailmaa.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: asemanlapset.fi/tapahtumat/etavanhempainilta-ke-22-4-klo-18-19-30-kun-harrastus-ei-nayta-harrastu...
... Näytä enemmänNäytä vähemmän
Tuntuuko rasismiin puuttuminen hankalalta? Se on usein lasten ja nuorten toive: "Olispa joku aikuinen puuttunut!" Itse rasistisen teon lisäksi haavoittavaa on kokemus siitä, että jää yksin.
Turvallisempi arki rakentuu usein pienistä teoista: omien puhetapojen tarkastelusta, oletusten tunnistamisesta ja siitä, ettei syrjiviä tilanteita ohiteta.
Lasten ja nuorten ajatusten äärelle on tärkeä pysähtyä myös silloin, kun mielipide tai tapa toimia hätkähdyttää aikuista. Silloin syntyy mahdollisuus keskusteluun, oivalluksiin ja muutokseen.
Helsingin Walkers-kahvilalla työskentelevä Taru Oikarinen kertoo:
”Meillä oli nuoren kanssa hyvät keskustelut Black Lives Matter -teemasta ja yleisemmin ihmisten ennakkoluuloista. Ihan ekoja kertoja nuoren tullessa Walkersille, hän ei ymmärtänyt miksi n-sanaa ei saisi käyttää. Nyt hän harmitteli sitä, miksi ihmiset ovat rasistisia. Huikeaa nähdä tämä muutos nuoressa.”
Tehdään aikuisina se, mitä lapset ja nuoret toivovat: kuunnellaan, otetaan kokemukset vakavasti eikä jätetä heitä yksin 💚
#RasisminvastainenViikko
... Näytä enemmänNäytä vähemmän