Blogikirjoitukset

Kiusaaminen on sen osallisille haavoittavaa ja usein kauaskantoisia seurauksia aiheuttavaa. Sen vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin tilanteen osapuoliin. Silti vanhemman kokemus jää usein keskustelussa taustalle. Mitä tapahtuisi, jos näkisimme kiusaamiseen puuttumisen kokonaisuutena, jossa myös vanhempi on lapsensa kautta uhri – ja tärkeä osa ratkaisua?  

Yhä useampi nuori kokee jäävänsä yksin, vaikka Suomea pidetään lapsiystävällisenä maana. Heikki Turkka ravistelee pohtimaan, miksi oikeudet tuntuvat muuttuvan neuvottelukysymykseksi silloin, kun lapsi on “vaikea”. 

Miten nuoret ja huoltajat ovat kokeneet sovittelun ja miten sen vaikutukset näkyvät arjessa? Huoltajien mukaan muutos voi näkyä esimerkiksi vastuunottona ja sovituista asioista kiinni pitämisenä.

Nuoret ovat paljon enemmän, kuin vain virheensä, joita ovat tehneet – niin kuin jokainen meistä. He ansaitsevat mahdollisuuden ja tukea rikoksettomaan ja päihteettömään elämään, harjoittelijamme, kulttuurikriminologian opiskelija Fanny Virtanen kirjoittaa blogissaan.

Nuoremme kasvavat maailmassa, jonka tahti on kiihtynyt. Jos aikuiset yrittävät ratkaista tämän päivän ilmiöitä eilisen työkaluilla, syntyy väistämättä kuilu todellisuuden ja toimintatapojen välille. Silloin nuorten oireiluun yritetään tarttua väärästä kulmasta.

Toipuminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan ihmisten välisessä yhteydessä. Nuori tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka jaksavat kohdata rauhassa ja tukea silloin, kun omat voimat eivät vielä riitä. Toipumisrauha syntyy siitä, että saa olla mukana ja merkityksellinen – omassa tahdissaan.