Pietron Silmin:

 

Mulla on ollut vähän taukoa kirjoittelusta, kun on ollut muka niin kiire ettei oo kerennyt pysähtymään ja niin on kai oikeasti ollutkin. Mutta nyt on hetki aikaa ajellessa Oulusta kotiin päin. On ollut mielenkiintoiset pari päivää ja pakko vähän purkaa ajatuksia. Tää kirjottelu on mulle tapa saada asiat oikeaan kokoon mun erityisessä pääkopassa.

Ollaan siis oltu muutama päivä kiertämässä valtion koulukoteja. Kasassa on ollut aivan jäätävä porukka eri alojen ammattilaisia, muun muassa poliisin nuorisotutkintaryhmää, poliisin ennalta estävä toiminto eli eet, musa- ja graffititaiteilijoita, Helsingin lastensuojelun Toivo-tiimin ammatillinen tukihenkilö, Pietarsaaren etsivä nuorisotyöntekijä, Turvallinen Oulu ja Nurri -hankkeiden jalkautuvat nuorisotyöntekijät, Valtion koulukotien porukkaa ja Aseman Lasten Walkers-bussin työntekijä ja tietysti meidän erityispiirteitä pullollaan oleva bunkkeritiimi.

Kiertueen tarkoituksena on pitää moniammatillisia pajoja näille vakavasti oireileville nuorille. Mun pajassa mukana olivat paikallinen eet Purtsi, Itä-Uudenmaan poliisin eet Mari sekä Helsingin nuorisotutkintaryhmän Piia. Ekassa kohteessa saimme kokea jotain niin mykistävää, että mun on pakko kertoa siitä.

Meidän pajassa ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa, vaan mentiin perstuntumalla kohtaamaan ja kuulosteltiin, mistä nuoret haluavat puhua ja annettiin heidän puhua. Eka ryhmä oli ehkä hieman lämmittelyä ja hyvä avaus kahdelle tulevalle pajalle.

Kun vuorossa oli toinen ryhmä ja sisään astui kaksi nuorta, he alkoivat välittömästi kertomaan lähiaikojen kännikokeiluistaan. Ensin hiukan naurettiin ja vähän tutustuttiin, mutta aika pian keskustelu lähti tosi syvällisille urille, kun nuoret alkoivat kertoa lapsuuden kokemuksistaan ja perhesuhteistaan.

Oli aivan maaginen hetki, kun meillä Piian kanssa katseet kohtasivat ja molemmat silmät vetisinä katsottiin toisiamme. Ei sanoja tarvittu, molemmat varmasti ymmärsimme, miksi nämä tytöt oireilevat. Oli suoranainen ihme, että varsinaiselta itkulta vältyttiin. Se oli “the place to be” just siinä hetkessä enkä mistään hinnasta olis halunnut olla muualla.

Ja sama jatkui seuraavan ryhmän kohdalla, jossa nuori poika kertoi omaa tarinaansa ja kuinka aikuisia vaan katoaa ja kuolee nuoren ympäriltään. Sen katsoessa mua silmiin, itkua pidätellen, mä kuulin joka sanan. Itseasiassa tein paljon muutakin kun vaan kuulin, mä tunsin ja aistin nuoren tuskan sen rankan tarinan takana. Muistot omista epätoivon hetkistä nuorena ja vähän vanhempanakin virtasivat mun läpi sen pojan itkuisten silmien kautta ja taas kerran “the place to be”.

Tällä reissulla oon saanut oman tarinan kertomisen sijaan kuunnella nuorten tarinoita, mikä on ollut aivan mahtavaa. Ne hetket, kun saan jakaa nuorten kanssa ja olla vierellä, kun ne aukaisee omia muureja, ovat mulle sata kertaa tärkeämpiä kuin hetket, joissa jaan omaani. Koen aidosti olevani jollekin jotakin just siinä hetkessä… over and out.

Ps. RAKASTAN MUN TYÖTÄ.

Pietro Saari

 

Terve! Nimeni on Pietro Saari ja työskentelen projektityöntekijänä Aseman Lapset ry:ssä. Toukokuussa 2021 aloitin työt kokoaikaisena Ripa-hankkeessa, ja aloitan samalla pienimuotoisen kirjoitussarjan työstäni rikoksilla ja päihteillä oireilevien nuorten kanssa. Niistä haasteista ja onnistumisista, joita oma taustani työhön tuo sekä parityömallista ammattilaisen rinnalla.

Minulla on taustallani 20 vuotta kestänyt rikos- ja päihdekierre, joka on alkanut jo noin 10-vuotiaana. Olen ollut sijoitettuna ja alkoholisti-isän vaikutuksessa koko lapsuuden. Nykyään olen raitis, olen ollut jo useamman vuoden.


 

Ripa-hankkeessa ehkäistään nuorten rikos- ja päihdekierteiden syvenemistä yhdistämällä koulutettujen kokemusasiantuntijoiden ymmärrystä ammatilliseen toimintaan nuorten parissa.

Ripa-hankkeessa Laurea-ammattikorkeakoulun KEIJO-koulutuksen käyneet rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat toimivat nuoria kohtaavien eri alojen ammattilaisten työpareina. Tavoite on löytää uusia keinoja nuorten toistuvaan rikos- ja päihdekäyttäytymiseen pureutumiseen sekä muutostahdon vahvistamiseen ja ylläpitoon.


 

Lue lisää koulukotikiertueesta:

Valtion koulukotien ja Aseman Lapset ry:n Koulukotibussitournee pohjoiseen

10.11.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Kokemuksia koulukotikiertueelta.
20.09.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Tässä taannoin kirjoitin siitä, miten näiden meidän nuorien kanssa pitää aina joskus ajatella laatikon ulkopuolelta ja tehdä vähän ekstraa. Nyt ajattelin kertoa, mitä se ekstra mun mielestä on. Meillä on työssämme paljon yhteistyökumppaneita, ja usein myös he ovat valmiita tekemään vähän ekstraa ja hieman venymäänkin. 
02.09.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Mä en oo ainoa, joka kärsii tällä tapaa koulussa. Jokainen voi miettiä miltä tää kaikki tuntuu esimerkiksi 7–8-vuotiaasta lapsesta, jolla on samankaltaisia oppimisvaikeuksia kuin mulla.
17.08.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Olemme kesän aikana aloittaneet nuortenporukan kanssa nyrkkeilyharrastuksen, joka alkoi yhden nuoren halusta kokeilla lajia. Kirjoitukseni aiheesta sai alkunsa muutamien ihmisten ihmetyksestä liittyen toiminnasta saatuihin hyötyihin.

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry