Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat

Kuvittele olevasi lapsi, joka etsii paikkaansa maailmassa, mutta jokaisella askeleella kenkien alla rouskuva soratie muuttuu yhä upottavammaksi liejuksi, ja ystäväsi, joiden kanssa olet kävellyt käsi kädessä, eksyttävät ja hylkäävät sinut, koska heidät käskettiin ja uskoteltiin tekemään niin. Kotitalosi on romahtanut ja haljennut kahtia. Ohitsesi liitävät lintuparvet sylkevät niskaasi rumia solvauksia olematta pahoillaan. Kun tutkit kuvaasi lammen heijastuksesta, huomaat otsaasi painetun leiman, polttomerkin, jota et ole aiemmin itse nähnyt. Se ilmoittaa kaikille sinun olevan erilainen eli vääränlainen, ja jokaiselle on tietenkin jo varhain vanhemmat opettaneet, kuinka tällaiset ihmiset tulee kohdata tai jättää kohtaamatta. Olet eksynyt yksin yhä syvemmälle muiden ihmisten rakentamaan värittömään betonimetsään, johon on hankala mahtua ja kuulua. 

Omien kokemusteni mukaan syrjintä alkaa jo varhain. Malli siihen opetetaan usein jo kotona tai viimeistään se opitaan kavereilta alakouluun mentäessä. Jotkut ihmiset ympärilläni ovat aina olleet hyviä löytämään moitittavaa tai paheksuttavaa muissa. Kun lapsi on utelias ja tiedonjanoinen, se lähtee tutkimaan maailmaa sekä sen ihmeiden monimuotoisuuden kirjoa. Kohdallani vanhemmat tai muu auktoriteetti on murskannut lapsen värikkään riemun maailman, ja pyrkinyt laskemaan lapsen silmille mustavalkoiset, kurjat linssit. Niin lapsi on tahdottu opettaa näkemään erilaisuus huonona ja pelottavana asiana, mikä johtaa ennakkoluuloihin, syrjintään ja väkivaltaan. 

Olen itse kokenut ja nähnyt seksuaalisuuteen sekä sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää sekä väkivaltaa jo päiväkodista lähtien. Kaikille asetetaan tietyt odotukset. Jos poikkeat kaavasta, tai vaikket edes pahemmin poikkeaisi, sinua nälvitään ja suljetaan ulkopuolelle kunnes olet saanut väännettyä itsesi tiettyyn muotoon. 

Minulle on opetettu, että on olemassa oikeanlaiset ja vääränlaiset ihmiset. Ympärilläni aikuiset ovat tapelleet ja vihanneet. Aina joku on ollut jollekin liikaa tai liian vähän. Joku toimi aina toisin kuin oli määrätty tai oletettu. Jokaisen karvan, kynnen ja liikkeen täytyi mahtua täydellisesti samaan muottiin, joka on ummehtunut ja se on saneltu jo vuosisatoja sitten.

Täysin tavallisenakin pienenä tyttönä olen kohdannut jo varhain sen väitteen, että mies on naista arvokkaampi. Miehet saavat koskea, huudella ja päättää. Naiset saavat totella. Kun taas lähdin etsimään itseäni, kaikki mitä tein oli väärin. Kun ihastuin poikaan, olin liian nuori sellaisiin asioihin. Kun taas ihastuin tyttöön, olin vääränlainen ja iljettävä. Kun pukeuduin lyhyeen hameeseen ja muutenkin tyttömäisesti, olin naurettava ja asetin itseni syötiksi. Kun käytin taas isoja ja löysiä vaatteita, ihmiset kokivat asiakseen kyseenalaistaa sukupuoltani ja puuttua asioihini. Aina sain kuulla vian olevan minussa, ja minut laitettiin häpeämään omaa itseäni ja rohkeuttani. Ilkeät sanat, juorut, katseet, tukistukset, tönäisyt sekä lyönnit ovat olleet ja ovat yhä minun, ystävieni ja monen muun arkea. 

Emme missään nimessä saa unohtaa minkään vähemmistön olemassaoloa, asemaa ja tarpeita. Meidän on juhlittava, iloittava ja riemuittava, mutta erityisesti myös taisteltava. Meidän on ravisteltava seiniä, pylväitä ja kattoja niin että ikkunat helisevät. Niin kauan kuin yhdenkin ihmisen on pelättävä, meidän on seistävä rinta rinnan. Emme saa sulkea silmiämme. On nähtävä muurien läpi, ja löydettävä ihminen, joka tarvitsee toista ihmistä. Me tarvitsemme toisiamme. Maailma ei ole valmis. Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat.