Ryhmässä rajat hämärtyvät

Tänä syksynä Aseman Lasten katusovittelutoiminnassa on havaittu trendi, jossa konfliktit eivät ole syntyneet yksittäisten nuorten välillä, vaan niihin liittyy useampi osapuoli tai kokonaisia ryhmiä. Ryhmässä syntyy helposti paineita – ja joskus halua kuulua joukkoon hinnalla millä hyvänsä.

Kuuden nuoren porukka on sulkenut yhden nuoren ulos porukasta. Somessa kiusaamista, nöyryytystä, ulkopuolelle jättämistä, nimittelyä, kunnian loukkaamista.

Vuosia tunteneen porukan kesken erilaista ryhmän dynamiikkaan liittyvää oireilua: kahinaa, pahoinpitelyjä, uhkailua. Ryhmän sisällä sekä kahdenkeskisiä että esimerkiksi kolme vastaan yksi -konflikteja. Tilanne jatkunut pitkään eivätkä aikuiset ole onnistuneet pysäyttämään sitä.

Kaksi nuorta on mennyt sisään sillä hetkellä käyttämättömän, omistajanvaihdosta odottavan rakennuksen tiloihin. Sana on lähtenyt leviämään “hylätystä rakennuksesta” nuorten keskuudessa, ja seuraavien viikkojen aikana rakennuksella on käynyt nuorten porukoita. Paikalla on rikottu ikkunoita, hajotetty irtaimistoa ja tehty graffiteja.

Nämä kuvaukset havainnollistavat, miten ryhmässä konfliktit, ilkivalta ja muut päähänpistot voivat helposti laajentua ja monimutkaistua. Tällaisten tapausten parissa on syksyn aikana työskennelty.

Sovittelussa osapuolet kohtaavat ja käsittelevät tapahtunutta ulkopuolisten sovittelijoiden avulla. Katusovittelijat ovat kasvatusalan ammattilaisia, jotka tuntevat nuorten arjen ilmiöt, ymmärtävät nuorten puhetavan sekä nuoruuteen liittyvät seikat. He näkevät usein sellaista, mitä aikuiset, jotka eivät työskentele nuorten konfliktien ja hölmöilyiden parissa, eivät välttämättä huomaa.

”Nuorilla on valtava tarve kuulua porukkaan. Pelko ulkopuolelle jäämisestä voi ajaa tekemään typeriä tekoja tai hyväksymään huonoa kohtelua.”

Katusovittelijat punnitsevat, mikä on paras tapa käsitellä tilanne sekä auttavat nuoria sanoittamaan ja käsittelemään tapahtunutta ja kantamaan tarvittaessa vastuun. Nuorelle on tärkeä luoda kokemus, että tyhmienkin tekojen jälkeen hän on arvokas ja tilanteet voi korjata.

Uhrille sovittelu tarjoaa paikan purkaa tilanteesta mahdollisesti jääneitä pelkoja tai muuten mieltä painavia asioita, saada vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ja tulla kuulluksi. Kohtaaminen tekijän kanssa auttaa usein lievittämään pelkotiloja ja mahdollistaa tapahtuneesta irti päästämisen.

Aseman Lasten katusovittelu-tiimissä työskentelevät Jessica Hakala, Hanad Bulhan ja Katharina Donner.

Osa syksyllä käsitellyistä konflikteista on jatkunut pitkään, ja niistä on kehkeytynyt monimutkaisia vyyhtejä.

– Nuorilla on valtava tarve kuulua porukkaan. Pelko ulkopuolelle jäämisestä voi ajaa tekemään typeriä tekoja tai hyväksymään huonoa kohtelua, kertoo sovittelija-kouluttaja Hanad Bulhan.

Syksyn mittaan on pohdittu, mistä havaittu trendi voi kertoa. Ehkä ilmiössä on nähtävissä se, mitä tapahtuu, kun nuoret jäävät liiaksi keskenään keskeneräisillä taidoillaan ryhmäytymään ja selvittämään konflikteja.

Laajemmin voi pohtia vallalla olevaa vastakkainasettelun kulttuuria ja aikuisilta opittua tapaa puhua ja kohdella kanssaihmisiä. Etenkään nettikeskusteluissa aikuisille ei useinkaan voi jakaa kiitosta rakentavasta esimerkistä. Kaikilla nuorilla ei myöskään ole harrastuksia ja ohjelmatonta aikaa on paljon. Joskus jännitystä aletaan hakea kyseenalaisin keinoin.

Laajennettu sovittelu tuo arjen aikuisia yhteen nuorten tueksi

Viime vuosina katusovittelutoiminnassa on hyödynnetty yhä enemmän niin sanottua laajennettua sovittelua, jossa nuoren arjessa mukana olevat aikuiset – kuten koulun edustaja, nuorisotyöntekijä tai urheiluvalmentaja – osallistuvat prosessiin.

Laajennettu sovittelu vahvistaa yhteistyötä ja usein myös sitoutumista sovintoon, kun nuori saa siihen vankempaa tukea. Aikuisten yhteistyö on myös tärkeä viesti nuorille: että heidän ympärillään olevat aikuiset keskustelevat keskenään ja ovat samalla puolella.

”Parhaimmillaan sovittelu on hetki, jossa nuori pysähtyy, miettii tekemisiään ja saa kokemuksen siitä, että aikuiset todella välittävät ja ovat yhdessä auttamassa.”

Osa syksyllä käsitellyistä tapauksista ovat olleet kytkeytyneitä kouluun. Varsinaiset teot ovat tapahtuneet osin kouluajan ulkopuolella mutta niiden vaikutus näkynyt olennaisesti myös kouluyhteisössä. Eräässäkin tapauksessa sovittelu oli ensimmäinen kerta kun vuosia jatkunutta asiaa käsiteltiin.

– Koulut ovat suhtautuneet yhteistyöhön hienosti. Ulkopuolinen toimija voi auttaa, kun tilanne on jatkunut pitkään ja osallisten vanhempien luottamus koulun kykyyn ratkaista asia on horjunut, Bulhan kertoo.

Myös vanhemmilta saatu palaute on ollut pääosin myönteistä: käsittelystä on jäänyt olo, että asia otetaan tosissaan ja että nuorella on ympärillään välittäviä aikuisia. Kun aikuiset toimivat yhdessä, nuoret huomaavat, että heitä ei ole jätetty yksin. Se lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta.

Joskus varsinainen sovittelu toteutetaan perinteisemmin, mutta seurantaan liitetään arjen aikuisia – esimerkiksi jalkautuvia nuorisotyöntekijöitä, jos nuoret viettävät aikaa kauppakeskuksissa. Joskus nuori onkin todennut, että ”voi vitsi, te Aseman Lapset ootte kaikkialla”.

Seuranta tarkoittaa esimerkiksi säännöllisiä tapaamisia nuoren kanssa. Nuoren kanssa voidaan mennä kahvilaan tai syömään ja vaihtaa kuulumisia. Usein vanhempiakin helpottaa, että nuoren arjessa on muitakin aikuisia, jotka kyselevät menemisten ja tekemisten perään.

– On kuitenkin tosi tärkeää, että vanhemmat aktiivisesti seuraavat siitä, missä nuoret vapaa-aikaansa viettävät, kenen kanssa ja mitä tehden, Katharina Donner painottaa.

Monen osallisen tapaukset haastavat sovittelijankin työtä

Ryhmätilanteiden sovittelu ei ole yksinkertaista. Kun osallisia on paljon, aikataulutus ja erillistapaamiset vievät aikaa. Jos taustalla on pelkoa ja esimerkiksi ryhmän tekemää kaltoinkohtelua yhtä uhria kohtaan, yhteistä käsittelyä ei aina voida järjestää – joskus tarvitaan useita sovitteluita.

– Se, miten nuori puhuu erillistapaamisessa ja yhteisessä sovittelussa, voi olla hyvin erilaista. Jos joku pelkää, hän ei välttämättä uskalla sanoa mitään, Bulhan kertoo.

Sovittelijan on oltava tarkkana myös silloin, kun verbaalisesti taitava nuori yrittää ohjata tilannetta omaksi edukseen.

– Osa nuorista osaa puhua taitavasti aikuisten kieltä ja hurmata – se on meille aina pieni varoitusmerkki, Bulhan sanoo.

Sovittelu herättelee ja pysäyttää kierteen

Katusovittelijat korostavat, että sovittelu ei ole vain keskusteluhetki, vaan mahdollisuus pysäyttää huolestuttava kierre ajoissa. Joskus sovittelussa läsnä oleva häpeä on tärkeä osa kasvua – se hetki, kun nuori joutuu vanhempien edessä kertomaan, mitä on tullut tehtyä.

– Se ei ole helppoa nuorelle, mutta ei aina vanhemmallekaan. Osa reagoi ensin kieltämällä oman lapsensa osuuden, mutta useimmiten lopulta ymmärretään, että sovittelu on mahdollisuus, Donner sanoo.

Katusovittelun työntekijät sanovat, että parhaimmillaan sovittelu on hetki, jossa nuori pysähtyy ja joutuu miettimään tekemisiään. Samalla hän saa kokemuksen siitä, että aikuiset todella välittävät ja ovat yhdessä auttamassa, jotta nuoret voivat korjata tilanteen.