Pojat kaipaavat tilaa, jossa on “okei olla kundi” 

12.2.2026

Aseman Lapset käynnisti syksyllä 2023 Killevippen-hankkeen. Tavoitteena on ehkäistä 16–19-vuotiaiden ruotsinkielisten poikien syrjäytymistä pääkaupunkiseudulla. 

Tarve on todellinen. Pojat ovat yliedustettuina useissa syrjäytymiseen liittyvissä tilastoissa: itsemurhissa, väkivallassa, kiusaamisessa, riippuvuuksissa ja huumekuolemissa. Tasa-arvokeskustelussa onkin tärkeää tarkastella myös poikien ja miesten kokemaa haavoittuvuutta.

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba (esim. HS 16.1.26) on todennut, että vaikka yhteiskunnassa on edelleen patriarkaalisia rakenteita, esimerkiksi koulumaailmassa pojat eivät aina ole etuoikeutetussa asemassa. Poikien alisuoriutumiseen tai pahoinvointiin voidaan suhtautua olankohautuksella: ”Pojat ovat poikia.”

Kun leimaamisen pelko väistyy, ajatusten jako alkaa

Killevippen-työssä keskiössä on ryhmätoiminta. Toiminnan kehittäjä, Aseman Lasten mielen hyvinvointityön suunnittelija-kouluttaja Dimitri Paile työskentelee sovitun jakson ajan ryhmän kanssa, joka kokoontuu säännöllisesti tutkimaan tunteita, itseluottamusta ja henkilökohtaista kasvua luovuuden avulla.

Nuorilta Paile on saanut palautetta, että ryhmässä tunteista puhuminen on helpompaa “koska Dimitri on yksi meistä” [i den här gruppen är det lättare att uttrycka känslor för Dimitri är en av gänget].

Poikien keskinäinen ryhmä
mahdollistaa oman maskuliinisuuden
tutkimisen ilman tarvetta
puolustaa tai esittää mitään.

Ryhmissä keskustellaan teemoista, joiden äärelle pojat eivät arjessaan muuten helposti pysähdy: väkivallasta, päihteistä, maailmantilanteesta, identiteetistä ja erilaisuudesta. Ilmapiiri mahdollistaa eriävienkin näkemysten esittämisen:

“Saa olla omia mielipiteitä ilman, että ihmiset heti tuomitsevat.” [Att man får ha sina egna åsikter utan att människor direkt dömer eller utesluter en.]

Ryhmäkerroilla keskiössä onkin, että osallistujat saavat tulkita tehtäviä vapaasti, ilman oikeiden tai väärien vastausten painetta.

Psykologinen turvallisuus näkyy konkreettisesti tekemisessä. Kun leimaamisen pelko väistyy, ajattelu vapautuu.

“Ei ollut yhtä kamalaa kuin äidinkielessä. Kirjoittaminen tuntui oikeasti omalta valinnalta”, kuvasi yksi osallistuja.

Kun suoritusta ei arvioida, luovaan tekemiseen tulee toisenlainen rentous.

Hengähdystauko paineesta

Killevippenissä luovuus on väline tutkia itseä ja maailmaa. Metaforien avulla pojat ovat kuvanneet itseään comebackin tekevänä joukkueena, hiljaisena puuna tai energiaa antavana energiajuomana.

Paile näkee, että vaikka joskus moraalikasvatus voi olla paikallaan, hän ei halua tulla ylhäältä päin neuvomaan, miten pitäisi ajatella ja toimia voidakseen hyvin.

Hänen teesinsä sen sijaan on, että luovuus on paras väline tutkia niitä asioita, jotka auttavat nuorta kasvamaan ja kehittymään.

Moni nuori on yllättynyt omasta ajattelustaan:

“Minulla on enemmän luovuutta kuin tiesinkään.” [Att ja har mer kreativitet än vad jag visste om.]

“‘En osaa’ voi muuttua ajatukseksi ‘en osaa vielä’.”
[Att man kan ändra sin tanke från ‘jag kan inte’ till ‘jag kan inte ännu’.]

Pienet oivallukset muuttavat tapaa nähdä itsensä. Nuoret ovat myös kuvanneet Killevippeä taukona suorituspaineista: paikkana, jossa stressi vähenee ja olo rauhoittuu.

“Killevippen antoi minulle rauhaa, vapautta ja luovuutta.” [Killevippen gav mig lugn, frihet och kreativitet.]

Kyse ei ole vain mukavasta tekemisestä, vaan tunnesäätelyn harjoittelusta ja kokemuksesta, että joku todella kuuntelee ja on kiinnostunut ajatuksista.

Miksi pojille oma tila on tärkeä?

Useampi nuori on sanonut suoraan, että keskustelu ei olisi ollut samanlaista, jos mukana olisi ollut tyttöjä. 

Poikien keskinäinen ryhmä tarjoaa eri tavalla vapautta kokeilla, erehtyä ja puhua avoimesti ilman häpeän pelkoa. Samalla se mahdollistaa maskuliinisuuden tutkimisen ilman, että sitä tarvitsee puolustaa tai piilottaa. 

Sukupuolisensitiivinen työ ei tarkoita vastakkainasettelua, vaan sen tunnustamista, että sukupuoli vaikuttaa kokemuksiin. Kuten tutkija Lunabbakin muistuttaa: pojat eivät ole kaikessa etuoikeutettuja.  

Killevippenin kokemus osoittaa, että kun pojille annetaan tila, he avaavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan mielellään.  

Vaikutus, joka kantaa arkeen

Yksi ryhmien tavoitteista on auttaa poikia löytämään uusia, luovia tapoja ratkaista elämän tuomia haasteita eli laajentaa omaa henkistä työkalupakkia.  

Moni osallistuja kertoi kantavansa kokemusta edelleen mukanaan: 

“Luovuuteni ja kykyni ajatella kasvoivat ja ovat yhä tallella.”
[Min kreativitet och min förmåga att tänka växte och är fortfarande kvar.] 

“Jostain pienestä voi tulla jotain suurta.” [Någo lite kan bli till någo myky.] 

Killevippen on osoittautunut vaikuttavaksi ennaltaehkäiseväksi työksi. Se vahvistaa psyykkistä hyvinvointia, itsetuntemusta ja toimijuutta ennen kuin pahoinvointi ehtii kasvaa vakavammaksi oireiluksi. 

Ja ehkä tärkeimpänä: 

Se tarjoaa kokemuksen, että oma ääni on arvokas.
Että saa olla keskeneräinen.
Että on lupa olla poika.
 

Toiminta on saanut inspiraationsa Astrid Lindgrenin sadusta Nils Karlsson Pyssling, jossa yksinäinen Bertil ystävystyy pienen Nissen kanssa. Yksinäisyys, ystävyys ja luova ongelmanratkaisu ovat keskeisiä teemoja sekä sadussa että Killevippen-tapaamisissa.

Toiminnan nimi “Killevippen” on sanaleikki, joka yhdistää sanan kille (toiminta on suunnattu teini-ikäisille pojille) ja taianomaisen sanan “killevippen”, jonka Bertil lausuu halutessaan muuttua yhtä pieneksi kuin Nisse.