Neurokirjon nuori voi kuormittua ympäristöissä, joissa vaatimukset, aistiärsykkeet ja sosiaalinen paine ylittävät sietokyvyn. Kuormitus ei aina näy ulospäin selkeästi, vaan voi ilmetä vetäytymisenä, passiivisuutena tai toisaalta impulsiivisena ja haastavana käyttäytymisenä.

Jos tätä ei tunnisteta, nuoren toiminta tulkitaan helposti tahalliseksi tai välinpitämättömäksi, vaikka kyse voi olla selviytymisestä. Moni nuori on joutunut sopeutumaan ympäristöihin, jotka eivät ole joustaneet heidän tarpeidensa mukaan. Osa yrittää mukautua hinnalla millä hyvänsä, osa oireilee näkyvämmin.

Ilman ymmärrystä nuori voi jäädä vääränlaisten odotusten ja tulkintojen varaan. Se voi lisätä epäonnistumisen kokemuksia, ulkopuolisuutta ja turhautumista – ja pahimmillaan vahvistaa kielteistä kierrettä.

Kaikki neurokirjon nuoret eivät oireile rikoksilla, mutta ilman oikeanlaista tukea osa voi ajautua tilanteisiin, joissa oireilu näkyy myös rikoksina.

Nuori tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, että häntä ymmärretään. 

Kannustamme pohtimaan:

• Onko lähipiirissäsi nuori, jolla on haasteita, hän joutuu esimerkiksi usein konflikteihin? Voisitko kohdata hänet niin, ettet oleta hänen toimivan tahallaan väärin?
• Voisiko nuoren käytös kertoa kuormituksesta, ei välinpitämättömyydestä?
• Voisitko suhtautua uteliaasti sen sijaan, että teet nopeita tulkintoja?

 

Ilman luottamusta mikään tuki ei pääse alkuun. Suuntaa voi kuitenkin aina muuttaa, jos joku on valmis kulkemaan rinnalla.