Monella oireilevalla nuorella on vanhemmat, joilla on ollut omia haasteita jaksamisen ja arjen hallinnan kanssa. Arkea ovat voineet värittää päihdeongelmat, taloudelliset huolet, tukiverkkojen puute tai esimerkiksi se, ettei ole ollut mahdollista harrastaa.

Osa nuorista tulee itse vanhemmiksi hyvin nuorena, tilanteessa, jossa oma elämä ei vielä kannattele. Kun toimeentulo, asuminen tai mielenterveys horjuvat tai päihteidenkäyttö kuormittaa arkea, vanhemmuuden vastuu voi olla kohtuuttoman raskas. Tällöin riski kasvaa, että haasteet siirtyvät seuraavalle sukupolvelle.

Kyse ei kuitenkaan ole väistämättömästä kehityskulusta. Näihin tilanteisiin voidaan vaikuttaa. Tuen on oltava riittävän varhaista, pitkäjänteistä ja koko perheen tilanteen huomioivaa.

Nuori tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, että suunta voi muuttua.

Kukaan ei yksin ratkaise näitä tilanteita. Jokainen voi kuitenkin omassa roolissaan vaikuttaa siihen, miten nuori kohdataan ja millaista ymmärrystä rakennetaan.

Kannustamme pohtimaan:

• Mitä ajattelet, kun kohtaat hyvin nuoren vanhemman lapsi sylissään? Millaisia oletuksia tai ajatuksia tilanne sinussa herättää?
• Voisitko kohdata hänet niin, että hän tuntee tulevansa nähdyksi ja arvostetuksi – ei arvioiduksi?
• Voisitko omalta osaltasi vahvistaa sitä, että vaikka elämässä olisi haasteita, suunta voi muuttua?

Ilman luottamusta mikään tuki ei pääse alkuun. Suuntaa voi kuitenkin aina muuttaa, jos joku on valmis kulkemaan rinnalla.