Vanhemman voimattomuus kiusaamisen äärellä – seuraukset näkyvät laajalle 

Ensimmäinen kerta menee ohi. Ehkä tämä oli vain väärinymmärrys, ajattelet. Arki rullaa, mutta pikkuhiljaa huomaat lapsesi vetäytyvän ja välttävän katsettasi. Sitten tulee aamu, jolloin hän kieltäytyy lähtemästä kouluun. Kun aikaa kuluu lisää, huomaat oireilevasi monin tavoin itsekin. 

Kiusaaminen on sen osallisille haavoittavaa ja usein kauaskantoisia seurauksia aiheuttavaa. Sen vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle kuin tilanteen osapuoliin. Silti vanhemman kokemus jää usein keskustelussa taustalle. Mitä tapahtuisi, jos näkisimme kiusaamiseen puuttumisen kokonaisuutena, jossa myös vanhempi on lapsensa kautta uhri – ja tärkeä osa ratkaisua?

Haastavat vai haavoittuneet vanhemmat?

Kun vanhempi ottaa yhteyttä kouluun kiusatun lapsensa tilanteesta, hän tekee sen lähes aina huolen keskeltä, ei vihasta tai halusta olla hankala.

Vanhempi voi kuitenkin saada ”hankalan” leiman, usein täysin inhimillisistä syistä. Myös ammattilaisissa herää tunteita, jotka voivat vaikuttaa siihen, millaisia tulkintoja tilanteesta muodostuu, erityisesti kuormittavissa kohtaamisissa. Siksi on tärkeää pysähtyä omien ensivaikutelmien äärelle ja tarkastella tilannetta rauhassa ennen johtopäätöksiä. Tunteella värittynyt ilmaisu on harvoin hyökkäys ammattilaista kohtaan.

Vanhemmalle annettu leima sen sijaan vie yhteistyötä helposti väärään suuntaan ja kaventaa mahdollisuuksia rakentavaan vuorovaikutukseen. Liian usein vanhemmat kokevat, etteivät ole tulleet kuulluiksi.

Kun huoli kasvaa, vanhemman kyky tarkastella tilannetta rakentavasti ja eri näkökulmista usein heikkenee. Kyse ei ole hankalaksi heittäytymisestä, vaan inhimillisestä reaktiosta äärimmäiseen kuormitukseen.

Mitä kiusaaminen aikaansaa vanhemmassa?

Lapsensa kiusaamisen äärellä vanhempi kokee helposti voimattomuutta. Arki rytmittyy huoleen, aamujen neuvotteluihin ja iltojen purkautumisiin. Tunnekuorma on valtava: pelkoa, vihaa, epätoivoa, itsensä syyttelyä.

Pelko syntyy usein avuttomuudesta: miten suojelen lastani, kun en voi olla mukana koulupäivässä?

Viha voi kohdistua kiusaajaan, toiseen perheeseen, järjestelmään – mutta joskus jopa itseä tai lasta kohtaan: Mitä olen tehnyt väärin? Mikä lapsessa on vikana, kun häntä kiusataan?

Vanhempi voi kärsiä unettomuudesta, jatkuvasta jännitystilasta, päänsärystä, pahoinvoinnista. Joillekin tilanne kasaantuu niin kuormittavaksi, että se vaikuttaa työkykyyn ja johtaa sairauslomiin.

Kun perheen arki kaventuu selviytymiseen, seuraukset eivät enää rajoitu kotiin. Ne näkyvät vanhemman jaksamisessa, työkyvyssä ja kaikissa sosiaalisissa suhteissa – siis heijastuvat lopulta paljon perhettä ja muuta lähipiiriä laajemmalle.

Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen voima

Kiusaamista kokenut lapsi tarvitsee tukea, mutta niin tarvitsee vanhempikin.

Kun vanhemman huoli kuullaan ja otetaan vastaan arvostavasti, ei synny välitöntä vastakkainasettelua, ja yhteistyö tilanteen parantamiseksi voi aidosti alkaa.

Monessa koulussa kodin ja koulun yhteistyö toimii hienosti. Silti liian moni vanhempi kokee, että mukaan otetaan vasta kriisin keskellä. Entä jos lähtökohtana olisi kumppanuus jo ennaltaehkäisevässä hyvinvointityössä – ei vasta, kun tilanne on kärjistynyt? Arvostavasti kohdattu vanhempi ei ole ”hankala”, vaan voimavara, joka vahvistaa lapsen arjen turvaverkkoa.

Luottamus on kaiken alku ja perusta

Vanhempien ääni on vähitellen voimistumassa kiusaamiseen liittyvässä keskustelussa – ja hyvä niin. Kiusaamiseen puuttumisen keinoja ei voi kehittää tarkastelematta sitä, miten prosessi vaikuttaa vanhempiin. Jos vanhempi uupuu, kyky tukea lasta heikkenee – ja samalla heikkenevät mahdollisuudet vaikuttaa kiusaamiseen.

Vaikuttavan puuttumisen kannalta on tärkeää tunnistaa myös kiusaavan lapsen vanhemman rooli ja hänen mahdollinen hätänsä. Myös hän tarvitsee tukea omien vaikeiden tunteidensa käsittelyyn, jotta voi osaltaan ohjata lastaan hyväksyttäviin tapoihin löytää paikkansa ryhmässä.

Vaikuttava kiusaamiseen puuttuminen ei rajoitu rankaisemiseen yksittäisistä teoista tai yleensäkään ajatukseen, että kiusaaminen kitketään kurittamalla. Sen sijaan kiusaajalle pitää tarjota rikkovan käytöksen muuttamiseen keinoja ja tukea.

Luottamus kodin ja koulun välillä on yksi kiusaamisen vastaisen työn kulmakivistä. Siksi siihen ei ole varaa suhtautua kevyesti. Kun vanhemman kokemus huomioidaan, syntyy mahdollisuus yhteiselle ymmärrykselle ja ratkaisuille – eikä jäädä jumiin vastakkainasetteluun.

Sen äärellä: kuule, kohtaa, kunnioita. Juuri siinä piilee yksinkertainen mutta tehokas voima, joka usein on alku positiiviselle muutokselle.