Toipumisrauha ei tarkoita vetäytymistä – vaan yhteyttä ja tilaa kasvaa

Toipuminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan ihmisten välisessä yhteydessä. Nuori tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka jaksavat kohdata rauhassa ja tukea silloin, kun omat voimat eivät vielä riitä. Toipumisrauha syntyy siitä, että saa olla mukana ja merkityksellinen – omassa tahdissaan. 

Mielenterveysviikon teemana tänä vuonna on toipumisrauha. Toipuminen ei ole vain yksilön sisäinen kokemus tai prosessi, vaan se rakentuu aina vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Lapsista ja nuorista noin 20–25 % kokee jossain vaiheessa elämäänsä mielenterveyden haasteita (Thl 2025¹). Siksi toipuminen koskettaa suurta joukkoa: nuorta itseään, perhettä, ystäviä, harrastus- ja kouluyhteisöjä ja muita arjessa mukana olevia aikuisia. Miten siis me aikuisina voisimme tukea nuorta toipumisessa?

Mielenterveyden haasteet voivat vaikuttaa muun muassa jaksamiseen, tunteiden säätelyyn, sosiaalisiin suhteisiin, muistiin, oppimiseen ja ongelmanratkaisuun. Ne voivat kaventaa arkea monella tavalla ja tehdä tulevaisuuden näkymistä hetkellisesti synkkiä. Tämän vuoksi nuori tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka kykenevät kohtaamaan rauhassa, sensitiivisesti ja ilman kiirettä.

Opinnot, työ ja harrastukset toimivat usein tietyllä kaavalla: niissä pitää olla mukana täysillä tai ei ollenkaan.
Toipumisen näkökulmasta tämä voi olla haastavaa.

Toipumisrauha ei tarkoita vetäytymistä kaikesta, mutta se ei myöskään tarkoita suorittamista tai palaamista entiseen mahdollisimman nopeasti. Nuori saattaa vetäytyä, koska se on keino suojata itseä liialliselta kuormitukselta.

Samalla kuitenkin yhteys toisiin ihmisiin on yksi tärkeimmistä toipumisen voimavaroista. Tämän vuoksi tärkeää on tukea nuorta ottamaan sopivan kokoisia ja riittävän turvallisia askeleita, jotka mahdollistavat yhteyden muihin.

Tätä kautta mahdollistuvat myös pienet onnistumisen kokemukset, jotka eivät perustu suorituksiin. On tärkeää tulla nähdyksi omana itsenään, ilman oireita ja oireiden kanssa.

Aaltoliike kuuluu toipumiseen

Toipumisen aikana tulee vaiheita, jolloin menee paremmin sekä vaiheita, jolloin edetään pienin askelin tai otetaan välillä takapakkia. Tämä on täysin normaalia. Jokainen askel on kuitenkin osa kokonaisuutta, joka rakentaa nuoren omaa selviytymiskokemusta ja resilienssiä.

Aikuisina meille on usein kertynyt kokemuksia siitä, että vaikeistakin paikoista on päästy jatkamaan eteenpäin. Nuorella näitä kokemuksia ei ole vielä ehtinyt välttämättä kertyä, siksi toivoa ja uskoa tulevaan rakennetaan yhdessä aikuisen tukemana.

Mielenterveys ei ole vain sairauden puuttumista. Se on tunnetta omasta merkityksellisyydestä. Se on kykyä vaikuttaa omaan elämäänsä. Se on ilon, levon ja toivon mahdollisuutta. Tätä kaikkea voi olla samanaikaisesti mielenterveyden oireiden kanssa.

Aikuinen voi olla rinnalla auttamassa nuorta huomamaan omia vahvuuksiaan ja löytämään elämäänsä asioita, joista hänelle tulee edes hieman levollisempi olo.

Osallisuus tukee toipumista

Monet nuoren arkea määrittävät erilaiset ympäristöt kuten opinnot, työ ja harrastukset toimivat usein tietyllä kaavalla: niissä pitää olla mukana täysillä tai ei ollenkaan. Toipumisen näkökulmasta tämä voi olla haastavaa.

Koska toipuminen etenee vaiheittain, nuoren olisi tärkeää voida osallistua oman elämänsä ympäristöihin myös silloin, kun voimavarat ovat vielä osittaiset. Joustavat osallistumisen mahdollisuudet, esimerkiksi kevennetyt opinto- tai työjärjestelyt, osa-aikainen läsnäolo ja omatahtinen eteneminen, voivat tukea sekä toipumista, että osallisuuden tunnetta.

Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä? Koulut ja harrastusjärjestöt voivat huomioida nuoren jaksamista antamalla joustoa ja pysähtymällä yhdessä tunnistamaan nuoren palautumisen merkkejä ja jaksamisen tasoa.

Työelämässä olisi tärkeää mahdollistaa osa-aikainen osallistuminen ilman pelkoa siitä, että putoaa kyydistä, leimautuu tai menettää mahdollisuuksia. Kun ympäristö mukautuu nuoren tarpeisiin, toipuminen ei tapahdu erillään arjesta, vaan osana sitä.

Tämä vahvistaisi nuoren tunnetta siitä, että hän on edelleen tärkeä osa yhteisöä. Moni tutkija, kuten Frank Martela, on muistuttanut siitä, että onnellisuus syntyy paljolti suhteessa muihin. Tunne siitä, että saamme olla toisille merkityksellisiä ja tärkeitä, kannattelee vaikeissa paikoissa.

Me aikuisina voimme olla mukana tukemassa tämän kokemuksen vahvistumista nuoren elämässä tarjoamalla tilaa osallisuudelle ja erilaisia mahdollisuuksia olla mukana omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan.

Mielenterveysviikkoa vietetään marraskuussa viikolla 47. Mielenterveyden keskusliitto on järjestänyt teemaviikon vuodesta 1974 asti. Sen tavoitteena on vähentää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, lisätä tietoa mielenterveysongelmien yleisyydestä ja tarjota vertaistukea sitä tarvitseville.

¹https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot