Harjoittelu Aseman Lapsilla avasi näkymiä nuorten maailmaan 

Opiskelen kulttuurikriminologiaa Lundin yliopistossa Ruotsissa. Sain viettää viime syksyn ensimmäisessä oman alan korkeakouluharjoittelussa Aseman Lasten rikostiimissä. Pääsin todistamaan kuinka tärkeää ja ainutlaatuista työtä rikoksilla ja päihteillä oireilevien nuorten kanssa tehdään Suomen järjestökentällä.

Pääsin heti nuorten kanssa tehtävän työn ja lastensuojelun syvään päätyyn, kun ensimmäinen nuoren tapaamiseni oli vankilan porteilla ja ensimmäinen kosketukseni Valtion koulukoteihin oli vierailu erityisen huolenpidon osastolla. Olen saanut nähdä ja kokea mielettömästi uusia asioita, joita en olisi todennäköisesti missään muualla päässyt kokemaan. Tämä on vahvistanut kokemustani siitä, että olen oikealla alalla. Erityisintä on kuitenkin ollut tavata nuoria, joista monilla tuntemattomillakin tuntuu olevan vahva mielipide.

Avoin ja arvostettu tiimi

Syksyn mittaan tuli monissa eri tilanteissa selväksi, kuinka erityistä työtä Aseman Lapset ja rikostiimi tekee, ja kuinka paljon heitä arvostetaan ja kiitellään nuorten kanssa tehtävästä työstä. Oman kokemukseni pohjalta voin todeta, että Aseman Lapset on maineensa veroinen työpaikka.

Minun oli älyttömän helppoa tulla mukaan rikostiimin avoimeen, yhteisölliseen ja rentoon porukkaan, jossa töitä tehdään ammattitaidolla ja jossa uskalletaan rohkeasti kokeilla ja kehittää uusia toimintatapoja, kuten kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä nuorten kohtaamisessa. Huomasin nopeasti, kuinka rikostiimin, kuten järjestöjen muutenkin, vahvuutena on joustavuus. Työtä tehdään nuorten ehdoilla ja heille luonnollisilla tavoilla kuten sosiaalista mediaa hyödyntäen. Nuoret laitetaan etusijalle ja kerrankin he saavat tukea juuri silloin kuin tarvitsevat – eivät vain virastojen aukioloaikojen salliessa. Toisinaan huomasin, että välillä töitä tehtiin liiankin hyvin ja tunnollisesti, omia työaikoja venytellen.

Laajat verkostot tutuksi

Valtion koulukotien erityisen huolenpidon osastojen lisäksi olen päässyt tutustumaan muun muassa lastenkotiin, käräjäoikeuteen, yhdyskuntaseuraamustoimistoon, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Turvalliset kadut -tutkimusprojektiin, osallistumaan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI:n nuorisorikollisuusseminaariin ja erilaisiin verkostotapaamisiin. Pääsin jopa ensimmäiselle ulkomaan työmatkalleni Viroon, jossa koulutettiin paikallisia ammattilaisia, jotka tekevät nuorten rinnalla kulkevaa työtä.

Yksi mieleenpainuvimmista vierailuista oli Valtion koulukotien erityisen huolenpidon osastolla. Se herätti paljon tunteita ja ajatuksia kasvavien nuorten oikeuksista, niiden toteutumisen valvomisesta ja ylipäätään heidän vapaudestaan ja sen riistosta. Miten nuori pystyy itsenäistymään laitoksessa, jossa ei saa itse päättää edes ulkona käymisestä?

Oli kiehtovaa päästä seuraamaan myös oikeudenkäyntejä. Mielikuvani hienosta ja arvokkaasta laitoksesta muuttui tajutessani, että tuomarit ja asianajajatkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät virheitä ja joiden päätökset eivät pohjaudu yksiselitteisiin faktoihin, vaan ovat viime kädessä asianomaisten oikukkaan muistin varassa. Kaikkein mieleenpainuvinta on kuitenkin ollut päästä tapaamaan nuoria, joista kirjotellaan järkytystä herättäviä uutisia, mutta jotka ovat pohjimmiltaan aivan tavallisia nuoria.

Kun tukiverkot pettävät

Puhuessani harjoittelusta niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa, huomasin kuinka helppoa nuoria ja heidän asioitaan tuntemattomien on tuomita yksilö tämän valintojen ja virheiden vuoksi. Kun kerron yllättyneeni, että tapaamani rikoksia tehneet nuoret ovat ihan tavallisia kasvavia ihmisiä, eivätkä pelottavia ja vaarallisia, harmitellaan, miten jo niin nuorena voi pilata elämänsä hölmöilyillä. Ei voikaan. Ei rikoksia tehnyt lapsi ole elämäänsä pilannut, vaan yhteiskunnan tukiverkot ovat hänet pettäneet.

Harva turvallisessa, kannustavassa ja mahdollisuuksia täynnä olevassa ympäristössä kasvava lapsi päätyy tekemään rikoksia. Yleensä hälytysmerkkejä syrjäytymisestä on näkynyt jo kauan. Rikoskierteistä on kuitenkin mahdollista päästä pois. Sama pätee päihdeongelmiin, joista on niin ikään mahdollista parantua. Sitä varten rikostiimikin on olemassa.

Nuorisorikollisuus omaksi alaksi

Kun ensimmäisen kerran lukioikäisenä kuulin kriminologiasta, tiesin heti, että se on oma alani. Silloin en kuitenkaan osannut arvata, että nimenomaan nuorisorikollisuudesta tulisi oma juttuni. Puoliksi sattumien kautta niin on kuitenkin päässyt käymään, enkä ole siitä ollenkaan pahoillani.

Kandidaatintutkielmani tein nuorten rikosmyönteisistä asenteista. Ilokseni voin kertoa, että myös pro gradu -tutkielmani tulee käsittelemään nuorisorikollisuutta, ja se tullaan tekemään yhteistyössä Aseman Lasten kanssa.

Syksyn aikana olen huomannut tykästyneeni nuorten kanssa tehtävään työhön. Nuoret ovat aitoja, moniulotteisia ja ajattelevia. He ovat paljon enemmän, kuin vain virheensä, joita ovat tehneet – niin kuin jokainen meistä. He ansaitsevat mahdollisuuden ja tukea rikoksettomaan ja päihteettömään elämään.

Kiitos Aseman Lapsille ja rikostiimille antoisasta syksystä!

Fanny Virtanen

Fanny Virtanen

kulttuurikriminologian opiskelija

Kuvassa Tomas Luoto, Fanny Virtanen ja Ronja Turkka matkalla Viroon.

”Yleensä hälytysmerkkejä syrjäytymisestä on näkynyt jo kauan. Rikoskierteistä on kuitenkin mahdollista päästä pois. Sama pätee päihdeongelmiin, joista on niin ikään mahdollista parantua.”

”Nuoret ovat aitoja, moniulotteisia ja ajattelevia. He ovat paljon enemmän, kuin vain virheensä, joita ovat tehneet – niin kuin jokainen meistä. He ansaitsevat mahdollisuuden ja tukea rikoksettomaan ja päihteettömään elämään.”