Taustalla on usein toistuvia pettymyksiä palveluihin ja aikuisiin. Nuori on voinut kokea, ettei ole tullut kuulluksi tai ymmärretyksi. Oma tarina on pitänyt kertoa yhä uudelleen, ilman että mikään muuttuu.

Mukana voi olla häpeää, pelkoa ja turhautumista, jotka eivät näy päällepäin, mutta vaikuttavat siihen, miten nuori suhtautuu tukipalveluihin.

Kun kokemukset kasautuvat, luottamus alkaa rapautua. Tilalle voi tulla epäluuloa viranomaisia kohtaan tai kokemus siitä, ettei ole avun arvoinen.

Silloin apu ei aina tavoita tai siihen ei uskalleta tarttua, vaikka tarve olisi ilmeinen. Kyse ei välttämättä ole haluttomuudesta, vaan siitä, ettei luottamus ole vielä ehtinyt rakentua. Näissä tilanteissa nuori jää helposti palveluiden ulkopuolelle tai niiden väliin.

Nuori tarvitsee ennen kaikkea kokemuksen siitä, että tulee kuulluksi.

Kukaan ei yksin ratkaise palvelujärjestelmämme haasteita. Joskus ratkaiseva ensimmäinen askel on kuitenkin paljon pienempi: että joku pysähtyy, kuuntelee ja ottaa nuoren kokemukset tosissaan.

Kannustamme pohtimaan:

• Onko lähipiirissäsi nuori, jonka äärelle voisi pysähtyä ja aidosti kuunnella?
• Voisitko kuunnella ilman, että yrität heti ratkaista tilannetta – monesti sitä nuoret kaipaavat eniten.
• Oletko nähnyt tilanteita, joissa apu ei tavoita – miksi? Jaa tämä ja havaintosi somessa!

 

Ilman luottamusta mikään tuki ei pääse alkuun. Suuntaa voi kuitenkin aina muuttaa, jos joku on valmis kulkemaan rinnalla.