”Mun mutsi on yks niuho”

”No miten sinä nyt niin ajattelet?”, kysyi lähiyhteisövalmentajamme Timo kohdatessaan teinitytön myöhäisillan tunteina.

Tytöt olivat pysähtyneet hengailemaan etelähelsinkiläiselle kiviaidalle ja puhuivat vanhemmistaan. Oli jo aika myöhä, ja Aseman Lasten työntekijät jalkautuivat puistoon.

”Se rajottaa mua ja käskee ja huutaa ja v**tu vaan nalkuttaa”. Oli avautumisen hetki.

”Oletko ajatellut, että äitisi ehkä vain on huolissaan sinusta, tai että rajoittaa menemisiäsi sen takia, että ei halua että sinulle tapahtuu mitään pahaa?”, yritti Timo leppyytellä.

”Tai että loppujen lopuksi kysymys on siitä, että hän rakastaa ja huolehtii sinusta?”

Kyyneleet tulivat tytön silmiin. ”No on se varmaan niinkin…”

”Mistähän se niuhottaminen johtuu, mikä sun oma ajatus on siitä?”, jatkoi Timo keskustelua. Tästä päästiin pikkuhiljaa siihen, että se oma äiti on ehkä kuitenkin se maailman paras, ja sille voi kertoa kaiken…

”Kyllä mä rakastan mun äitiä kans”.

Joskus aitojen tarkoitusperien ymmärtäminen vaatii ulkopuolisen, turvallisen aikuisen pientä muistutusta.

Aikas tyttökultia!

Aseman Lasten työntekijät jalkautuvat nuorten pariin kauppakeskuksiin, julkisen liikenteen risteyskohtiin sekä muualle julkisiin tiloihin, missä nuoret viettävät aikaansa. Jalkautuessa arvioidaan tilannekohtaisesti, onko ajanviettotavat hyväksi ja turvallisia nuorille. Nuorten kanssa käydään kasvatuksellisia keskusteluja, joiden kautta heitä haastetaan pohtimaan olemisen tapaa tai paikkaa. Yhdessä nuorten kanssa pyritään etsimään sellainen ajanviettotapa, joka ei herätä aikuisten huolta tai häiritse muita julkisten tilojen käyttäjiä. Osan kohdalla keskustelu puuttumistoimenpiteenä riittää. Tarvittaessa päätöksiä tehdään nuorten puolesta.