Ei ekalla, ei tokalla, ehkä kolmannella?

Mitä tapahtuu, kun nuori kohtaa sovittelupöydässä aikuisen, jota kohtaan hän on tehnyt vakavia ylilyöntejä? Läs blogginlägget på svenska här.

Eräässä tapauksessa nuori oli uhkaillut lastenkotinsa ohjaajaa. Tilanne oli jatkunut useamman vuorokauden ajan ja ollut niin haastava, että paikalle oli lopulta jouduttu kutsumaan poliisi rauhoittamaan tilannetta.

Nuori oli meille entuudestaan tuttu. Hän oli myös osallistunut sovitteluun aiemmin, joten hän tiesi, mitä sovittelulta voi odottaa ja miten se etenee.

Tällä kertaa sovittelupöydän ääreen kokoontuivat nuori, hänen huoltajansa, nuoren uusi ohjaaja, asianomistaja eli entinen ohjaaja sekä kaksi sovittelijaa: katusovittelija Aseman Lapsilta ja sovittelutoimiston vapaaehtoisovittelija.

Sovittelu antaa mahdollisuuden korjaavalle vuorovaikutukselle

Sovittelu eteni rauhallisesti ja rakentavasti. Nuori kertoi, ettei päihtymyksensä vuoksi muistanut kunnolla kaikkea tapahtunutta. Nyt hän sai kuitenkin mahdollisuuden kuulla entiseltä ohjaajaltaan, mitä tilanteessa oli tapahtunut ja miltä nuoren toiminta oli hänen näkökulmastaan näyttänyt.

Hän oli silmin nähden helpottunut saatuaan kokonaiskuvan tapahtumista. Ehkä asioiden kuuleminen ääneen auttoi nuorta ymmärtämään tapahtunutta ja katsomaan omaa toimintaansa rehellisesti.

Tällä kertaa nuori halusi kertoa myös siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu nyt.

Hän puhui elämäntapamuutoksesta. Nuori kertoi, että oli ottanut apua vastaan päihteiden käyttöönsä ja alkanut pohtia tilannettaan uudella tavalla. Hänellä oli oma päihdetyöntekijä, jonka kanssa asioita käytiin läpi. Hän puhui avoimesti myös vaikeista asioista, joista ei ollut aiemmassa sovittelussa vielä pystynyt kertomaan. Nyt hän halusi ottaa vastuuta.

Yksi sovittelun merkityksellisimmistä hetkistä oli, kun nuori keräsi rohkeutta ja kertoi haluavansa sanoa vielä yhden asian entiselle ohjaajalleen: pyytää anteeksi käytöstään.

Ohjaaja otti anteeksipyynnön vastaan ja kertoi olevansa ylpeä nuoresta ja tämän ottamasta uudesta suunnasta. Molemmat totesivat, että oli hyvä saada puhua asiat yhdessä läpi.

Teko otetaan tosissaan, mutta nuorta ei leimata

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä tapahtunutta ole tarkoitus silotella. Sovittelussa ei ole kyse siitä, että nuorelle vakuuteltaisi, ettei tapahtunut ollut niin vakavaa. Päinvastoin: teko tehdään näkyväksi, sen vaikutuksista kuullaan ja nuorella on mahdollisuus ottaa siitä vastuu ja yrittää korjata aiheuttamaansa haittaa. Olennaista on se, ettei teko saa määrittää nuorta tai sitä, millaiseksi hänen tulevaisuutensa muodostuu.

Kun osalliset pääsevät puhumaan tapahtuneesta kasvokkain ja kuulemaan toistensa kokemuksia, voi syntyä jotain, mihin pelkkä rangaistus ei useinkaan yllä: ymmärrystä siitä, mitä omasta toiminnasta seurasi ja mitä se tarkoitti toiselle. Samalla asianomistajalle avautuu mahdollisuus saada vastauksia, tulla kuulluksi ja päästä tilanteessa eteenpäin.

Tässä tapauksessa mieleen jäi myös toinen asia: auttamisen ajoitusta ei voi aina päättää ulkopuolelta. Apua voi olla tarjolla pitkäänkin, mutta nuori ei välttämättä vielä pysty tai halua ottaa sitä vastaan.

Syynä voi olla moni asia. Elämäntilanne voi olla liian vaikea, luottamus puuttua tai oma ymmärrys tilanteesta olla vielä vajavainen. Kun nuori on itse valmis ottamaan apua vastaan, asiat voivat kuitenkin alkaa edetä yllättävänkin nopeasti. Nuori voi uskaltaa kertoa asioista, joista ei ole aiemmin pystynyt puhumaan, ja ottaa vastaan tukea, jota hänelle on ehkä tarjottu jo pitkään.

Joskus muutos vaatii useamman yrityksen

Tässä tapauksessa nuori kertoi heränneensä omaan tilanteeseensa. Hän ei enää halua käyttää elämäänsä rikolliseen elämään. Hän ei halua enää istua sovitteluissa siksi, että samat asiat toistuvat uudelleen. Hän haluaa itselleen paremman elämän.

Nuorten tilanteet ja positiivinen muutos eivät aina etene suoraviivaisesti. Joskus tarvitaan monta yritystä, monta keskustelua, monta kompastumista ja joku, joka jaksaa edelleen uskoa. Nuoren puolella oleminen ei tarkoita sitä, että hyväksytään väärät teot. Se tarkoittaa sitä, että uskalletaan nähdä nuori tekojen takana.

Joskus sama moka toistuu pari kertaa, ennen kuin nuori itse huomaa, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Aikuisina emme aina voi nopeuttaa sitä hetkeä. Voimme kuitenkin pitää yhteyden ja olla luovuttamatta nuoren suhteen.