Yhteistyö on keskeistä kaikessa toiminnassammeYstäväkirjassamme esittelemme yhteistyökumppaneitamme eri aloilta ja eri puolilta Suomea. 


Nimi: Sanna Ylä-Jussila

Tehtävä: kehitysvammaistyön pappi

Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Yhteen viikkoon mahtuu harvoin kahta samanlaista työpäivää. Työssäni kohtaan eri ikäisiä kehitysvammaisia ihmisiä työpaikoilla ja ryhmäkodeissa, järjestän erilaista toimintaa seurakuntien kanssa, puuhaan erityisrippikouluja, teen saavutettavuuteen ja selkokieleen liittyviä juttuja… Monenlaista! Joskus käy niin, että saman päivän aikana kädet saavat letittää tukkaa, naputtaa tietokonetta, jakaa ehtoollista ja pyyhkiä peppua. Mikään inhimillinen ei ole tässä työssä vierasta.

Yksi osa työpäivää on myös istua auton ratissa – työalueeni on levällään pitkin poikin Uuttamaata ja reissukilometrejä kertyy. Onneksi on äänikirjat!

Mikä on työssäsi parasta?
Raamatussa on kohta, jossa sanotaan, että ”iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa”. Se on aika hyvä tehtävänkuvaus tästä työstä, ja kertoo myös siitä, mikä tässä työssä on parasta: rinnalla kulkeminen ja aito kohtaaminen.

Entä haastavinta?
Haastavinta on ehkä se, että oman ”porukkansa” puolesta joutuu välillä vähän taistelemaan. Osallisuuden ja osallistumisen esteitä on paljon. Aina ei muisteta, että yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille. Kehitysvammainen tai autismin kirjolla oleva nuori tarvitsee erityistä tukea siihen, että vaikkapa riparille osallistuminen onnistuu. Kun siinä kohtaa joutuu tappelemaan euroista tai työvoimasta, se tuntuu epäreilulta.

Millaista yhteistyötä teet Aseman Lasten kanssa?
Olen pitänyt koulutustilaisuuden henkilöstölle kehitysvammaisuudesta ja autismin kirjosta.

Mikä tämän päivän nuorissa ilahduttaa, mikä huolestuttaa?
Ilahduttava juttu on ehdottomasti nuorten avarakatseisuus ja fiksuus. Kyllä ei ollut ennen kaikki paremmin, tämän päivän nuorilla on moni juttu paremmin hanskassa kuin omalla sukupolvella aikoinaan!

Huolestuttava juttu on se, että monet nuoret tuntuvat elävän aika kovien suorituspaineiden alla. Hirmuisen aikaisin pitäisi olla tulevaisuudensuunnitelmat ja opiskelutavoitteet selvillä. Kuitenkin nuoruuteen kuuluu mielestäni se, että saa olla villi ja vapaa ja etsiä rauhassa omaa suuntaansa.

Miten korona-aika on vaikuttanut työhösi?
Ihan hurjan paljon! Viime kevät pyyhki kalenterin aika tehokkaasti tyhjäksi, monien tuttujen paikkojen ovet menivät kiinni eivätkä kohtaamiset kasvokkain olleet mahdollisia. Korona-aika haastoi ottamaan uusia työvälineitä käyttöön – enpä olisi vuosi sitten uskonut, että osaan nyt esimerkiksi editoida videoita! Korona-aika on ollut hyvä muistutus siitä, miten tärkeää kohtaaminen ja nähdyksi tuleminen meille ihmisille on. Kaikkea ei voi hoitaa etänä eikä diginä.

Millainen olit 15-vuotiaana?
Olin samaan aikaan äänekäs maailmanparantaja ja pohdiskeleva runotyttö. Ja hirmuinen hinku oli maailmalle, elämään ja kokemaan! 15-vuotiaana kävin myös ekan riparini. Niitä on sen jälkeen sitten tullutkin käytyä kymmeniä, eikä loppua näy!

Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle sinulle?
Usko unelmiisi, niiden aika tulee vielä.

Mitä haluaisit sanoa tämän päivän 15-vuotiaille?
Sinä olet ihme – arvokas juuri tuollaisena!

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry