Liisa Säkäjärvi

Yhteistyö on keskeistä kaikessa toiminnassamme. Ystäväkirjassamme esittelemme yhteistyökumppaneitamme eri aloilta ja eri puolilta Suomea. 

Nimi: Liisa Säkäjärvi

Tehtävä: erityisluokanopettaja, Jokirinteen koulu Kirkkonummella

Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Hyvä kysymys – varsin vaihteleva. Luokassa on 6.–9. luokkien oppilaita, joilla kaikilla on olemisen haasteita. Kaikille pyritään järjestämään integraatioryhmä isoista ryhmistä, joten niinpä luokassa aamulla aloittelee jokin ryhmä ja kokoonpano voi vaihdella päivän mittaan paljonkin, riippuen siitä kuka missäkin opiskelee.

Työpäivä on oppimista ja olemisen harjoittelua. Jos on jotain erityistä mielen päällä, keskeytetään hommat ja pidetään tuumaustauko. Välillä aikuinen lähtee mukaan isoon ryhmään, toisinaan ei. Mennään tilanteen ja tarpeen mukaan, mutta tärkeintä on, että koitetaan tehdä koulutyöstä vähemmän ikävää ja enemmän mukavaa. Paiskitaan töitä hiki hatussa ja sitten saatetaankin makoilla säkkituoleilla ja lukea tai kuunnella kirjaa, neuloa pipoa (tätä ope ei itse kyllä osaa – vielä) tai pelataan Unoa. Kun oppilaat lähtevät, alkaa open palavereissa istuminen ja paperityöaika. Lyhyt työpäivä? Harvoin!

Mikä on työssäsi parasta? 
Kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa! Parasta työssäni on ehdottomasti se, kun näkee pieniäkin edistymisiä olemisessa, käytöksessä sekä koulutyön ilossa. Se, kun saa äkäpussin vähitellen kesytettyä.

Entä haastavinta? 
Uskallanko sanoa? Sanon silti. Ymmärtämättömät aikuiset. Aikuiset, joilla pelisilmän ja tilannetajun kohdalla on jonkinmoinen sokeapiste sekä elämänilona tarve olla oikeassa. Onneksi tämä ihmisryhmä on esiintyvyydeltään kuitenkin hyvin harvinainen.

Millaista yhteistyötä teet Aseman Lasten kanssa?  
Yhteistyömme Aseman Lasten kanssa on vasta alussa, joten olen itsekin vähän odottavalla ja innostuneella kannalla. Kävin alkuvuodesta mielen hyvinvointia tukevan Friends-ohjelman koulutuksen ja sen hyödyntäminen on tarkoitus aloittaa syksyllä. Arvostan ja kunnioitan todella teidän tapaa tehdä työtä lasten ja nuorten kanssa. Toivon ja odotan yhteistyötä, jossa jaetaan samat arvot ja ideologiat nuorten kohtaamisessa. Kiitollisia olemme, jos jotenkin voimme olla avuksi myös teille!

Miksi yhteistyötä kannattaa tehdä?
Yhteistyöstä saa aina uusia näkökulmia työlleen tai vahvistusta sille, että tekee oikeita asioita ja hyviä valintoja.

Entä onko siinä haasteita?
Yhteistyössä – no, ei! Olette huippuja! Tai on – aika ja paikoin varmasti kuntien taloustilanne tällä hetkellä. Tämän tyyppiselle työlle tulisi varata lukujärjestyksistä ihan oikeaa aikaa.

Mikä tämän päivän nuorissa ilahduttaa, mikä huolestuttaa? 
Yksinäisyys huolestuttaa ja se etteivät nuoret tule aina kuulluksi aikuisten kiireen keskellä. Meidän aikuisten pitäisi pysähtyä kysymään: “Mitä kuuluu?” Ilostuttaa se, että nykyisin nuoret ovat paljon valmiimpia ja tottuneempia puhumaan tunteistaan, myös vaikeaksi kokemistaan. Sekin ilostuttaa, että nuoret ovat monessa asiassa aikuisia paljon valmiimpia tähän maailmaan. He ajattelevat asioita usein ympäristön näkökulmasta, pitävät monikulttuurisuutta ihan normi juttuna ja he ovat teknisissä asioissa lahjakkaita suhteessa meihin fossiileihin. Lapset ja nuoret ovat luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Meidän aikuisten kannattaisi ottaa heistä oppia.

Miten korona-aika on vaikuttanut työhösi? 
Etäopetus vuosi sitten muutti kaiken, myös oman tapani opettaa. Tekniikka tuli pakosta tutuksi. Hyvä niin. Lapset ja nuoret ovat väsyneitä korona-aikaan ja jatkuviin poikkeusoloihin. Rajoitustoimet ja käytänteet ovat puhuttaneet, mutta myös hyvällä tavalla – he esittävät hyviä ja perusteltuja kysymyksiä sekä ehdotuksia siitä, miten voisi toimia. Tämän kevään etäopetusjakso puhutti epäoikeudenmukaisuudellaan. Päättäjät olettivat suoraan, että kaikkien pienryhmäläisten etu on olla lähiopetuksessa ja näin ei tietenkään automaattisesti ole. Unohdettiin yksilöllisyys. Nuorten ääntä todella kannattaisi kuunnella niin kunnallisessa kuin valtakunnallisessakin päätöksenteossa.

Millainen olit 15-vuotiaana? 
Tiesin kaiken ja osasin kaiken, kun olinhan jo niin aikuinen. Samaan aikaan olin ihan hirmuisen epävarma itsestäni ja osaamisestani sekä tulevaisuudesta. Kiltti ja toisaalta hirmuisen rohkea. Harrastin paljon ja monta kertaa viikossa, joten oli järkevää tekemistä hölmöilyn sijaan. Koulu olisi voinut kiinnostaa vähän enemmän näin jälkikäteen ajateltuna.

Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle sinulle?
Olet tärkeä! Kyllä me tästä selvitään! (Ja selvittiinkin.)

Mitä haluaisit sanoa tämän päivän 15-vuotiaille?
Olette tärkeitä! Kyllä me tästä selvitään!