Yhteistyö on keskeistä kaikessa toiminnassammeYstäväkirjassamme esittelemme yhteistyökumppaneitamme eri aloilta ja eri puolilta Suomea. 


Kati Hirsikangas, avainasiakaspäällikkö, Nepton Oy

 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Päiväni ovat hyvin vaihtelevia. Tehtäväni on huolehtia Nepton Oy:n suora-asiakkaista ja yhteistyön kehittämisestä. Olen paljon palavereissa asiakkaidemme kanssa demoten palveluitamme, kuunnellen heidän tarpeitaan sekä hoidan asiakkaiden tarpeita eteenpäin meillä Neptonilla. Työskentelen myös paljon yhdessä muiden Nepton tiimien kanssa kuten asiakaspalvelun ja projektitiimin. Tehtäviini kuuluu myös asiakasviestintää sekä markkinointia.

 

Millaista yhteistyötä teet Aseman Lasten kanssa?
Toimitamme Aseman Lapset ry:lle työajanseurannan ja HR-ratkaisun pilvipalvelupohjaista palvelua. Tavoitteenamme on siis tukea toimintaa tarjoamalla työkaluja helpottamaan arkea. Olemme pitäneet myös yhdistyskentälle suunnattua webinaaria yhdessä sekä keskustelleet paljon kehityshankkeista. Aseman Lapset ry on meille myös arvokas ja tärkeä referenssi.

 

Mikä on työssäsi parasta?
Vaihtelu ja monessa mukana oleminen. Asiakkaiden kohtaaminen. On aina palkitsevaa kun onnistuu auttamaan asiakasta ja löytämään heille ratkaisuja, mitkä helpottavat heitä heidän omassa työssä. Meillä on myös erittäin hyvä työyhteisö joten kolleegoiden kanssa työskentely saa aina aina hyvälle mielelle.

 

Entä haastavinta?
Myös se vaihtelu ja monessa mukana oleminen :) Välillä on haastetta pysyä mukana kaikessa sekä resurssoida oma aikansa oikein ja järkevästi.

 

Miksi yhteistyötä kannattaa tehdä?
Yhteistyössä on voimaa. Kun ajattelen yhteistyötämme Aseman Lapset ry:n kanssa, niin olemme käyneet lukuisia hyviä keskusteluja. Me olemme oppineet paremmin ymmärtämään millaiset työkalut heitä hyödyntää ja auttaa arjessa paremmin. Yhdessä ideointi ja asioihin paneutuminen auttaa ymmärtämään asioita kokonaisvaltaisemmin. Ilman yhteistyötä tämä ymmärrys jäisi paljon ohuemmaksi.

 

Entä onko siinä haasteita?
Aikataulut ja ajan rajallisuus. Tämähän on haaste monessa muussakin asiassa.

 

Mikä tämän päivän nuorissa ilahduttaa, mikä huolestuttaa?
Nuorissa ilahduttaa se, että heillä on paljon mahdollisuuksia ja se, että he ovat uskaliaita tarttumaan niihin. Nuoret ovat nykyään hyvin valveutuneita mitä maailmassa tapahtuu ja osaavat nähdä hieman pidemmälle. Tämä näkyy esimerkiksi ilmastokysymyksessä. Nuorten uteliaisuus ilahduttaa aina! Huoliakin on. Niin kotinurkat kuin koko maailma on aika turvaton ja kova paikka. Yleinen nuorten pärjääminen huolettaa näin kahden nuoren aikuisen pojan äitinä, se oman paikan etsimisprosessi. Huumeiden käyttö on lisääntynyt, väkivalta on lisääntynyt, nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. Se huolestuttaa kovasti kuten myös se, pystyykö yhteiskunta enää tarjoamaan nuorille tarvittavat palvelut hetkinä, jolloin niitä tarvitaan.

 

Miten korona-aika on vaikuttanut työhösi?

 

Ennen koronaa tein valtaosan asiakastapaamisista kasvotusten asiakkaiden kanssa yleensä heidän tiloissaan. Työskentelin enimmäkseen konttorillamme, tosin etäpäiviä tuli silloinkin vietettyä. Kun korona-aika alkoi, loppuivat livetapaamiset kuin seinään. Asiakaskohtaamiset siirtyivät etäpalavereihin ja konttorillakin on tullut käytyä hyvin harvoin. Koti muuttui myös täysipäiväiseksi työpaikaksi. Enkä tosiaan osannut arvata, että näin kauan tämä tulee kestämään. Työ itsessään ei ole muuttunut, mutta ollaan siirrytty ruutujemme taakse.

 

Millainen olit 15-vuotiaana?
Olin hieman raisu nuorena ja varmastikin aiheutin äidilleni muutamia harmaita hiuksia yhdellä jos toisella ylilyönnillä. Koulu ei nuorena ollut minulle se ensisijainen kiinnostuksen kohde. Luulinhan jo tietäväni kaiken ja olin sitä mieltä, ettei koulusta opi mitään, mistä on hyötyä. Opiskelu alkoi kiinnostaa vasta myöhemmin jolloin tajusin, että en käy koulua koulua varten – vaan elämää ja oppimista. Kavereiden kanssa hengailu kiinnosti eniten (onneksi heistä moni edelleen mukana elämässä vielä näin 33 vuotta myöhemmin!), kuten myös keikat, yleinen säätäminen, meikkaaminen, koirat, matkustaminen… Monia kiinnostuksen kohteita tuli ja meni. Paljon on myös jäänyt – monet asiat mitkä innostivat minua tuolloin innostaa edelleen.

 

Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle sinulle?
Sanoisin, että ota välillä happea. Et tiedä kaikkea, eikä tarvitsekaan. Oppiminen kaikessa on elämän pituinen tie. Kuuntele itseäsi, älä tee päätöksiä siihen pohjautuen, että ”näin kuuluu tehdä”. Kuuntele niitä neuvoja ja vinkkejä mitä saat. Sinulla on hieno elämä edessäsi ja tapaat uskomattomia ihmisiä sekä näet paljon.

 

Mitä haluaisit sanoa tämän päivän 15-vuotiaille?
Haluaisin tuhota vanhan kansan sanonnan ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Näin voi ollakin jossain tapauksissa, mutta sosiaalisessa mediassa se ei ole näin. Ne kauniit kuvat ja niiden postaaminen ei ole se tärkein juttu. Ne kauniit kuvat voi kätkeä taakseen tuhat – tai vain pari sanaa jotka maalavatkin ihan muun maiseman. Eläkää läsnä ja sellaisena kuin olette. Se riittää. Auttakaa aina jos joku tarvitsee apua, ottakaa vastaan sekä etsikää apua jos sitä tarvitsette. Etsikää kaikessa rauhassa omaa polkuanne. Yrittäkää aina parhaanne. Epäonnistumisia ja pettymyksiä tulee; sydänsuruja, rahahuolia, työhuolia, ihmissuhteet muuttuu, kaikki ei mene putkeen. Eikä ne aamuheräämiset helpotu. Siltikin, pysy aina positiivisena ja muista, että elämässäsi on paljon asioita mistä voit olla kiitollinen. Maailma on hieno paikka ja sinulla on annettavaa.

 

Lue muut Ystäväkirjan kirjoitukset >>

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry