Teini-ikä on monenlaisen myllerryksen aikaa. Aivot kehittyvät, nuori itsenäistyy ja testailee hänelle asetettuja rajoja. Lapsesta nuoreksi muuttuessaan yksi teinin tärkeimmistä kehitystehtävistä on irrottautua vähitellen vanhemmistaan. Tämä voi näyttäytyä tunnekuohuina, joiden vastaanottaminen ei aina ole helppoa.
Pienen lapsen vanhemmuus on kovin erilaista kuin teinin äitinä tai isänä oleminen. On kuitenkin hyvä muistaa, että teini on monessa asiassa vielä lapsi ja tarvitsee tukea ja mallia erilaisissa tilanteissa toimimiseen. Toisaalta monista asioista, säännöistä ja tilanteista voi teinin kanssa keskustella ja neuvotellakin.
❤️ Pyri olemaan reagoimatta nopeasti ja äkkipikaisesti nuoren sanomisiin ja tekoihin. Aloita sanomalla, että hyvä kun kerroit, tämä oli hyvä kuulla. Sen jälkeen mieti, mitä vastaat. Ennen vastaamista voit laskea kymmeneen tai vaikka seisoa hetken parvekkeella, jotta kuohuvimmat tunteet ehtivät rauhoittua.
❤️ Harjoittele myös omia taitojasi reagoida tunteisiin, ja pyydä tarvittaessa anteeksi. Tällä näytät esimerkkiä nuorelle.
❤️ Sinulla ei tarvitse olla oikeita vastauksia kaikkeen. Monesti aikuinen lähtee keskusteluun neuvovalla ja ohjaavalla otteella, mutta nuori toivoo usein ennen kaikkea sitä, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään.
❤️ Kaikille asioille voi tehdä jotain. Kerro tämä myös teinille vaikeassa tilanteessa. Hae tukea ja apua sekä teinille että itsellesi, kun sitä tarvitaan.
❤️ Etsi vertaistukea omasta lähipiiristä, lapsen koulusta, harrastuksista tai esimerkiksi järjestöjen toiminnasta. On ensisijaisen tärkeää kuulla, ettei ole ainoa, joka on haastavassa tilanteessa eikä aina tiedä, miten pitäisi toimia.
Murrosikäisen vanhemmuus on välillä rankkaa ja myös yksinäistä. Monelle vanhempien vertaisverkostojen ylläpito on luontevampaa pikkulapsiaikana, kun leikkitreffit ja hiekkalaatikkohetket tuovat vanhemmat luontevasti yhteen. Myös neuvola on arjessa tukena.
Lapsen kasvaessa monien vertaisverkostot ohenevat. Murrosikä muuttaa paitsi lasta, myös lapsen ja vanhemman suhdetta. Kipinät ja kipuilut kuuluvat asiaan mutta niiden kanssa yksin jääminen voi olla kuormittavaa.
Kannustamme ottamaan vastaan tukea kasvatustehtävässä sekä puhumaan haasteista ja omasta jaksamisesta ääneen. Jaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi ja auta samalla muita samassa tilanteessa tarpovia!