Päihdekokeilut kuuluvat monien nuoruuteen. Niistä keskustelu ei tarkoita, että vanhempi hyväksyisi tai kannustaisi kokeiluihin. Nuoruuteen kuuluu tietynlainen kaikkivoipaisuuden ja kuolemattomuuden kokemus. Riskeistä valistaminen ei välttämättä mene murrosikäiselle perille. Usein kysymykset onkin valistamista parempi metodi – niin nuoren voi saada itse oivaltamaan asioita.
Mitä esimerkiksi voisi kysyä?
❤️ Mitä teille on koulussa puhuttu päihteistä?
❤️ Onko kaveripiirissä tai somessa tullut päihteitä vastaan? Mitä niistä tiedät? Tuntuuko tieto sinusta luotettavalta?
❤️ Miksi päihteet kiinnostavat, mitä ajattelet niistä saavasi?
Kuuntele, millaista puhetta nuori päihteistä tuottaa, kysy mistä näkemykset ovat lähtöisin. Yritä asettua nuoren kenkiin ja ymmärtää, miksi päihteet voivat kiinnostaa ja jopa kiehtoa. Samalla saattaa syntyä hyviä keskusteluja esimerkiksi siitä, onko kaikki tieto internetissä totta ja miten luotettavan tiedon voi erottaa epäluotettavasta. Päivitä myös omat tietosi eri päihteistä. Puhu riskeistä realistisesti – niiden suurentelu tai suoranainen pelottelu syövät helposti uskottavuuttasi.
Painota, että apua saa aina soittaa ja kotiin tulla, myös päihtyneenä. Kannusta myös pitämään kavereista huolta. Ketään ei jätetä päihtyneenä kaupungille oman onnensa nojaan.
Murrosikäisen vanhemmuus on välillä rankkaa ja myös yksinäistä. Monelle vanhempien vertaisverkostojen ylläpito on luontevampaa pikkulapsiaikana, kun leikkitreffit ja hiekkalaatikkohetket tuovat vanhemmat luontevasti yhteen. Myös neuvola on arjessa tukena.
Lapsen kasvaessa monien vertaisverkostot ohenevat. Murrosikä muuttaa paitsi lasta, myös lapsen ja vanhemman suhdetta. Kipinät ja kipuilut kuuluvat asiaan mutta niiden kanssa yksin jääminen voi olla kuormittavaa.
Kannustamme ottamaan vastaan tukea kasvatustehtävässä sekä puhumaan haasteista ja omasta jaksamisesta ääneen. Jaa ajatuksiasi ja kokemuksiasi ja auta samalla muita samassa tilanteessa tarpovia!
Tilaa uutiskirjeemme
