Mediasta voi saada kuvan, että suuri osa nuorista käyttää päihteitä ja että vaarallisten huumausaineiden käyttö olisi yleistä jo alakouluikäisillä. Tämä ei onneksi pidä paikkaansa.
”Haluan korostaa, että suurin osa nuorista ei kokeile tai käytä päihteitä alaikäisenä. Päihteet eivät myöskään kuulu nuoruuteen eikä kaikkien tarvitse niitä kokeilla”, Kim Kannussaari toteaa.
”Huumeidenkäytön aloitusikä on pysynyt pitkään samana, samoin aineiden hinnat. Muuten kaikki onkin muuttunut tosi paljon ja muuttuu koko ajan. Mistä huumeita hankitaan, mitä aineita käytetään ja millainen kulttuuri huumeiden ympärillä on”, Kim kertoo.
Miksi nuori sitten kokeilee päihteitä? Suuri syy on usein kokeilunhalu ja porukkaan kuulumisen tärkeys. Vain hyvin harvoin nuori kokeilee päihteitä ensimmäisiä kertoja yksin. Päihtyminen on sosiaalinen tapahtuma, ja päihteet vähentävät estoja ja jännitystä.
Jos päihteet alkavat kuulua nuoren elämään liian usein, on taustalla usein myös jokin muu syy. Tällaisia voivat olla kokemus ulkopuolisuudesta ja juurettomuudesta, perheen vähäinen yhteinen aika ja monenlaisten vaatimusten luoma paine.
”Annettaisiin nuorten olla nuoria. Ei esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisen tarvitsisi vielä tietää, mitä hän haluaa kuusikymppisenä tehdä. Nuorille kasattavat suorituspaineet ovat usein kohtuuttomia”, Kim pohtii.
Nuoruuteen kuuluu toisinaan myös tietynlainen kaikkivoipaisuuden harha. Sofiakin kertoo ajatelleensa ensimmäisten päihdekokeilujensa aikaan, että muut voivat jäädä koukkuun, muttei hänelle niin voi käydä.
Sofia kokeili huumeita ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Yläkoulussa hän koki, ettei kuuluu siellä joukkoon ja tutustui ihmisiin, jotka käyttivät paljon päihteitä. Kiinnostus päihteisiin oli yhdistävä tekijä, joka sai hänet palaamaan uudelleen porukan luo.
Kerran Sofian naapuri ilmoitti kouluun epäilystään, että Sofia käyttää huumeita. Opettaja haki Sofian vihaisena tunnilta ja kiikutti terveydenhoitajan huoneeseen. Terveydenhoitaja kertoi, että he voivat auttaa asiassa, mutta opettajan raivo sai Sofian kieltämään naapurin väitteen. Jos pelko rangaistuksesta ei olisi ollut niin suuri ja opettaja olisi osannut olla empaattisempi, olisi tämä saattanut olla tärkeä käännekohta Sofian elämässä.
”Kyllä mun äitikin yritti auttaa. Nämä ei ole yksinkertaisia asioita, sillä nuorella pitää itsellään olla halu päästä irti päihteistä, muuten toimilla ei oikein ole vaikutusta.”
”Kun sitten kaikki oli menetetty ja olin valmis lähtemään hoitoon, soitin sinne. Puhelimessa minulle kerrottiin, että mun on mahdollista olla vapaa. Tajusin, että päihteiden vuoksi olin vankilassa, vaikken sitä itse nähnyt tai ymmärtänyt. Halusin vapauden”, Sofia kertoo.
Sofia työskentelee päihde- ja rikoskierteessä olevien nuorten kanssa. Monet heidän tilanteensa ovat Sofialle tuttuja ja omalla kokemuksellaan hän voi kannustaa nuoria päihteettömyyteen.
”Tapaamme 18-vuotiaita, jotka ovat jo menettäneet paljon elämässään. Toisaalta näemme nuorilla myös paljon toivoa ja unelmia.”
Nyt jälkikäteen ajateltuna Sofia toivoo, että aikuiset olisivat kertoneet päihteistä realistisesti, mutta ilman kauhistelua.
”Olin kuullut, että huumeiden käyttäjät esimerkiksi ”kuorivat itseään kuin appelsiinia”, mutta oma kokemus ei aluksi ollutkaan mitään sellaista. Päinvastoin paha olo lähti huumeiden avulla pois. En voinut siis uskoa siihen, mitä aikuiset olivat mulle kertoneet.”
Lokakuun etävanhempainillassa puhuttiin päihteistä. Illassa äänessä olivat Aseman Lasten Ripa-toiminnassa työskentelevä Sofia Laitila (kuvassa toinen oikealta) ja Ehkäisevä päihdetyö EHYTin erityisasiantuntija Kim Kannussaari (kuvassa oikealla).
Juontajana illassa toimi Saara Kankaanpää ja tekniikasta vastasi Samu Herttuainen, molemmat Aseman Lasten K-0-toiminnasta.
Tiistaina 12.11. klo 18–19.30:
”Eniten ahdistaa kaikki”
Kuinka tukea nuoren mielen hyvinvointia