Pasila-hankkeessa tehdään nuorten kanssa myös höntsäjuttuja

9.12.2020

Työn takana Jari Raikunen, kasvattaja, Pasila-hanke

Jari Raikunen, tuttavallisemmin Hune, työskentelee Aseman Lasten bunkkeritiimiksi kutsutussa porukassa. Bunkkeritiimi on saanut nimensä Rautatientorin alla sijaitsevasta toimitilasta, jossa työskenteli aiemmin Katusovittelun, kiusaamiseen puuttuvan K-0-hankkeen ja Pasila-hankkeen työntekijöitä. Kymmenisen työntekijää tekee edelleen töitä tiiviisti yhdessä uudessa toimistossa – ja etätoimistoissaan.

Hune aloitti vuoden 2018 syksyllä työt Aseman Lapsilla kasvattajana, ensin Katusovittelutoiminnassa ja myöhemmin Pasila-hankkeessa. Sitä ennen hän toimi erityisnuorisotyöntekijänä Vantaalla.

Pasila-hankkeessa tehdään yhteistyötä Helsingin poliisin nuorisoryhmän kanssa alaikäisten rikoskierteiden katkaisemiseksi. Nuorisoryhmän tehtävänä on tutkia kaikki Helsingin alueella alaikäisen epäillyksi tekemät rikokset. Vaikka alaikäisten rikollisuuden voidaan katsoa olevan pitkässä juoksussa laskussa, erottuu nuorten joukosta tietty pieni ryhmä, joille rikokset tuntuvat kasaantuvan. Heitä varten on perustettu nuorisoryhmän OmaPoliisi -toiminta, jonka kanssa Pasila-hanketta toteutetaan.

Hengittävä kalenteri

Pasila-työntekijöiden työnkuvaan kuuluu nopea reagointi ja nuorten tilanteisiin mukautuminen. Työpäivät koostuvat nuorten kanssa vietetyn ajan lisäksi muun muassa yhteistyökumppaneiden ja perheiden kanssa keskustelusta. Aikataulu muuttuu toisinaan lennossa. Tavoitteena on, että nuorille on aikaa, silloin kun he sitä tarvitsevat.

– Meillä on periaatteena, että kalenteri hengittää eikä huohota, Hune kuvailee.

– Monilla nuorilla on monta aikuista työskentelemässä heidän asioidensa parissa. Kaikilla aikuisilla on jokin agenda, jonka vuoksi tavataan. Meillä on mahdollisuus olla nuoren kanssa myös ilman agendaa ja tehdä höntsäjuttuja, ja se on monelle nuorelle tosi tärkeää.

Nalkutuksen tarpeessa

Hengailu nuorten kanssa ei tarkoita sitä, etteikö asioita voitaisi silti samalla edistää. On tärkeää viestittää nuorelle, että hänet hyväksytään, vaikka hänen tekonsa olisivatkin vääriä.

– Joskus nuori on itse sanonut, että Nyt mä tarviin kyllä nalkutuspuhelun soittaessaan meille. Se kertoo aikamoisesta luottamuksesta.

Nalkutus jää usein sivuosaan, kun nuorta autetaan saamaan elämän palikoita kohdilleen. Usein tehdään yhdessä kouluhommia, pohditaan mihin suuntaan jatkossa mennään ja käydään keskusteluja myös huoltajien ja muiden läheisten kanssa.

Takapakkienkin jälkeen kainaloon

Aina nuoren asiat eivät etene niin kuin aikuiset toivoisivat. Pitkänkin työskentelyn jälkeen nuori saattaa joutua uudelleen huonoille teille ja tehdä uusia rikoksia. Nuoren tukena oleville se voi olla turhauttavaa.

– Meillä on hyvä tiimi ja luottamukselliset välit. Kun tulee takapakkeja nuorten kanssa, muut muistuttavat minua, että lähtökohtiin nähden ollaan jo pitkällä ja paljon on saatu jo aikaiseksi.

Joskus tilanteet saattavat jo aluksi näyttää umpikujalta. Hurjien taustojen tai tekojen ei kuitenkaan anneta määrittää lopputulosta. Hunen mieleen on jäänyt erään nuoren kiitollisen huoltajan kommentti: Te olette ainoita, jotka eivät sano, että ei voi tehdä mitään, te ainakin yritätte.

– Tässä työssä on loppujen lopuksi kyse perusasioista. Siitä, että välitetään toisistamme ja kerrotaan, että kyllä tämä tästä. Monesti otan nuoret kainaloon ja vaikka se voi heistä tuntua aluksi vähän vieraalta, niin kyllä he siihen jäävät.