Pirunpolska-hankkeen nuorten haastattelujen alustavia havaintoja

23.5.2023

”Soittakaa mieluummin tai nähdään kasvotusten.” Tässä yksi kiteytys Palveluiden pirunpolskasta nuorten nuotteihin -tutkimushankkeen nuorten haastatteluista.

Hankkeessa on laajan asiantuntijaryhmän kanssa vuodesta 2021 tutkittu, miten palvelurakenteita tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat paremmin rikoksilla oireilevien nuorten tarpeisiin. Toukokuussa kokoonnuttiin Helsinkiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiloihin hankkeen päätösseminaariin.

Yhdistävänä tekijänä nuorten haastatteluista nousee kohtaamisen tärkeys. Se lisää luottamusta myös silloin, kun vähemmän mieluisia päätöksiä joudutaan tekemään. Nuoret arvostavat yksilöllistä ja henkilökohtaista kohtaamista. Massaviestit sen sijaan helposti etäännyttävät palvelusta.

Toiseksi tärkeää olisi jatkuvuus. Pitkäaikaisesta sosiaalityöntekijästä tulee nuorelle ymmärrettävästi helpommin lähestyttävä, ihminen, jolle on helpompi kertoa tilanteestaan. Sijaishuoltopaikasta toiseen pompottelu taas aiheuttaa nuorelle jatkuvasti uusia traumoja siitä, että hän ei kelpaa ja on ongelma.

Kun nykyiset palvelut piirtää kartaksi, huomaa nopeasti, että se on melkoinen häkkyrä. Kaikki toimijat katsovat tilannetta omasta perspektiivistään mutta kenelläkään ei välttämättä ole kokonaisuudesta koppia. Vuorovaikutus ei ole siis keskiössä vain siinä, miten nuori ja työntekijä kohtaavat, vaan myös palveluiden välillä.

Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä rikos-, päihde- ja mielenterveysongelmien hoito on sysätty lastensuojelun kontolle, kun peruspalveluissa on epäonnistuttu. Aseman Lasten rikos- ja konfliktityön tiimipäällikkö Heikki Turkka siteerasi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarista huhtikuussa ilmestyneestä Longplay’n jutusta:

”Jos peruspalvelut eivät toimi, ihmiset päätyvät erityispalveluiden piiriin. Jos ei ole tarjolla nuorisotaloa, kotipalvelua, psykiatrista hoitoa, päihdehoitoa tai koulunkäyntiapua, niin silloin päädytään lastensuojeluun… Kun minä katson tätä touhua kaikkien sektorien kautta, niin ei tule mieleen yhtään, ei yhtään sellaista hyvinvointipalvelua, jossa sanottaisiin, että meillä on aikaa tehdä tätä työtä kunnolla!”

On muistettava, että rikoksilla oireilevilla nuorilla ei useinkaan ole samanlaisia valmiuksia toimia yhteiskunnassa kuin niin sanotulla keskivertokansalaisella. Voikin kysyä kenen ehdoilla palveluja tällä hetkellä tuotetaan? Jos nuori ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, palvelua ei tule ollenkaan.

Kehitettävää on sekä systeemin että myös työntekijöiden tasolla. Jokaisella nuorten parissa toimivalla ammattilaisella on vastuu siitä, miten rikoksilla oireilevista nuorista puhutaan. Kohtaammeko nuoren ihmisenä vai pahojen tekojensa kautta? Tärkeää olisi nähdä ihmiset asiakkuuksien takana.

Kriittistä keskustelua käytiin muun muassa monen perheen tilanteesta jatkuvan taloudellisen stressin ja huolen alla. Pohdintoja käytiin myös opettajien nykyisistä mahdollisuuksista kohdata nuoria koulun arjessa, huomata ja reagoida mahdollisiin huolestuttaviin merkkeihin. Ja taisi lisätutkimuksellekin jo idea syntyä!

Tästä tutkimuksesta on saatu tärkeää tietoa työn tueksi mutta ratkaistavia kysymyksiä vielä riittää, jotta jokainen nuori saa hyväksytyksi tulemisen kokemuksen muualta kuin rikollisesta maailmasta. Työ jatkuu!

Kiitos paljon kaikille päivän puhujille (kuvassa) sekä seminaariin osallistuneille!

Pirunpolskalla tarkoitetaan nykyisten palvelujen tilaa, jossa rakenteet vaikeuttavat nuorten tarpeisiin tarttumista sellaisina kokonaisuuksina, joita kompleksisten ongelmien kohtaaminen edellyttää. Tutkimushanketta rahoittaa Koneen säätiö, ja se toteutetaan yhteistyössä Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteiden kompleksisuustutkimusryhmän kanssa.