Lauri Helimäen muistolle

18.4.2024

Lauri, ”Late”, ”Kilmu” Helimäestä tuli Aseman Lapset ry:n jäsen ja puheenjohtaja alkuvuodesta 1993, kun yhdistyksen toimintaa alettiin laittamaan uuteen kuosiin. Opetushallituksen opetusneuvoksen tehtävästä edellisenä kesänä eläköityneelle fllosofian maisterille kehkeytyikin tästä mieluisa yli 30 vuotta kestänyt ”uusi ura” yhdistystoiminnassamme.

Lauri saatteli puheenjohtajan nuijallaan Aseman Lasten toiminnan vakavasti otettavaksi järjestötoimijaksi yhdeksän vuotta kestäneellä kaudellaan. Tänä aikana yhdistys muun muassa kehitti ja laajensi Walkers-toiminnan enimmillään 26 osoitteeseen, toteutti Hyvinkäältä käsin useita kehittämisprojekteja sekä järjesti Nuorisoa ei jätetä -kampanjan, jonka osana sai eduskunnan siunaamana hoitaakseen Nuorten Itsenäisyysrahasto NIRAn. Lisäksi yhdistys oli Allianssin ja Helsingin nuorisoasiainkeskuksen kanssa järjestämässä ensimmäisiä valtakunnallisia nuorisotyöpäiviä teemalla Itsenäinen nuori – Itsenäinen Suomi vuonna 1997. Yhdistys keräsi kymmeniätuhansia ihmisiä toimintansa tukijoiksi  Citari- ja myöhemmin Asemanlapset -lehdellään sekä vuosituhannen vaihteessa operoi EU-projektit Viron Haapsalussa ja Venäjän Pietarissa.

Lauri valittiin Aseman Lasten puheenjohtajaksi 22.3.1993. Tuoretta puheenjohtajaa haastateltiin yhdistyksen Citari-lehteen. Kysymykseen ”Mitä eväitä mielestäsi ihminen eniten tarvitsee kotoaan elämänsä varten?”, hän muotoili vastauksensa näin:

– Mielestäni parasta, mitä koti voi antaa lapselle ja nuorelle on tunne ja kokemus siitä, että hän on haluttu, rakastettu, hyväksytty sellaisena kuin on, ilman ehtoja tai vaatimuksia. Tästä kasvaa hyvä itsetunto ja vahva usko siihen, että selviytyy voittajana elämän vaikeuksista.

Varttuneemmalla iällä perheen perustaneena hän toteaa omasta kokemuksestaan seuraavaa:

– Olen joutunut myös itse olemaan lasten ja nuorten kasvattajana ja kokemaan vanhemmuuden ihanuutta kahden pojan isänä. Perheen ihmissuhteita olen opiskellut niin yliopistossa kuin omassa kodissani ja voin sanoa, että kotona opinnot ovat olleet paljon vaikeampia, mutta toistaiseksi olen ne läpäissyt.

Ennen Aseman Lapsia Lauri teki mittavan ja merkittävän yli 40 vuoden mittaisen työuran erityisopetuksen ja -kasvatuksen alalla niin opettajana kuin johtajana. Opettajan työt alkoivat Ylitornion Raanujärven koulusta, jatkuen Muhoksen Pohjolan poikakotiin ja Helsingin apukouluun. Seurasi johtajan pesti Vilppulan Kotiniemen koulukodissa ja Ammattikasvatushallituksen AKH:n kurssitoimistossa ylitarkastajana ja erityisopetuksen ylitarkastajana. Viimeiset pari vuotta hän toimi alan näköalapaikalla opetushallituksen opetusneuvoksena.

Laurin ammatillinen ura muodostui hänen omien sanojensa mukaan ”pitkästä ja monipuolisesta menneisyydestä ongelmanuorten, vammaisten ja etnisten vähemmistöjen (romanit, saamelaiset) erityiskoulutuksen piirissä”. Uransa huipennuksena ja suomalaisen erityisopetukseen liittyvänä läpimurtona hän piti ja iloitsi ammatillisen erityisopetukseen velvoittavan lain voimaantuloa vuonna 1987.

Ihmisenä Latelle suurta tyydytystä tuotti 18 ystäväperheen muodostaman ”puolueen” jäsenyys, jossa hän pääsi ylläpitämään itselleen tärkeitä syvähenkisiä elämänalueita. Niin ikään kesänvietot entisen kotitilan rantamilla Virroilla yhdessä sisarusten, jälkikasvun ja kotikylän asukkaiden kanssa olivat hänelle erityisen merkittäviä.

Vielä ysikymppisenä julkisuus nosti teräsvaarin esille ja suureen suosioon nelisen vuotta sitten. Laurin selkävaivoihinsa kehittämä pariminuuttinen pääalaspäin riippumisjumppa räjäytti kerralla somekansan tietoisuuden ja ansaitun hämmästyksen, josta ”stara” nautti itsekin, tärkeää terveysasiaa samalla tietenkin edistäessään.

Kilmu eli täysillä ja aktiivisena elämänsä loppuun asti. Hän osallistui jälleen kerran viime marraskuussa yhdistyksemme vuosikokoukseen viidenteen kerrokseen portaita pitkin nousten ja lähti jälleen kerran tyytyväisenä hymyillen kotimatkalle kohti Espoota, kuten hänen tapoihinsa kuului omalla autollaan – kuinkas muutenkaan!

Sadannen maratoninsa Kilmu porhalsi Espoon rantaraittimaratonilla vuonna 2008. Polvi ei antanut tämän jälkeen enää juosta mutta toinen intohimo, hiihto jatkui. Yli 40 täyden Finlandia-hiihdon sisupussi oli ollut vielä pari päivää ennen tapaturmaa sivakoimassa tutuilla kevättalven hiihtoladuilla Leppävaarassa – kuinkas muutenkaan!

 

Kiitos Lauri kaikesta!

 

Teksti: Mauri Mujunen

”Erityisesti toivon, että [Aseman Lapset-] yhdistyksellä olisi jotakin sanottavaa ja vaikutettavaa lasten ja nuorten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi ja pysäyttämiseksi. […] Toivon, että yhteiskunnassamme asenteet muuttuisivat salliviksi ja myönteisiksi kaikkia erityisryhmiä kohtaan eikä ketään leimattaisi huonoksi tai epäonnistujaksi taustansa tai jonkun ominaisuutensa vuoksi.”

 

Silloinen Aseman Lasten puheenjohtaja Lauri Helimäki yhdistyksen julkaisemassa Citari-lehdessä 1/1994.