Lasten oikeuksien viikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Tämän kunniaksi keräsimme Aseman Lasten työntekijöiltä ajatuksia siitä, miten lasten oikeudet toteutuisivat paremmin yhteiskunnassa.
Lasten näkökulma pitäisi muistaa huomioida silloin, kun tehdään erilaisia päätöksiä yhteiskunnassa. Kokonaisvaltainen katsanta päätösten seuraamuksiin erityisesti lasten näkökulmasta on olennaista, kun tehdään linjauksia esimerkiksi asumiseen, opetukseen, työllisyyteen, liikenteeseen ja sosiaalitukiin liittyen.
Nuorten mielipiteitä tulisi kuunnella päätöksenteossa monipuolisemmin. Samalla pitää muistaa, että vuosi nuoren elämässä tuntuu pidemmältä kuin keski-ikäisenä. Olisi hyvä, jos mielipiteiden kysymisen jälkeen nuorten kehitysideat saataisiin toteutumaan nopeammin, ettei nuori ennätä kasvaa aikuiseksi niiden toteutumista odotellessa.
Aseman Lapset on valtakunnallinen järjestö, joka tukee lasten ja nuorten tervettä kasvua. Haluamme vaikuttaa yhteiskuntaan, jotta siitä tulisi nuorten hyvinvointia parantava.
Lasten oikeudet kaipaavat tällä hetkellä kehittämistä erityisesti siinä, miten lapsia kuullaan ja nähdään arjessa. Turvallisten aikuisten läsnäolo on kaikkein arvokkainta. Kannattaa miettiä, kenen lapsen päivää sinä voisit piristää tämän viikon aikana?
Olisi tärkeää turvata se, että lapset saavat vapaasti olla omina itsenään arjessa ja juhlassa. Myös pysähtymistä tarvitaan. Friends-ohjelmamme suosituimpia harjoituksia tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelussa ovat erilaiset rentoutumiseen ja läsnäoloon liittyvät tehtävät. Se kertoo kaipauksesta pysähtymiseen, että on aikaa olla ilman kännyköitä, ihan hiljaa hetken aikaa luokkahuoneessa ja pysähdytään hetkeksi. Näitä voisi lasten arkeen tuoda enemmänkin.
Friends-ohjelman tavoitteena on saada tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu osaksi arkea.
Erityisesti näin koronavuoden jälkeen olisi hyvä muistaa, että opiskelijat voivat olla ensimmäistä kertaa koulussa fyysisesti läsnä toisen asteen opinnoissaan. Siinä ollaan uuden äärellä. Nuoret kaipaavat aikuisten läsnäoloa, ja sitä että heitä kuunnellaan. Olisi tärkeä kysyä joka päivä nuorelta, ’mitä sulle kuuluu?’ ja pysähtyä kuuntelemaan se vastaus. Näin jokainen voi kokea olevansa tärkeä.
Vuorovaikutuksen kanssa on myös aikuisilla joskus haasteita. Pitää muistaa, että aikuisten esimerkistä niitä taitoja opitaan. Näiden taitojen opettamiseen pitää kiinnittää huomiota myös sen opetettavan aiheen rinnalla. Lapsilla ja nuorilla on oikeus opetella vuorovaikutustaitoja ja olla niiden kanssa vielä keskeneräisiä.
Yhdessä yksikään ei putoa -hankkeessa yhdistetään eri tahojen osaamista erityistä tukea tarvitsevien nuorten kokonaiselämäntilanteen tukemiseksi.
Kapeneva ja syvenevä huono-osaisuuden kuilu näkyy työssäni päivittäin. Entistä huonommassa tilanteessa olevat lapset ja nuoret voivat aiempaa huonommin. Mielestäni voidaan puhua jo institutionaalisesta syrjäyttämisestä, kun näiden lasten tarpeita ei osata huomioida eri palveluissa. En ymmärrä, miksi nuorten pitää oireilla ja perseillä niin paljon, ennen kuin he saavat tarvitsemaansa tukea. Jo neuvolasta lähtien ja varhaisessa vaiheessa pitäisi lapselle tarjota monipuolisesti tukea. Positiivisen profiloinnin merkitys on suuri, jotta voi kasvaa ja kehittyä ilman stigmaa.
Nykyinen individualistinen yhteiskunta tekee vaikeammaksi sen, että voisi kaverilta pyytää jeesiä tai toisaalta tarjota toiselle apua. Samalla tuotetaan eriytymistä ja syrjäyttämistä. Yhteiskunnan tulisi ottaa vastuu turvallisen aikuisen tarjoamisesta jokaiselle nuorelle, jos niitä ei ole omasta takaa. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia!
Pasila-hankkeessa työskennellään rikoksilla oireilevien nuorten kanssa ja K-0-toiminnassa selvitetään pitkään jatkuneita ja vakavia koulukiusaamistilanteita.