Ensimmäinen lukuvuosi on nyt takana oppivelvollisuuden laajentamisen jälkeen. Café Walkers -tapahtumassa keskustelu virtasi vuolaana, kun eri alojen ammattilaiset pääsivät keskustelemaan nuorten kuulumisista ja mahdollisista haasteista sekä vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Keskustelun perusteella näyttää siltä, että moniammatillisen yhteistyön verkostojen ja vanhempien muodostaman verkoston olisi hyvä tiivistyä entisestään.

Tilaisuuden alustukset pitivät kouluterveyskyselyn kehittämispäällikkö Jenni Helenius (THL), yhteisötyön asiantuntija Ville Koikkalainen Chillisti mukana -hankkeesta (Suomen Vanhempainliitto) ja toisella asteella opettava erityisopettaja Mikael Pekkala (Ammattiopisto LIVE).

Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä kaikkien peruskoulunsa päättävien nuorten tulee hakeutua jatkokoulutukseen. Uudistuksella on tavoiteltu nuorten työmarkkinatilanteen parantamista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Mukana toisen asteen opetuksessa ovat todellakin nyt kaikki nuoret – myös ne nuoret, joilla on tarvetta lisätuelle. Selvää on, että muutos tuo myös uusia haasteita.

Ammattiopisto LIVEllä tulevia kiinteistönhoitajia opettava Mikael Pekkala kertoo nuorista, jotka koulun aloittaessaan niin sanotusti ”ajavat ruohonleikkuria väärään suuntaan”, ”lippalakki vinossa”. Paljon opettajan tukea ja huomiota vaativat oppilaat voivat vaikuttaa koko opiskelijaryhmään. Tällöin hiljaisemmin oireilevat ja niin ikään tukea tarvitsevat eivät saa jäädä paitsioon.

– Opettajana tavoitteena on aina saada se hiljaisin opiskelija mukaan! Pekkala tiivistää.

Oppilaiden haasteet saattavat johtua monista eri syistä. Esimerkiksi nuoren kehittyminen voi olla vielä kesken, eikä kypsyys ole vielä riittävä ottamaan opintoja kovin vakavasti. Toisaalta myös nuorten aiemmat kokemukset peruskoulussa voivat vaikuttaa. Esimerkiksi erityisopetusta peruskoulussa tarvinneiden tai muutoin ongelmiin ajautuneiden oppilaiden leimautuminen voi vaikuttaa kielteisesti motivaatioon ja itseluottamukseen.

Ammattiopisto LIVEllä opettava Mikael Pekkala kertoo, miten paljon opettajan tukea ja huomiota vaativat oppilaat voivat vaikuttaa koko opiskelijaryhmään.

Valmentavien koulutusten mielikuvat positiivisemmiksi

Nuorten haasteet voivat johtua myös siitä, että opiskeltava ala on valittu vähäisin tiedoin ja perustein. Esimerkiksi vanhemmat ovat voineet kehottaa ”hakemaan vain johonkin”. Myös kavereiden esimerkki voi muodostua omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita tärkeämmäksi perusteeksi.

Keskustelua heräsikin myös tutkintokoulutuksiin valmentavista koulutuksista. Eri opintoaloihin tutustuminen voi antaa nuorille aikaa kypsyä ennen varsinaista tutkintokoulutusta. Valmentavissa koulutuksissa nuoret pääsevät oikeasti tutustumaan eri aloihin ja etsimään sitä, mikä tuntuu sopivan juuri itselle.

Tilaisuudessa eräs koulukuraattorina työskentelevä osallistuja painotti, että valmentavia koulutuksia olisi hyvä markkinoida nuorille enemmän. Valmentava koulutus tarvitsisi positiivisemman mielikuvan nuorten keskuudessa niin, että nuori ei ajattelisi olevansa ”luuseri”, jos hän jatkaa hakee vauhtia opintoihin valmentavasta koulutuksesta.

useampi kaksikko puhumassa kahvilaympäristössä, osalla kahvikupit edessään

Keskustelu eri ammattilaisten välisistä näkemyksistä kävi vilkkaana.

Kouluterveyskyselyn tulokset huolestuttavat

Kouluterveyskyselyn kehittämispäällikön Jenni Heleniuksen alustus tarkentaa entisestään peruskoulussa ja toisella asteella opiskelevien nuorten kokemia haasteita. Kyselyjaksoon sisältyy oppivelvollisuuden laajentamisen lisäksi myös koronapandemia ja sen vaikutukset koulujen työskentelyyn. Kyselyjaksolla varsinkin tyttöjen koulu-uupumus on lisääntynyt. Esiin nousivat myös mielenterveyden haasteet, esimerkiksi sosiaalinen jännitys ja ahdistuneisuus. Varsinkin tytöillä kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuusoireilu on ollut nousussa.

Huolestuttavaa on, että moni nuorista kokee, ettei ole saanut pandemia-aikana apua etäopetuksessa vastaan tulleisiin haasteisiin silloin, kun apua on tarvittu. Toisaalta opettajilta saatu välittävä ja oikeudenmukainen kohtelu on kouluterveyskyselyn perusteella parantunut tasaiseen tahtiin viimeisen 16 vuoden aikana. Jotain on siis tehty oikein, mutta kaikki eivät ole päässeet näistä oikein toimimisen hedelmistä nauttimaan.

Näyttääkin selkeältä, että nuoret kaipaavat haasteisiinsa aikuisten aikaa ja kohtaamista. Yhdessä yksikään ei putoa -hankkeen hankesuunnittelija Susanna Ylimyksen mukaan läsnä oleville, kuunteleville aikuisille on todellakin kouluissa kova tarve. Oppilaita etenkin käytävillä kohtaavat aikuiset, esimerkiksi nuorisotyöntekijät, pystyvät tarjoamaan erilaista tukea kuin opettajat ja oppilashuolto.

Kotien ja oppilaitosten välisen yhteistyön kehittäminen avainasemassa

Ajan ja läsnäolon tarve korostui myös Ville Koikkalaisen esitellessä Chillisti mukana -hankkeen tuloksia, jonka keskiössä on kotien ja oppilaitosten välisen yhteistyön kehittäminen. Koikkalaisen mukaan vanhemmat näyttäisivät toivovan esimerkiksi vanhempainiltoihin osallistavampaa otetta ja aikaa tutustua muihin vanhempiin. Saman suuntaista palautetta kertoivat myös Café Walkers -tilaisuudessa paikalla olleet kouluikäisten vanhemmat.

– Ei sinne huvita mennä kuuntelemaan puhuvaa päätä, eräs paikalla ollut tiivisti.

nainen puhumassa kaiuttimien välissä

Kouluterveyskyselyn kehittämispäällikkö Jenni Helenius nostaa esiin, että moni nuorista kokee, ettei ole saanut pandemia-aikana apua etäopetuksessa vastaan tulleisiin haasteisiin silloin, kun apua on tarvittu.

Vanhempien kanssa tehtävän työn uudelleen ajattelu vaatii opettajilta aikaa ja totuttujen toimintatapojen kriittistä tarkastelua. Myös opettajien valmiuksia ja osaamista vanhempien kanssa tehtävään työhön on Koikkalaisen mielestä syytä lisätä.

Keskustelussa nousivat esiin myös koulujen resurssipula ja suuret ryhmäkoot: opettajien vaatimukset kasvavat, ja nuorten tarvitsemaa läsnäoloa ja aikaa on vaikea löytää. Toisaalta Koikkalainen muistuttaa, että aikaa ja resursseja on aina ollut vähemmän kuin niitä tarvittaisi. Aikaa nuorten kohtaamiselle on yksinkertaisesti löydyttävä.

– Ilman kohtaamista millään muulla ei ole merkitystä.

Myös nuorten mielenterveyden haasteissa Koikkalainen painottaa aikuisten läsnäoloa. Psykiatrisella hoidolla on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta ennen kaikkea nuoret tarvitsisivat läheisiä aikuisia. Nuorten huoltajilla onkin Koikkalaisen mukaan vaikea, mutta tärkeä tehtävä saada nuoresta irti joskus muitakin kuulumisia kuin ”ihan ok.”

Vanhemmuuteen tukea myös peruskoulun jälkeen

Myös vanhempia tulee pystyä tukemaan lasten kasvaessa kohti teini-ikää ja haasteiden muuttuessa. Koikkalaisen mukaan joskus vaikuttaa siltä, että vanhemmat saavat apua ja tukea vähiten juuri silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.

– Kun lapset ovat vielä pieniä, voidaan puhua hyvinkin avoimesti kaiken maailman kihomadot ja ties mitkä. Mutta miten sitten, jos poliisi tuo teini-ikäisen ympäripäissään kotiin? Koikkalainen havainnollistaa puhumiskulttuurin muutosta.

Alustusten ja niistä nousseiden keskustelujen perusteella yksi asia näyttää selvältä: yhteistyön tiivistäminen eri alojen ammattilaisten ja nuorten vanhempien tai huoltajien kanssa on tärkeää. Tiiviistä aikuisten verkostosta nuoret saavat kaipaamaansa oikeanlaista tukea ja läsnäoloa, jolloin myös oppiminen ja koulun sujuminen todella mahdollistuu.

 

Tämän tekstin Café Walkers -tilaisuudesta kirjoitti harjoittelijamme Siru Uusi-Seppälä, joka opiskelee yhteisöpedagogiksi.

Parraskas mies esitysdian edessä, jossa lueteltu nuorten toiveita, odotuksia sekä pelkoja ja huolia sanapilvessä. Toiveissa hyvä palaute ja kannustus opinnoissa. Peloissa painostaminen, liialliset odotukset ja että vanhemmat ei osaa auttaa.

Chillisti mukana -hankkeen Ville Koikkalainen esitteli tuloksia, jonka keskiössä on kotien ja oppilaitosten välisen yhteistyön kehittäminen.

 

 

Cafe Walkers on Aseman Lasten järjestämä lapsia ja nuoria työssään kohtaaville ammattilaisille ja asiantuntijoille tarkoitettu keskustelutilaisuus. Kesäkuun 2022 tapahtuma järjestettiin pitkästä aikaa ihan kasvokkain Walkers Helsingin uudella kahvilalla.

Lisätietoa tapahtumasta

Yhdessä yksikään ei putoa! -hankkeen työntekijät toimivat tämän tilaisuuden järjestäjinä. Hankkeessa yhdistetään nuorisotyön, työhönvalmennuksen sekä ammattioppilaitosten opetus-, ohjaus- ja tukihenkilöstön osaamista yhteiskehittämiseen nuorten kanssa.  

Yhdessä etsitään uusia keinoja, joilla opiskelu, työelämä ja vapaa-aika yhdistyvät erityistä tukea tarvitsevien tai putoamisvaarassa olevien nuorten kokonaiselämäntilannetta tukevaksi kokonaisuudeksi. Hankkeen ensisijainen kohderyhmä ovat ammatillisen koulutuksen eri vaiheissa olevat Ammattiopisto Liven ja Helsinki Business Collegen opiskelijat. Sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ESR.

Logo jossa kolme kättä pitää toisistaan kiinni ympyrän sisällä. Ulkopuolella lukee Yhdessä yksikään ei putoa.
Logo: Euroopan unioni, Euroopan sosiaalirahasto
Logo: Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry