Ensimmäinen kytkentä aseman lapsiin Auliksella tapahtui syksyllä 1986, Juhan af Grannin MTV:llä esitetyssä Reportteri-sarjan dokumentissa Aseman lapset, jossa hän oli yksi ohjelman asiantuntijoista. Ohjelma aiheutti suuren haloon eduskuntaa myöten – suomalaisen pahoinvoinnin etupiha avautui suoraan kansanedustajien silmien eteen Arkadianmäen etupihalle eli Helsingin rautatieaseman seudulle – Steissille.
Saman vuosikymmenen loppua kohden nuorten itsemurhat ja huumeidenkäyttö lisääntyivät rajusti. Tilanteesta huolestuneet, rautatieaseman seudun henkilökohtaisesti pitkältäkin ajalta tunteneet yksityiset kansalaiset päättivät voivottelun sijaan tehdä asialle jotain ja ryhtyivät toimeen. Niinpä huhtikuussa 1990 nämä ihmiset, Aulis mukaan lukien, kokosivat Aseman lapset työryhmän, joka näki oireilevan nuorison olevan merkki sitä, ettei perheissä kaikki ole kohdillaan. Työryhmän mielestä kotonaan puutteellisesta vuorovaikutuksesta kärsivä nuori ei saa elämäänsä tarvittavia ongelmanratkaisutaitoja, arvoja ja malleja. Tällainen nuori ajautuu helposti rikollisryhmään, jossa hän voi saada tarvitsemaansa arvostusta ja huomiota. Työryhmä painotti kuitenkin sitä, että suurin osa nuorista on terveitä ja elämässä pärjääviä. Erityisen tärkeää oli nuorissa olevien myönteisten voimavarojen tukeminen ja eteenpäin kuuluttaminen.
Muutama työryhmän jäsenistä, jälleen Aulis mukana ja keskeisenä vaikuttajana, päättivät perustaa tilanteen muuttamiseksi uuden yhdistyksen – Aseman Lapset ry:n. Yhdistyksen perustamiskirja allekirjoitettiin liki 33 vuotta sitten, 6.11.1990, hänen asunnossaan Linnunlaulun huvilassa. Muutaman kivenheiton päässä Steissiltä sijaitseva Auliksen koti toimi jatkossa myös yhdistyksen alkuvuosien osoitteena ja tukikohtana. Esimerkiksi järjestön ensimmäisen merkittävimmän projektin, Keskustan katulapsiprojektin, aikaan kaksi erityisnuorisotyötekijää kävivät siellä keittämässä kahvit isännän lainaamiin termoksiin. Kahveilla ja kekseillä varustettu, toisen hallituksen jäsenen vuokraama museoikäinen Land Rover suuntasi monet kerrat Steissille, Hietsuun ja puistoihin kohtaaman JEEPPI-Kafeena kadun nuoria. Onnistunut projekti tuotti sittemmin Walkers-nuorisokahvilan.
Kolmen vuoden kuluttua yhdistyksen perustamisesta Aulis siirtyi sivuun puheenjohtajan paikalta ja jättäytyi muutenkin aktiivitoiminnasta keväällä 1993. Tämän jälkeen hän seurasi rivijäsenenä yhdistyksen vaiheita taka-alalta katselleen ja harvoin mielipiteitään julki tuoden.
Aulis Junes oli omien sanojensa mukaan ”liikkeelle paneva voima, ei liikkeellä pitävä voima”. Hän oli monen valtakunnallisesti merkittävän hankkeen alullepanija. Jo 1960-luvulla hän oli perustamassa Nuorisosäätiötä ja diakonin koulutuksen hankkineena hän oli taltuttamassa Suomen enimmäistä huumeaaltoa 1970-luvun vaihteessa johtamallaan Arkadian Nuorisoklinikalla. Tämä Mannerheinin Lastensuojeluliiton pyörittämä klinikka toimi kaikkiaan kuusi vuotta ja oli toiminnallinen esiaste nykyisille nuorisoasemille. Niin ikään hän oli omalta osaltaan aloittamassa nykyisin voimissaan olevaa koulujen kuraattori- ja tukioppilastoimintaa.
Käytettyjen tavaroiden kierrätystoiminnassa Aulis oli todellinen pioneeri ja Juneksen huvilassa toimi Kirppis aina viime päiviin asti. Kaikille historiasta, vanhoista rakennuksista ja tavaroista kiinnostuneille rakennus on todellinen aarreaitta. Samalla se on paikka, jossa on tehty suomalaista historiaa.
Kiitos Aulis kaikesta.
– Aseman Lapset ry –
(Teksti: Mauri Mujunen)
Kuva on julkaistu Aseman Lapset -lehden 10-vuotisjuhlanumerossa 5/2001 palstalla Pieni tarina Aseman Lapsista. Kuvatekstissä kerrotaan seuraavaa:
”Ennen toimintaansa Aseman Lapset ry:ssä vastarannan kiiski ja hardcore-diakoni Aulis Junes perusti muun muassa Suomen ensimmäisen huumeklinikan Helsinkiin 1960-luvun lopulla. Hän oli myös aloittamassa koulujen kuraattori – ja tukioppilastoimintaa sekä käytettyjen tavaroiden organisoitua kierrätystä. Hannu Penttiseen hän tutustui jo Arkadian Huumeklikikalla, missä Penttinen työskenteli opiskeluaikanaan lääketieteen kandina. Juneksen isännöimä Linnunlaulun huvila toimi Aseman Lasten alkukotina. Junes on myös Suomen pienimmän uskonnollisen yhteisön Totuuden ystävien ainoa jäsen.”