Ammattilaiset kokoontuivat keskustelemaan alaikäisten kanssa tehtävästä haittoja vähentävästä päihdetyöstä19.12.2024
Cafe Walkers keskustelutilaisuudessa jaettiin näkemyksiä tämänhetkisestä tilanteesta haittoja vähentävästä päihdetyöstä alaikäisten kanssa. Kunnioittava kohtaaminen ja aito kiinnostus nuoren elämään ovat keskeisessä roolissa.
Päihteitä käyttävien alaikäisten kohtaaminen vaatii ammattilaiselta ymmärrystä, herkkyyttä ja rohkeutta kohdata vaikeita kysymyksiä. Keskiviikkona 4.12. järjestetyssä Cafe Walkers -keskustelutilaisuudessa tunnistettiin erilaisia suuntaviivoja ja signaaleja, jotka korostuvat haittoja vähentävässä päihdetyössä alaikäisten kanssa.
”Lastensuojelulaki velvoittaa meitä huolehtimaan alaikäisistä. Nuorimmat ovat aloittaneet päihteidenkäytön 11-vuotiaana. Se, että alaikäinen tietää, minkä päihteiden yhdistelmäkäyttö on vaarallista, tai että nuori huolehtii terveestä suonesta, jotta terveydenhuollossa voidaan auttaa häntä jos onnettomuus sattuu, voi pelastaa hänen elämänsä”, keskustelua alusti A-klinikkasäätiön Kohtaavan työn yksikön päällikkö Annuska Dal Maso alusti keskustelua.
Motivoinnin merkitys korostuu: on tärkeää luoda ympäristö, jossa ihminen uskoo siihen, että pystyy vaikuttamaan muutokseen.
”Ihmistä ei voi käskeä menemään katkolle tai tuomita, ettei tuosta tule yhtään mitään. Yhdessä tulevaisuuden miettiminen, ja sen pohtiminen, mitä haluaa saavuttaa on tärkeää. Pienillä muutoksilla, kuten kodin säilyttämisellä, annoksen puolittamisella, tai sillä, että oppi käyttämää filtteriä, voi olla suuri merkitys”, Dal Maso sanoitti.
Tapaturmainen huumekuolema on onnettomuus
Onnettomuustutkintakeskuksen teematutkinnassa selvitettiin, millaisia välillisiä ja välittömiä kuolemaan johtaneita seikkoja on tunnistettavissa nuorten tapaturmaisten huumekuolemien taustalla.
”Nuorten tapaturmaisiin huumekuolemiin pitää tarttua. Samalla tavoin kuin onnettomuudet kuten tulipalo tai hukkkuminen – myös tapaturmainen huumekuolema on yhteiskunnan turvallisuutta uhkaava tekijä, jota pitää pystyä ehkäisemään”, onnettomuustutkintakeskuksen johtava tutkija Hanna Tiirinki kertoi.
Otkes antoi teematutkinnassa 8 suositusta, joita mitataan.
”Kun huumekuolemista puhutaan tapaturmina, onnettomuuksina, se on yhteiskunnallisesti merkittävää. Sillä on vaikutusta poliittisesti sekä aiheen stigmatisointiin. Jos päättäjät tiedostavat, että vuodessa tapahtuu yli 300 onnettomuutta, jotka voivat olla estettävissä, se on iso askel eteenpäin”, jatkoi Tiirinki.
Keskustelu vilkastuu vähitellen
Helsingin kaupungin lastensuojelussa on nähty pieniä välähdyksiä siitä, että haittoja vähentävässä päihdetyössä alaikäisten kanssa ollaan vähitellen liikkumassa eteenpäin.
”Tunnelin päässä näkyy valoa, keskustelu käy vilkkaampana ja herätään siihen, mitä tilanteelle voisi olla tehtävissä. Haasteena näyttäytyy henkilöstön ohjeistuksen puute tai vähyys ja asenneilmapiiri”, Kalle Turkka pohti.
”Henkilöstön osaaminen vaikuttaa suoraan siihen, millä asteella ihmisiä kohdataan päihdetyössä. Olisi tärkeä tunnistaa minkä tasoista nuoren päihteidenkäyttö on, ja millaista roolia päihteet näyttelevät nuoren elämässä. Lastensuojelussa olisi tärkeää kasvattaa henkilökunnan osaamista päihdetyöstä, mutta kehittyminen vaatii myös työntekijän omaa motivaatiota”, Turkka jatkoi.
Yksi välittävä ihminen
Aseman Lasten kokemustaustaiset projektityöntekijät Miisa Liikka ja Tomas Luoto ovat tunnistaneet tiedon vaillinaisuuden aikuisten ja työntekijöiden kesken. Yhteistyötahojen tunteminen on tärkeää.
”Olen ollut tilanteessa, jossa tunnen hyvin nuoren ja hänen perheensä, ja nuori kysyy silloin neuvoa turvallisempaan päihteidenkäyttöön. Tällaisessa tilanteessa koen hyväksi, että esimerkiksi Symppikseen voi ottaa yhteyttä, joka tarjoaa matalan kynnyksen terveys- ja sosiaalineuvontaa päihdeasiakkaille”, Liikka alusti.
Muutokseen vaaditaan yhteiskunnan tukea eri osa-alueilla.
”On kohtuutonta vaatia esimerkiksi lastensuojelua ratkaisemaan alaikäisten päihteidenkäytön kysymyksiä. Tarvitsemme kunnianhimoisempaa päihdetyötä. Olen kuullut osuvan lainauksen, ’kuollutta ei voi kuntouttaa’, vain elävä voi toipua. Tarvitsemme laajan palveluverkoston, jossa tarjotaan mahdollisuutta elämänmuutokseen”, Luoto pohti.
Työntekijän tai läheisen ihmisen panos voi olla ratkaiseva päihteitä käyttävän ihmisen elämässä.
”Toivoisin että jokaisella nuorella olisi joku turvallinen aikuinen, kehen hän voi luottaa. Kun olin itse lastensuojelussa ja käytin huumeita, olisin tarvinnut sitä, että joku olisi välittänyt, ja kysynyt mitä minulle kuuluu”, Liikka jatkoi.
Alustusten jälkeen ammattilaiset toivat keskusteluun omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Keskustelussa nousi esiin ammattitaidon tärkeys, nuoren tilanteen ja huumeidenkäytön tilanteen ymmärrys ja henkilöstön koulutuksen priorisointi. Esiin nousi myös toive kansainvälisestä nuorten huumekuolemia ehkäisevästä ohjelmasta, johon maat sitoutuisivat. Palvelupolkujen vakiinnuttaminen nähtiin myös merkittävänä tekijänä, jolloin ammattilaisten olisi helpompi ohjata palveluiden piiriin.
Keskustelua alustamassa olivat:
A-klinikkasäätiön kohtaava työ -yksikön päällikkö Annuska Dal Maso, Onnettomuustutkintakeskuksen johtava tutkija Hanna Tiirinki, Helsingin lastensuojelusta Kalle Turkka sekä Aseman Lasten Ripa-toiminta.
Tilaa uutiskirjeemme
