Meidän aikuisten tulee ymmärtää lasten ja nuorten leikkiminen ja hengaaminen oman ikätasonsa mukaisesti. Kaverit ja sosiaalisten taitojen kehittäminen vaativat tietyt hengaamiset ja rajojen etsimiset.
Aseman Lasten jalkautuvassa ja liikkuvassa nuorisotyössä työskentelevä kasvattaja Virpi Roponen (kuvissa lapsena ja nyt) pohtii lapsen oikeuksien lepoa, leikkiä, vapaa-aikaa sekä taide- ja kulttuurielämää käsittelevää artiklaa siitä näkökulmasta, joka nimenomaan liittyy nuorten vapaa-aikaan ja hengailuun.
.
Millaisia ajatuksia tämä artikla herättää sinussa ammattilaisena?
Minusta tuntuu usein, että aikuiset saattavat välillä vähän väheksyä lasten ja nuorten vapaa-ajan merkitystä. Vapaa-ajan, myös sellaisen ihan vaan merkityksettömän hengailun tarpeellisuus on kehittyville aivoille tosi tärkeää. Muutenkin ajattelen, että kaikenikäisten ihmisten pitäisi leikkiä enemmän – tämä toki ymmärretään pienten lasten kohdalla tyyliin ”leikki on lasten työtä”, mutta sosiaalisten taitojen oppimisessa, muiden ihmisten huomioimisessa tai sääntöjen ja lainalaisuuksien ymmärtämisessä hengailun merkitys on tosi iso myös vanhemmissa ikäluokissa.
.
Ihmisen persoonallisuus kehittyy vielä pitkälle yli kahdenkympin rajankin. Leikin tai myös vähän tuloksellisemmankin harrastuksen myötä voi loppupeleissä löytyä myös ammatillinen urapuoli tai kiinnostus tiettyihin asioihin.
.
Miten se käytännössä näkyy edustamassasi toiminnassa? Kerro konkreettisia esimerkkejä.
Mehän teemme nimenomaan omaa työtämme liittyen nuorten vapaa-aikaan. Mahdollistamme lasten ja nuorten turvallista hengaamista. Nuoret itse puhuvat usein omasta vapaa-ajastaan siten, että se on sitä aikaa kun kaikki muut päivän velvollisuudet on suoritettu. Koulu, läksyt, kotityöt. Myös ohjattu harrastaminen. Tämän jälkeinen aika on ”vapaata vapaa-aikaa”, jolloin ei edes kaivata ohjattua toimintaa. Mielestäni kaiken tekemisen ei pidä olla ohjattua. Kavereiden kanssa hengaaminen, notkuminen ja lojuminen kuuluvat nuoruuteen – niinhän mekin aikoinamme teimme.
.
Nykyään perheet yleensäkin viettävät enemmän aikaa puolijulkisissa ja julkisissa tiloissa kuten kauppakeskuksissa. Kun esimerkiksi oma sukupolveni vietti aikaa – noh, missä nyt viettikin – tuntuisi nyt, että nuorista nuorimmat ovat laajentaneet omaa takapihaansa ja leikkipuistoja enemmän kohti yleisiä ja julkisia paikkoja, kauppakeskuksia ja aukioita. Ja nyt puhun siis myös ns. tirriäisistä, varhaisnuorista. Leikki ja juokseminen ovat tulleet osaksi julkisia paikkoja. Aikuiset usein paheksuvat tätä käytöstä, mutta sellainen juoksenteleminen on ihan samaa kuin mitä itse olemme aikoinamme tehneet, paikat ovat nyt vain vähän erilaiset. Meidän aikuisten – niin vanhempien kuin ammattilaistenkin – tehtävä on varmistaa turvallista olemista paikasta riippumatta. Niin että aikuinen on tarvittaessa saatavilla. Ja kyllä niillä takapihoilla ja leikkipuistoissakin edelleen juoksennellaan.
.
Entä yleisemmin nuorisoalalla/yhteiskunnassa?
Yhteiskunnassamme on vahva ajatus siitä, mikä on hyväksyttyä nuoren vapaa-ajan viettämistä. Olemme rakentaneet seiniä: nuorisotaloja ja -tiloja, joissa saa harrastaa asioita. Kaikki näiden seinien ulkopuolella tapahtuva koetaan usein paheksuttavana. Meillä omalla toimialallakin on joskus sangen vahvoja käsityksiä siitä, että nuorisotilojen ja -talojen tulee sopeutua kaikille, ja turuilla ja toreilla hengaaminen on jotenkin toissijaista elämää. Kuitenkin, tilat ja talot eivät aina saavuta kaikkia nuoria.
.
Tällä hetkellä yhteiskunnassa puhutaan paljon myös jengeistä ja katuväkivallasta. Yhtään väheksymättä asian tärkeyttä muistuttaisin kuitenkin, että kysymyksessä on marginaali-ilmiö. On toki jengejä, mutta on myös yksittäisiä rikoksilla oireilevia nuoria, löyhiä nuorisoporukoita ja sitten ihan tavallisia hengaajia.
.
Mitkä asiat ovat hyvin, missä asioissa aikuisilla puolestaan on parannettavaa?
Toimialalla ja yhteiskunnassa panostetaan yhä enenevässä määrin ”kadulla” tehtävään työhön, mutta ehkä kuitenkin peräänkuuluttaisin sitä tavallisten aikuisten ymmärrystä nuoruudesta. Nuoruudesta nyt vaan kuuluu vähän ääntä, muistelepas vaan omaa nuoruuttasi!
.
Itse toivoisin, että se ylenpalttinen paheksunta saataisiin nyt minimiin. Meidän aikuisten tulee ymmärtää lasten leikkiminen ja hengaaminen oman ikätasonsa mukaisesti. Kaverit ja sosiaalisten taitojen kehittäminen vaativat tietyt hengaamiset ja rajojen etsimiset. Ja niihin paikkoihin, joissa sitä tehdään, me aikuiset tuodaan oma tukemme.
.
Oivalsitko itse jotain, johon haluat jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tai mitä toivoisit muilta aikuisilta?
Suurin osa jalkautuvassa työssä tapahtuvista kohtamisista on kivoja ja eivät johda sen kummempiin jatkotoimenpiteisiin. Jos niissä tilanteissa nyt joku sitten vähän törttöilee, niin minulla ammattilaisena on omat keinoni päättää, että mitä teen. Joskus pitää tehdä rajujakin toimenpiteitä, joskus riittää se rauhoittelu ja läsnäoleminen.
.
Kun sitten joskus kuitenkin isompi pyörä pyörähtää, ja siinä kadulla päätöksiä pitää tehdä, olen huomannut, että toimenpiteiden kohteena olevalla nuorella ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa siitä eteenpäin tehtäviin jatkotoimenpiteisiin. Tai he eivät ole tietoisia omista oikeuksistaan. Jos minä nuorisotyöntekijänä, tai jokin viranomainen, tekee jonkin päätöksen – soitetaanko jonnekin, tehdäänkö ilmoitus jonnekin ja mihin se tehdään – on mielestäni kuitenkin tärkeää perustella päätös nuorelle. Tilanteessa tai sen jälkeen ainakin.
.
Nuorten ajatuksia ja kokemuksia aiheesta:
”Vapaalla mä saan tehdä mitä haluan. Nukkua ja levätä.”
Nuori: ”Mä tulin viettää tänne vapaata vapaa-aikaa.” Työntekijä: ”Mitä se tarkottaa?” N: ”No nyt mä oon tehny läksyt ja kotityöt. Nyt mä voin vaan olla kavereiden kanssa.”
”No, parasta on vaan hengata kavereitten kanssa.”
.
Mitkä ovat lapsen oikeudet?
Lapsen oikeudet ovat lasten ihmisoikeuksia. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan jokaisen aikuisen velvollisuuksia.
Jokaisella lapsella on oikeus muun muassa tasa-arvoon, turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen. Lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta lasta.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen oikeudet neljän periaatteen mukaan:
- Lasta ei saa syrjiä.
- Lapsen etu pitää ottaa huomioon.
- Lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen.
- Lapsen näkemystä pitää kunnioittaa.
Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 20.11.1989 YK:n yleiskokouksessa. Jopa 196 maata on ratifioinut sopimuksen eli sitoutunut muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi. Lapsen oikeuksien sopimus onkin maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus.
Lapsen oikeuksien sopimus tiivistettynä (unicef.fi)
<< takaisin pääsivulle
