Nuorten yksilöllinen kohtaaminen ja turvallisten aikuisten saatavilla olo edistävät nuorten hyvinvointia ja opintojen sujumista

 

Nkiru Ikegwuonu (kuvissa lapsena ja nyt) työskentelee Yhdessä yksikään ei putoa (YYEP) -hankkeessa, jossa tuetaan erityistä tukea tarvitsevia ja putoamisvaarassa olevia nuoria. Hankkeessa yhdistetään nuorisotyön, työhönvalmennuksen sekä ammattioppilaitosten henkilöstön osaamista. Hanke toimii Helsinki Business Collegessa ja Ammattiopisto Livessä.

Aiheita pohtimassa ovat olleet myös hankekoordinaattorit Venla Knuuti ja Sanni Kuitunen, projektipäällikkö Tuula Pahkala ja koulukuraattori Viima Sarhamaa.

Millaisia ajatuksia tämä artikla herättää teissä ammattilaisina?

Nuorten yksilöllinen kohtaaminen ja turvallisten aikuisten saatavilla olo edistävät nuorten hyvinvointia, mikä puolestaan vaikuttaa myös opintojen sujumiseen. Meidän toiminnassamme pyritään hankkeen nimen mukaisesti siihen, ettei yksikään putoa, vaan jokainen opiskelija huomioidaan ja kohdataan kiireettömästi nuorisotyön menetelmien kautta.

Lasten ja nuorten oikeudet ovat tosi tärkeitä, mutta valitettavasti heillä itsellään ei ole välttämättä aina tarpeeksi tietoa niistä. Aikuisten tehtävänä on toki toimia oikeuksien toteutumisen puolesta, mutta myös varmistaa, että lapset ja nuoret tietävät, mistä on kyse.

Miten tämä oikeus näkyy käytännössä edustamassasi toiminnassa?

Kohtaamme opiskelijoita opiskelijahuollon kanssa esimerkiksi välitunneilla, iltapäivisin IPLounge -hetkissä ja hyvinvointikahvilaksi nimetyissä tapahtumissa. Meillä on mahdollisuus käydä opiskelijoiden kanssa keskustelua elämään liittyvistä asioista rauhassa kahvikupin ääressä. Tämä on semmoinen paikka, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus ottaa puheeksi vaikeitakin aiheita kuten syrjintä tai koulu-uupumus.

Hyvinvointikahviloita järjestetään kerran kuukaudessa eri teemoilla, jotka valitaan ajankohtaisista, opiskelijoiden esiin nostamista aiheista. Nuoria kohdataan myös verkossa, sillä kaikille nuorille ja kaikkien aiheiden osalta kasvokkainen kohtaaminen ei ole luontevin tapa.

Koulunkäynnin keskeyttämistä harkitsevien opiskelijoiden kanssa käydään keskusteluja ja jos väliaikaiseen keskeyttämiseen opiskelijan toiveesta päädytään, sen ajaksi laaditaan suunnitelma. Toiveena tietenkin on, että opiskelija jatkaa koulunkäyntiä, mutta tässä on aina otettava huomioon syyt, miksi opinnot tuntuvat haastavilta. Nuorta tuetaan näissä asioissa ja tässä on mukana myös vahva palveluohjaus.

Entä yleisemmin nuorisoalalla ja yhteiskunnassa?

YYEP-hankkeessa on hedelmällistä kolmen eri toimijan välinen yhteistyö: järjestö, erityisoppilaitos, ja liiketalouden oppilaitos. Yhdessä tekeminen on vahvuutemme, ja voimme jakaa oppimaamme toisillemme. Ammattilaisten ja muiden aikuisten yhteistyö on tärkeä tekijä kaikkien lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisessa.

Yhteiskunnallisella tasolla mietityttävät tietenkin resurssit eli rahoitus. Jos resursseja olisi, toivoisimme totta kai hankkeemme kaltaista toimintaa kaikkiin oppilaitoksiin. Varmasti muissakin oppilaitoksissa olisi tarvetta sekä opiskelijoita että oppilashuoltoa tukevalle toimintamallille.

Mitkä asiat ovat hyvin, missä asioissa aikuisilla puolestaan on parannettavaa?

Tuemme nuoren opintopolkua niin, että otetaan huomioon myös elämän- ja arjenhallinta ja edistetään hyvinvointia. Kohtaamiset ovat edesauttaneet myös palveluohjauksen toteuttamista oppilaitoksessa. Toki parannettavaakin on esimerkiksi siinä, että nuoret kohdataan yksilöinä.

Lasten oikeuksissa kuuluu vahvasti lasten ja nuorten oikeus saada äänensä kuuluviin. Oppilaitoksissa opiskelijoilta kysytään usein palautetta ja heitä otetaan mukaan päätöstentekoon. Se, toteutuvatko toiveet, jakaa nuorten mielipiteitä. Oppilaitoksissa on monta tuhatta opiskelijaa ja voi välillä olla vaikea kunnioittaa opiskelijoiden näkemyksiä, koska niitä on niin erilaisia.

Sekä opiskelijoilta että ammattilaisilta on tullut toiveita nuorisotyöllisen otteen tuomisesta sekä kouluihin että julkisiin tiloihin. Tarvitaan siis lisää nuorisotyön ammattilaisia sekä toimimaan oppilaitoksissa että jalkautumaan muuallekin, missä nuoret liikkuvat.

Oivalsitteko itse jotain, johon haluatte jatkossa kiinnittää enemmän huomiota?

Olisi tärkeää osallistaa nuoria entistä enemmän sekä päätöksentekoon että koulun aktiiviteetteihin ja luomaan yhteisöllisyyttä koulun sisällä. Monet opiskelijat kokevat, että pystyvät vaikuttamaan asioihinsa, mutta eivät kaikki. Olisi hyvä kehittää keinoja, joilla kaikkien nuorten ääni saataisiin kuulumaan ja kynnys asioiden esiin ottamiseen pitäisi olla matala. Esimerkiksi ryhmäytystä pitäisi tehdä enemmän, ja hiljaisempiakin opiskelijoita rohkaista kertomaan mielipiteensä. Ehkä tässä pitäisi tarkemmin miettiä, mitä ja miten kysytään, jotta saadaan todenmukaisia vastauksia.

Opiskelijat kertoivat myös, että he haluaisivat oppia tuntemaan opettajiaan paremmin. Tähän voisi varmasti kehittää monenlaisia toimivia tapoja ja tutustumisella voisi olla kauaskantoisia hyötyjä puolin ja toisin.

 

Nuorten ajatuksia lasten ja nuorten oikeuksista:

”Se [kuunnellaanko nuoria] riippuu persoonasta ja miten tuot asiat esille. Jotkut eivät uskalla, mutta jos minua häiritsee jokin, niin tuon asian esille. Asioita on viety eteenpäin ja ne on hoidettu.”

”Laitoin rehtorille viestin siitä, että koulun tanssiaisten aikaa tulisi siirtää, koska silloin on Ramadan. Rehtori oli siirtänyt aikaa niin, että kaikkien on mahdollista osallistua.”

”Meitä ei kuunnella tarpeeksi.”

”Esillä olevaa henkilökuntaa voisi olla enemmän, ja he voisivat kohdata meitä samalla tavalla kuin nuorisotyöntekijät.”

 

---