Oikeus kasvuun ja elämään

Annetaan nuorille mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä

Hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot luovat pohjaa hyvinvoinnille ja toimiville ihmissuhteille. Lapset ja nuoret harjoittelevat näitä taitoja jatkuvasti arjessaan mutta tarvitsevat myös aikuisten tukea ja ohjausta taitojen vahvistamiseen.

Gabriela Langinauer (kuvassa lapsena ja nyt) työskentelee Aseman Lasten Friends-toiminnassa. Toiminnassa hyödynnetään Friends-ohjelmaa, joka opettaa lapsia, nuoria ja vanhempia tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, kannustaa myönteisiin ajattelumalleihin sekä tarjoaa selviytymiskeinoja vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen.

Gaby pohtii artiklaa 6, jonka mukaan sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. Tässä yhteydessä lapsen kehittymisessä ei ole kyse vain kasvun varmistamisesta kohti aikuisuutta, vaan myös parhaiden mahdollisten olosuhteiden järjestämisestä sitä varten. Keskiössä on vahvistaa niin lasten ja nuorten arjen yhteisöjen kuin yksittäisten lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Lapsella on oikeus oppia tunne- ja vuorovaikutustaitoja, joilla on suuri merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin: ryhmässä toimimiseen koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kanssa vapaa-aikaa viettäessä sekä perheen arjessa. Hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot luovat perustan muun muassa tiedolliselle ja taidolliselle oppimiselle.

Millaisia ajatuksia tämä artikla herättää sinussa ammattilaisena?

Päällimmäinen ajatus on, että jokainen aikuinen toimii tunnekasvattajana joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Arjessa hyvin pienilläkin asioilla voi vaikuttaa paljon; miten kohtaamme, kommunikoimme ja keskustelemme. Lapset ja nuoret tarkkailevat aikuisia paljon oppien näin käyttäytymis- ja kohtaamismalleja.

Aikuisten on tärkeä muistaa, että merkityksellistä ei ole vain se, miten he toimivat lasten ja nuorten kanssa vaan myös se, miten he kohtelevat ja puhuvat kumppanistaan, työkavereistaan tai itsestään. Mitä enemmän näitä asioita pohtii ja tiedostaa omia toimintatapojaan, sitä parempi tunnekasvattaja todennäköisesti on.

Toiseksi on tärkeää muistaa, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat taitoja, joita voi treenata. Ne eivät siis ole synnynnäisiä taitoja, joita joko on tai ei ole. Kaikkien aikuisten olisi tärkeä miettiä, miten lasten ja nuorten arjen ympäristöt voivat tukea sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Empatiakyky kehittyy muiden seurassa eikä siis ole vain yksin harjoiteltavissa. Ryhmässä lapsi ja nuori oppii, että toinen voi tuntea ja kokea asiat eri tavalla kuin itse kokee.

Lapsen egosentrisyys pienenee ja sosiaalinen kyky kehittyy iän myötä, ja hänestä tulee taitavampi toisten ajatusten, tarpeiden ja tunteiden huomioija. Teini-iässä aivoissa tapahtuu isoja rakenteellisia muutoksia ja esimerkiksi empatiakyky hetkellisesti huononee. Itsenäistymistä opetteleva nuori uskoo kykyihinsä ja tahtoo tehdä asioita toisin kuin aikuiset ehkä toivovat. Mahdollisuus kokeilla asioita ja myös erehtyä ja korjata virheitä on hyvin tärkeää aivojen kehitykselle.

Kaikesta itsenäistymisen uhosta huolimatta murrosikäinen tarvitsee tuekseen aikuista. Nuorella tulisi olla mahdollisuus harjoitella tunteiden säätelyä turvallisessa ympäristössä, jotta tarkoituksenmukaiset hermoyhteydet vahvistuvat ja tunteiden säätelytaidot kasvavat ja kehittyvät. Aikuisen tehtävä on ikään kuin edustaa etuotsalohkoja ja pitkän aikavälin suunnittelua; niitä aivojen alueita ja toimintoja, joiden kypsyminen nuorella on vielä kesken. Nuoret kaipaavat turvallisia aikuisia asettamaan rajoja, ohjaamaan lujasti mutta lempeästi ja tarvittaessa myös pysäyttämään heidät.

Miten se käytännössä näkyy edustamassasi toiminnassa? Kerro konkreettisia esimerkkejä.

Friends-ohjelma on suunniteltu käytettäväksi erilaisissa ryhmissä esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa sekä nuoriso- ja sosiaalityössä. Viime aikoina on korostunut se, että monet opettajat tuntuvat olevan pulassa luokkiensa kanssa. Korona-aika vaikutti todennäköisesti paljon tietyn ikäluokan sosiaaliseen kehitykseen. Kaikille etäkoulu ei sopinut. Nuoret, jotka oirehtivat erilaisella riskikäyttäytymisellä jo ennen koronaa kärsivät erityisesti siitä, että turvalliset aikuiset arjessa vähenivät. Monien kohdalla oireilu syveni.

Työssämme olemme huomanneet, että kouluissa on aiempaa enemmän yleistä levottomuutta. Osan nuorista on vaikea noudattaa sääntöjä ja on enemmän vastarintaa aikuisia kohtaan. Monet opettajat kokevat varmasti olevansa tilanteen kanssa liian yksin. Aika eikä ehkä aina osaaminenkaan riitä lasten ja nuorten tukemiseen.

Lapset ja nuoret viettävät ison osan ajastaan koulussa. Siksi sinne olisi tärkeä rakentaa levollinen ja turvallinen arjen ympäristö aikuisten yhteistyöllä. Koulupäiviinkin pitäisi mahtua rentoutumisen ja palautumisen hetkiä. Välitunnit toki tarjoavat lapsille ja nuorille tauon mutta varsinainen rentoutuminen ja palautuminen vaativat usein ohjausta ja toistoa eli harjoittelua. Niiden ei tarvitse olla pitkiä hetkiä. Esimerkiksi pieni hetki oppitunnin alusta todennäköisesti maksaa itsensä takaisin parempana työrauhana ja ryhmähenkenä.

Koronan lisäksi tämänhetkinen epävakaa maailmantilanne, ilmastokriisi sekä talouden heikkeneminen vaikuttavat perheiden ja sitä kautta lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tunnetaidoilla ei tietenkään ratkaista kaikkea mutta hyvillä tunnetaidoilla on helpompi kohdata vaikeita tilanteita, joita väistämättä tulee kaikkien elämässä vastaan.

Entä yleisemmin yhteiskunnassa?

Näen, että yhteiskunta vaatii lapsilta ja nuorilta paljon suoriutumista ja suorittamista. Lapsia ja nuoria arvioidaan sekä koulussa että harrastusten kilpailutoiminnassa. Aina lapsille ja nuorille ei kuitenkaan tarjota tarpeeksi välineitä selvitä suorituskeskeisessä ympäristössä. Välineitä esimerkiksi siihen, miten tästä kaikesta palaudutaan. Jokaisen lapsen ja nuoren olisi myös tärkeä kuulla säännöllisesti se, etteivät arvosanat tai harrastusmenestys määrittele hänen ihmisarvoaan.

Lähiyhteisöllisyyden ja avun merkitys lapsiperheille pitäisi tunnistaa ja tunnustaa. Toivoisin enemmän vähän kliseistäkin koko kylä kasvattaa -mentaliteettia. On huolestuttavaa, jos lapsi tai nuori esimerkiksi julkisella paikalla törttöilee eivätkä aikuiset puutu siihen. Se on lapselle ja nuorelle vahva signaali, että kun hölmöilee, aikuiset kääntävät selkänsä eivätkä välitä.

Koen, että jätämme nuoret myös turhan yksin itsenäistymisvaiheessa. Olisi tärkeä muistaa, että ulkoisesti jo aikuista muistuttava nuori on kehityksessään kuitenkin vielä keskeneräinen ja tarvitsee vanhempiaan ja muita turvallisia aikuisia. Toisaalta myös kavereiden kanssa vietetty aika on identiteetin muotoutumisen kannalta tärkeää. Kaveripiiri mahdollistaa erityisellä tavalla yhteisön, johon kuulua.

Mitkä asiat ovat hyvin, missä asioissa aikuisilla puolestaan on parannettavaa?

Aikuiset, etenkin opettajat ja muut kasvattajat ovat nykyään tietoisia tunne- ja vuorovaikutustaitojen tärkeydestä. Saatavilla on myös paljon hyviä materiaaleja kuten Friends-ohjelma, joka tarjoaa hyvät raamit ja välineet taitojen harjoittelulle.

Aina resurssit eivät kuitenkaan arjessa riitä toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen. Koulut järjestävät esimerkiksi tunnetaitoviikkoja ja muita tärkeitä tempauksia mutta siinä meillä on varmasti vielä tekemistä, että taitojen harjoittelu saataisiin luontevaksi osaksi ihan tavallista arkea.

Päiväkodeissa teemat on kenties helpompia ottaa mukaan osaksi jokapäiväistä toimintaa, ja meillä onkin huikeita ammattilaisia varhaiskasvatuksessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa taitojen harjoittelu aloitetaan, sen parempi. Valitettavasti kuitenkin monessa päiväkodissa kamppaillaan työntekijäpulan kanssa, mikä tietenkin vaikuttaa toimintaan.

Aikuiset turhan helposti ajattelevat, että he tietävät, mitä lapset ja nuoret tarvitsevat. Heitä olisi kuitenkin tärkeä kuulla ja muistaa, että kyse on heidän arjestaan ja elämästään. Lapset ja nuoret myös sitoutuvat sääntöihin huomattavasti paremmin silloin, kun he kokevat tulleensa arvostetusti kuulluksi ja nähdyksi.

Oivalsitko itse jotain, johon haluat jatkossa kiinnittää enemmän huomiota?

Näiden pohdinta oli jälleen kerran muistutus siitä, että lasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseen tarvitaan aikuisten vahvaa yhteistyötä. Lapset ja nuoret reagoivat muutoksiin, huoliin ja aikuisten stressiin ja pahoinvointiin käyttäytymisellä.

Kun lasten ja nuorten käyttäytyminen alkaa tuntua raskaalta ja huoli herää, on aika miettiä, miten heidän hyvinvointiaan voidaan tukea. Paras skenaariohan on, jos näitä tilanteita pystytään ennaltaehkäisemään. Maailmanmenoon on kuitenkin rajalliset vaikutusmahdollisuudet. Siksi aikuisilla on tärkeä olla ymmärrystä ja valmiuksia kohdata lasten ja nuorten huolet ja haastava käyttäytyminen turvallisesti ohjaten ja arjessa tukien.

Nuorten kommentteja Friends-tuokioiden jälkeen

”Ja va 100 % konsentrerad på det här.” (Olin 100% keskittynyt tähän.)

”Alla har sitt eget sätt o tänka.” (Kaikilla on oma tapa ajatella.)

”Roligt att ba få forma lite, när vi håller på så seriosa saker.” (Mukava vain saada muotoilla (liittyi käytettyyn harjoitteeseen) kun käsittelemme niin vakavia asioita.)

”Vi får alla en ’handbok’, men alla gör på sitt eget sätt.” (Me saamme kaikki käsikirjan, jota jokainen soveltaa omalla tavallaan.)

”Avkopplande!” (Rentouttavaa!)

Ammattilaisten kommentteja tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelusta Friends-ohjelman avulla

”Tärkeä hetki, kun hiljainen lapsi uskalsi jakaa omia kokemuksiaan yksinäisyydestä toisten kuunnellessa tarkasti.”

”Keskustelut ovat syventyneet teemojen edetessä ja on ollut ihana huomata, että ryhmän hiljaisimmatkin lapset ovat rohkaistuneet osallistumaan keskusteluihin.”

”Työskentelyssä monia tärkeitä ja koskettavia keskusteluja; esimerkiksi miten tunteita näytetään perheessä, miten välittäminen näkyy ja miten ilmeitä ja eleitä voi tulkita.”

Mitkä ovat lapsen oikeudet?

Lapsen oikeudet ovat lasten ihmisoikeuksia. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan jokaisen aikuisen velvollisuuksia.

Jokaisella lapsella on oikeus muun muassa tasa-arvoon, turvallisuuteen, terveyteen ja koulutukseen. Lapsen oikeudet koskevat jokaista alle 18-vuotiasta lasta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen oikeudet neljän periaatteen mukaan:

Lasta ei saa syrjiä.
Lapsen etu pitää ottaa huomioon.
Lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen.
Lapsen näkemystä pitää kunnioittaa.

Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 20.11.1989 YK:n yleiskokouksessa. Jopa 196 maata on ratifioinut sopimuksen eli sitoutunut muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaaviksi. Lapsen oikeuksien sopimus onkin maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus.

Lapsen oikeuksien sopimus tiivistettynä (unicef.fi)

<< takaisin pääsivulle

Gabriela Langinauer lapsena. Hän on polvillaan urheilukentällä, hymyilee kameraa kohti. Vieressä apinamaskotti.

Artikla 6:

Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään.

Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.