Roy Pietilä (kuvissa lapsena ja nyt) toimii Aseman Lapset ry:ssä Walkers-autokoordinaattorina kaksikielisillä alueilla. Walkers-autot eli Wautot ovat matkailuautoja, joiden kyydissä nuorisotyön ammattilaiset ja aikuiset vapaaehtoistyöntekijät liikkuvat kohtaamaan nuoria eri puolilla Suomea.  

 

Millaisia ajatuksia tämä artikla herättää sinussa ammattilaisena?   

Lasten ja nuorten oikeudet ovat työssäni ohjenuorana ja arvokkaana eettisenä suuntaviittana. Kaikkien ihmisten samanarvoisuus on henkilökohtaisessa arvojärjestelmässänikin aika syvällä, ja sitä kautta se vaikuttaa myös omiin ammatillisiin arvoihin voimakkaasti.  

Walkers-autotoiminnassa yhdenvertaisuutta rakennetaan ja kehitetään erityisesti alueellisen toiminnan kautta: nuorisotyötä viedään myös niille nuorille, joiden on vaikea päästä nuorisotiloille tai muihin palveluihin. Noin puolet Wautoilla käyvistä nuorista ei voi tai halua osallistua muuhun nuorille suunnattuun toimintaan. Tässä joukossa on myös heitä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä syystä tai toisesta. 

Miten se käytännössä näkyy edustamassasi toiminnassa? Kerro konkreettisia esimerkkejä.  

Walkers-toiminta on kaikille avointa eli kaikki saavat osallistua. Wautoilla mennään sellaisiinkin paikkoihin, joista nuoret eivät välttämättä pääse muualle. Käytännössä on nähty, miten suuri merkitys sillä on, kun ajetaan kymmeniä kilometrejä muutaman tai yhden nuoren vuoksi. Se, että heilläkin on mahdollisuus kohdata nuorisotyöntekijöitä, turvallisia aikuisia, edistää yhdenvertaisuutta hienolla tavalla. ”Tulitteko tänne asti oikeesti vain meidän takia?” kuullaan nuorten suusta usein esimerkiksi syrjäkylillä.  

Täydellisessä yhteiskunnassa esimerkiksi tavoite palveluiden saatavuudesta asuinpaikasta riippumatta toteutuisi. Todellisuudessa tämä ei läheskään aina toteudu. Wautojen avulla eri puolilla asuvien nuorten yhdenvertaisuutta voidaan omalta osaltaan parantaa. Vaikka digitalisaatio auttaa moneen asiaan, aito kohtaaminen ei tapahdu sitä kautta, vaan tarvitaan kasvokkaisia kohtaamista.  

Liikkuvan nuorisotyön verkoston kanssa on tehty hyvää työtä renkailla kulkevan nuorisotyön edistämiseksi. Nämä menopelit ja ihmiset ovat loistava keino lisätä nuorten yhdenvertaisuutta. Kun jokainen nuori tulee kohdatuksi omana itsenään ja saa käydä kasvunsa tueksi keskusteluja aikuisten kanssa, myös liian jyrkät ja vahingolliset mielipiteet ja asenteet voivat muuttua muita arvostavampaan suuntaan. 

Entä yleisemmin nuorisoalalla ja koko yhteiskunnassa?   

Monessa tilanteessa lapset ja nuoret ovat lähtökohtaisesti aikuisia huonommassa asemassa. Esimerkiksi aikuiset saavat viettää aikaansa julkisissa tiloissa vapaasti, mutta nuorten oleskelua halutaan rajoittaa ja pidetään uhkana myös silloin, kun he käyttäytyvät hyvin. 

Aikuisten tulisi olla kiinnostuneita siitä mitä nuoret tekevät ja olla läsnä omien nuortensa elämässä. Nuorten kanssa aikaa viettämällä aikuiset voivat ohjata heitä omalla esimerkillään ja olla paremmin perillä esimerkiksi siitä, missä nuorten elämässä mennään.  

Mitkä asiat ovat hyvin, missä asioissa aikuisilla puolestaan on parannettavaa?   

Aikuisten tahtotila on yleisesti ottaen hyvä: halutaan että nuoret voisivat hyvin ja heille olisi palveluita. Koronan jälkeen on herätty siihen, että nuorten pahoinvointi on lisääntynyt ja asialle halutaan tehdä jotain. Tässä mielessä kehitystä on tapahtunut hirveästi. 

Toisaalta pahoinvoinnin muuttaminen hyvinvoinniksi ja tarvittavat palvelut vaativat resursseja. Niiden kohdentaminen oikeisiin asioihin mietityttää paljon, että onnistummeko me aikuiset siinä.  

Nuoret eivät keksi ennakkoluulojaan tyhjästä, vaan imevät vaikutteita kotoa ja muualta yhteiskunnasta. Haitallisten asenteiden siirtäminen seuraaville sukupolville tapahtuu usein huomaamatta. Nuorisoalan ammattilaiset osaavat yleensä puhua ja käsitellä asioita nuorten kanssa korrektisti, mutta muualta ympäriltään nuoret voivat saada hyvinkin värittyneitä ja ennakkoluuloisia käsityksiä esimerkiksi muista kulttuureista tai ihmisryhmistä. Aikuisten pitäisi pystyä miettimään mistä puhuu ja millä tavalla. Nuoret kyllä huomaavat puhummeko toisista arvostavasti vai emme. 

Oivalsitko itse jotain, johon haluat jatkossa kiinnittää enemmän huomiota?   

Vaikka usein ajattelen olevani kaikkia syleilevä nuorten kohtaaja ja nuorten äänen äänitorvi, huomaan välillä, että minullakin on ennakkoluuloja. Se harmittaa hirveästi, mutta toisaalta herättää tekemään itsetutkistelua ja pohtimaan, miten voisimme edistää yhdenvertaisuutta entistä paremmin. Usein paras tapa aloittaa on olla läsnä ja huomioida oma toimintani ja ajatukseni. 

Paljon puhutaan siitä, että olemme kaikki samanarvoisia ja kaikkien mielipiteet ovat yhtä arvokkaita. Heikompiosaisten ääni ei kuitenkaan tule yhteiskunnassa samalla tavalla kuuluviin kuin muiden, joten yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii myös sitä, että puhutaan heidän puolestaan. Yhdenvertaisemman yhteiskunnan saavuttaminen vaatii myös rakenteellista työtä. 

 

Nuorten ajatuksia ja kokemuksia aiheesta:  

”Nuorten ja aikuisten mielipiteitä sateenkaarivähemmistöistä ja muista vähemmistöistä pitäisi muuttaa. Rasismiin pitäisi myös puuttua ja se saisi vähentyä.”

”Eikö meillä oo kaikki aika hyvin, eikä täällä [Walkers-toiminnassa] ainakaan ketään syrjitä.”

”Wautossa parasta on, että se liikkuu ympäri paikkakuntaa ja antaa mahdollisuuden eri alueilla asuville nuorille tämmöisen toimintaan.”

”Parasta on se, kun aikuiset tulee kyselemään kuulumisia ja katsoo, ettei kukaan ole yksin.”

”Parasta on se, että Wauto on kaikille ja kaikki on tervetulleita”

 

---

 

Lapsen oikeuksien sopimus tiivistettynä (unicef.fi)

 

<< takaisin pääsivulle