Kokemustietoa hyödyntämällä estetään usein tilanteiden eskaloituminen

1. Kuka olet ja mitä haluat kertoa työstäsi parilla lauseella?

Olen Minna Eklund, psykiatrinen sairaanhoitaja ja työskentelen Helsingin kaupungin lastensuojelun ja perhesosiaalityön Toivopalvelussa. Asiakkaamme ovat 12–18-vuotiaita nuoria, jotka oireilevat vakavilla rikoksilla, heillä on riippuvuustasoinen päihdeongelma ja/tai vakavaa käytösoireilua.

Työnkuvaani kuuluu kuntouttamistyötä nuorten ja heidän perheidensä parissa sekä muun muassa mielenterveys- ja päihdearvioiden tekemistä ja lastensuojelutyöryhmiin osallistumista. Käytännössä nuorten ja perheiden ympärille kootaan verkostoja, jotka ovat mukana luomassa ja tukemassa arjen rutiineja sekä mielekästä, päihteetöntä ja rikoksetonta elämää nuorille.

 

2. Millaista yhteistyötä olet tehnyt Ripa-hankkeen kanssa?

Meillä on ollut yhteisiä asiakasnuoria. Yhteistyössä huomaa kokemustaustaisten työntekijöiden arvon. Viranomaisen kanssa luottamuksen syntymisessä voi mennä todella kauan – eikä sitä aina välttämättä synny ollenkaan. Kokemusasiantuntijat onnistuvat sen useimmiten saamaan paljon nopeammin.

Yhteistyössä olen usein voinut asettua vähän sivuun – minulla on toki vastuu asiakkaista mutta voin antaa vetovastuun Ripan työntekijöille ja seurata, kuinka kommunikaatio soljuu omalla painollaan. On hienoa huomata, että nuori saattaa jopa itse pyytää tapaamista eikä tule paikalle vain siksi, että on pakko. Ohareita ei juurikaan yhteistyössä ole tapahtunut.

 

3. Kerro jokin mukava mieleen jäänyt muisto yhteistyöstä.

Hyviä muistoja on jäänyt tilanteista, kun nuori täyttää 18 vuotta, asiakkuus meillä loppuu ja Ripan työntekijät jatkavat siitä. Sillä on iso merkitys, kun tietää, että nuoret ovat jatkossakin hyvissä käsissä.

Kokemusasiantuntijataustaisia työntekijöitä on monenlaisia. Kaikki eivät osaa käyttää taustaansa ammattimaisesti hyödyksi työskentelyssä. Ripan työntekijöistä näkee, että he ovat saaneet koulutuksen hommaan: he toimivat ammattimaisesti, mielettömällä otteella. Heidän kanssaan voi luottaa, että asiat hoituvat ja se on hirveän tärkeää.

 

4. Mitä lisäarvoa kokemusasiantuntijat mielestäsi tuovat rikoksilla oireilevien nuorten kanssa työskentelyyn?

Heillä on kyky nähdä todella tarkkanäköisesti nuorten tilanteissa vaaranpaikat, ne kohdat, joissa homma voi herkästi eskaloitua. Tämän ansiosta on pystytty puuttumaan riskitilanteisiin tarpeeksi ajoissa ja varmasti vältytty monelta isommalta ongelmalta.

Siinä on erityistä voimaa, kun kohtaamisiin nuorten kanssa mennään vertaisuus edellä. Se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan tarvittaessa oltaisi myös jämäköitä aikuisia mutta sillä omakohtaisella kokemustiedolla on vain suuri merkitys.

 

5. Jos voisit muuttaa jotain yhteiskunnassamme liittyen rikoksilla oireilevien nuorten tilanteeseen, mitä se olisi?

Järjestelmämme ja lainsäädäntömme nojaa ongelmalliseen ajatukseen, että alaikäiset eivät käytä päihteitä. Nuoret niitä kuitenkin käyttävät. Sen kieltämisen sijaan ajatuksia pitäisi suunnata siihen, miten haittoja voidaan vähentää ja tarttua etenkin ongelmakäyttöä aiheuttaviin syihin. Myös alaikäisillä voi olla riippuvuustasoista käyttöä, joka on jatkunut vuosia. Haittoja vähentävälle työlle pitäisi siis olla mahdollisuus myös alaikäisten kohdalla.

Toivoisin, että puhe rangaistusten koventamisesta jo lakkaisi ja miettisimme tutkimuksillakin toimiviksi todettuja keinoja tarttua päihdeongelmiin. Käytännössä se tarkoittaa kuntouttamista ja paljon aikaisemmin tilanteisiin puuttumista: muun muassa apua mielenterveyden haasteisiin, nuorten traumojen tunnistamista ja niiden käsittelyn osaamisen vahvistamista.

Toivoisin myös, ettei ajattelu olisi niin mustavalkoista: jos esimerkiksi aikaisemmin suonensisäisiä huumeita käyttänyt nuori on satunnaisesti poltellut kannabista, ei hän välttämättä automaattisesti ole epäonnistunut omassa muutosprosessissaan. Askeleita otetaan pikkuhiljaa eteenpäin, välillä hetkellisesti taas taaksepäin. Tärkeää olisi nähdä iso kuva.

Toivoisin myös kouluihin psykoedukaatiota. Sillä tarkoitetaan nuoren lähiyhteisön ymmärryksen lisäämistä esimerkiksi mielenterveyshaasteista tai käytösoireilusta. Yhteisön tietämys ja ymmärrys mahdollistaa sujuvamman arjen kaikille. Jos ei käytösoireilusta ole tarpeeksi tietoa, siihen saatetaan reagoida lähinnä rangaistuksin. Negatiivisuudesta tulee helposti itseään toteuttava kierre ja nuoren oma identiteetti rakentuu käsitykselle, että hän on vääränlainen ja pahimmillaan yhteiskuntakelvoton. Kukaan nuori ei ole menetetty tapaus! Uskon, että tällä muutoksella voisi olla vaikutusta muun muassa siihen, että koulupudokkaita olisi vähemmän.

 

6. Mitä haluaisit sanoa rikoksilla oireileville nuorille?

Vaikka mekään emme aina onnistu työssämme, toivoisin, että jaksatte uskoa siihen, että on olemassa aikuisia, jotka haluavat teille hyvää. Antakaa avulle mahdollisuus. Työskentelyn edetessä voi aina antaa palautetta, että tämä ei nyt toimi. Olette oman elämänne asiantuntijoita ja monesti tiedätte itse, mitä tarvitsette. Olette myös jokainen tärkeitä!

Lue muistakin ystävistä