Tässä taannoin kirjoitin siitä, miten näiden meidän nuorien kanssa pitää aina joskus ajatella laatikon ulkopuolelta ja tehdä vähän ekstraa. Nyt ajattelin kertoa, mitä se ekstra mun mielestä on. Meillä on työssämme paljon yhteistyökumppaneita, ja usein myös he ovat valmiita tekemään vähän ekstraa ja hieman venymäänkin.
Olemme työkaverini Petterin kanssa tuskailleet viime aikoina erään nuoremme kiinnittymistä sosiaalityöntekijöihin. Nuori on vaan jostain syystä halunnut hoitaa asiat meidän kautta.
Nuori tuli juuri täysi-ikäiseksi, ja sossu vaihtui jälkihuoltoon. Puolen vuoden aikana nuorella on ollut kolme eri työntekijäkontaktia. Alkuun nuorella olikin vaikeaa, ja hommat jatkuivat samalla lailla pelkästään meidän kautta. Mut sit päätettiin yhdessä, että tavataan nuorta porukalla, jos vaikka luotto ja tutustuminen olisivat helpompaa.
Nuoren ekaa asuntoa käytiin katsomassa yhdessä, ja saimme puolin ja toisin jaettua ajatuksiamme, jälkihuollon työntekijä tuli jopa mukaamme yhteisiin nyrkkeilytreeneihin! Mahtava jäänmurtaja!
Pikkuhiljaa tää yhdessä työskentely on nyt alkanut kantaa hedelmää, ja nuori vastaa ja saapuu myös sossun tapaamisiin. Tässä on hyvä esimerkki siitä ekstrasta, jolla saadaan tuloksia. Nyt nuori ei oo enää vaan nimi ja puhelinnumero kenellekään meistä. Toki kaikkee voi sattua jatkossa, mutta ollaan nyt ainakin kaikki osapuolet tehty parhaamme, että nuoren työskentely olisi sujuvaa myös jälkihuollon kanssa.
Nää meidän nuoret vaatii aikaa ja eforttia. Niille pitää näyttää oikeesti, et ollaan kiinnostuneita niiden elämästä. Ja se ei onnistu pelkästään istumalla virastotalon huoneessa. Eihän me aikuisetkaan niin toisiimme tutustuta. Työntekijä näytti nuorelle, et se on valmis tuleen boxin ulkopuolella, ja nuori oli valmis luottamaan. Näillä meidän nuorilla saattaa vaihtua työntekijät useamman kerran vuodessa, ne tarvii ennen kaikkea jotain pysyvää, ja meidän tehtävä on sitä pysyvyyttä tarjota.
Over and out…työkaverini Timon sanoin: viisaus asuu ihmisten välissä!
Terve! Nimeni on Pietro Saari ja työskentelen projektityöntekijänä Aseman Lapset ry:ssä. Toukokuussa 2021 aloitin työt kokoaikaisena Ripa-hankkeessa, ja aloitan samalla pienimuotoisen kirjoitussarjan työstäni rikoksilla ja päihteillä oireilevien nuorten kanssa. Niistä haasteista ja onnistumisista, joita oma taustani työhön tuo sekä parityömallista ammattilaisen rinnalla.
Minulla on taustallani 20 vuotta kestänyt rikos- ja päihdekierre, joka on alkanut jo noin 10-vuotiaana. Olen ollut sijoitettuna ja alkoholisti-isän vaikutuksessa koko lapsuuden. Nykyään olen raitis, olen ollut jo useamman vuoden.
Ripa-hankkeessa ehkäistään nuorten rikos- ja päihdekierteiden syvenemistä yhdistämällä koulutettujen kokemusasiantuntijoiden ymmärrystä ammatilliseen toimintaan nuorten parissa.
Ripa-hankkeessa Laurea-ammattikorkeakoulun KEIJO-koulutuksen käyneet rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat toimivat nuoria kohtaavien eri alojen ammattilaisten työpareina. Tavoite on löytää uusia keinoja nuorten toistuvaan rikos- ja päihdekäyttäytymiseen pureutumiseen sekä muutostahdon vahvistamiseen ja ylläpitoon.