Olin ladulla pohjoisessa, kuten tapaan olla lähes kaikkina vuoden päivinä, kun kuulin, että Aseman Lapset on viimein löytänyt uudet toimitilat Helsingin keskustasta. ”Tervetuloa yhteiskuntaan, nuoret”, ajattelin. Ladulle pysähtyneenä mietin, miksi ajattelin niin, onhan yhteiskunta sentään kaikkialla. Toisaalta onhan se myös keskustoissa. Pointti on siinä, että nuoret kuuluvat myös keskustaan.

Haastattelin nuoria muutama vuosi sitten. Etsivien nuorisotyöntekijöiden avulla tavoitetut haastateltavat eivät olleet koulutuksessa tai töissä. Osa heistä ei kokenut olevansa myöskään yhteiskunnassa. Moni ajatteli vain koulutus- ja työuralla menestyneiden ansaitsevan paikan yhteiskunnan sisäpuolella. Yhtä paljon oli niitä, jotka kokivat olevansa ulkopuolella kohtaamiensa vaikeuksien tai saamansa kohtelun perusteella. Vain pieni osa nuorista jaksoi uskoa kaikkien ihmisten kuuluvan sisäpuolelle, sellaisina kuin ovat, vaikka ilman koulutusta ja työtä. Oli myös niitä, jotka olisivat voineet uskoa, ellei omakohtainen parasta-aikainen tunne ulkopuolisuudesta olisi ollut raastavasti läsnä.

Kuulunko porukkaan, mietti usea haastatelluista nuorista. Sitä hetkeä, kun tunsi kuuluvansa, kuvattiin merkittäväksi. Aina nuoren itsensä ei edes tarvinnut tehdä mitään, hänet osattiin silti sopivalla tavalla huomioida. Matka hyväksyvään yhteisöön on osalla nuorista ollut erityisen pitkä: jopa yli kaksikymmentä vuotta. Voidaan vain miettiä, keitä ja millaisia olivat ne yhteiskunnan ihmiset, joiden keskuudessa nuori siihen asti oli ollut. Pelkillä paikoilla, palveluilla ja ohjaamisella ei nuoria voi saatella yhteiskuntaan, tueksi tarvitaan myönteistä suhtautumista muilta ihmisiltä ja yhteisöjä, joihin voi kokea kuuluvansa. Ketään ei voida myöskään liittää mihinkään jonkin jo muuttumatta. Liittyminen esimerkiksi yhteisöön tai yhteiskuntaan tarkoittaa myös niiden muuttumista ja mahdollisuutta muuttaa niitä edelleen.

Matka keskustaan voi kestää siis vuosia, toisaalta sitä voi mitata myös muulla tavoin. Yksi nuorista kertoi olevansa yhteiskunnan ulkopuolella, mutta kokevansa ajoittain käyvänsä sisäpuolella aina kun sai jonkin häneltä odotetun asian hoidettua. Yksi nuorista taas kertoi yhteiskunnan sijaitsevan asuinpaikkakuntansa keskustassa, joka taas oli kovin kaukana hänen kotoaan. Aseman Lasten liikkuvat yksiköt taittavat näitä erottavia kilometrejä nuorten puolesta monilla paikkakunnilla tälläkin hetkellä.

Yksi nuorista totesi olevansa seitsenkertaisessa marginaalissa sen suhteen, minkä tyyppisiä ihmisiä yhteiskuntaan toivotetaan tervetulleeksi. Se tietää nuorelle valtavaa määrää kamppailua hyväksynnästä. Helpotetaan. Avataan ovi. Sanotaan ääneen, että tervetuloa.

Helsingin Walkers-talolle löytyi uusi osoite

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret kertovat: yhteiskunta auttaa meitä väärin
Tyytyväisyys elämään on työn ja koulutuksen ulkopuolisilla nuorilla heikkoa. Erityisen heikkoa se on työttömyyden pitkittyessä tai jos nuori kokee kuuluvansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Yhteiskunta ei kuuntele nuoria ja siksi auttaa heitä väärin. Teksti: Anu Gretschel & Sami Myllyniemi.

 

Anu Gretschel

Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkostossa työskentelevä erikoistutkija, joka on Aseman Lasten hallituksen jäsen.

17.03.2021
Liisa Lappalainen. Urheilussakin on tärkeää pohtia, millaista kulttuuria olemme rakentamassa. Mahdollistammeko myös negatiivisien tunteiden käsittelyn, vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen oppimisen? Tarjoammeko tilaa tunteista keskustelemiselle?
13.01.2021
Anu Gretschel. Olin ladulla pohjoisessa, kuten tapaan olla lähes kaikkina vuoden päivinä, kun kuulin, että Aseman Lapset on viimein löytänyt uudet toimitilat Helsingin keskustasta. ”Tervetuloa yhteiskuntaan, nuoret”, ajattelin. Ladulle pysähtyneenä mietin, miksi ajattelin niin, onhan yhteiskunta sentään kaikkialla. Toisaalta onhan se myös keskustoissa. Pointti on siinä, että nuoret kuuluvat myös keskustaan.
25.11.2020
Ville Lehmuskoski, toimitusjohtaja, HKL. On korvaamattoman merkityksellistä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta, kuinka hyvät edellytykset pystymme luomaan nuorille, jotta he onnistuvat elämissään. Aseman Lapset ry on tehnyt 30 vuotta arvokasta työtä muodostaessaan tämän tehtävän ympärille yhteen toimivan verkoston.
25.11.2020
Kirsi Pauliina Kallio. Viimeaikaista keskustelua nuorista ja kaupunkitilasta on määrittänyt yhtäältä väkivallan, toisaalta maahanmuuttajuuden tematiikka. Eri alojen asiantuntijoita, mukaan lukien tutkijoita ja politiikan toimijoita, on kutsuttu mediakanaville ottamaan kantaa lasten ja nuorten väkivaltaiseen toimijuuteen (joka isossa mittakaavassa on vähentynyt ja tapauskohtaisesti erilaistunut) ja väkivaltaisesti toimivien nuorten etniseen taustaan (eli onko maahanmuuttajataustaisen nuorison keskuudessa enemmän väkivaltaisesti toimivia henkilöitä kuin etnisten suomalaisnuorten joukossa). Näiden politisoituneiden teemojen katveeseen on jäänyt monta olennaista näkökohtaa, kuten Annika Saarikon Helsingin Sanomissa esiin nostama perheen merkitys nuorten toimijuudelle (HS 14.11.2020).

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry