Urheilussakin on tärkeää pohtia, millaista kulttuuria olemme rakentamassa. Mahdollistammeko myös negatiivisien tunteiden käsittelyn, vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen oppimisen? Tarjoammeko tilaa tunteista keskustelemiselle?

Antiikin filosofi Herakleitos on todennut, että vain muutos kestää ikuisesti. No kyllä kestää myös korona, jos lapsilta ja nuorilta kysytään. Heissä alkaa näkyä turnausväsymystä ja näköalattomuutta.

Toimin Suomen Voimisteluliitossa lasten liikunnan päällikkönä. Korona-ajan haasteet näkyvät sekä liiton kuin sen jäsenten eli voimisteluseurojen toiminnassa. Yhä useampi voimisteluseuran valmentaja on ottanut Voimisteluliittoon yhteyttä pohtiessaan, miten tätä väsymystä voitaisiin torjua. Miten voisimme motivoida nuoria jaksamaan ja motivoitumaan urheilusta, vaikka se on erilaista, mihin he ovat alun perin ilmoittautuneet mukaan.

”Mitä järkeä tässä on? Treenataan kohti kisoja, joista emme kuitenkaan tiedä, onko niitä. Enää ei vaan jaksa.”

Tällaista keskustelua purettiin taannoin Valkkukahvilassa, joka on valmentajien vertaistuen olohuone näin etäaikana. Valmentajat puhuivat urheilijoiden väsymisestä ja innon laskusta. Aihe on harmillinen, mutta on onni, että urheilijat puhuvat näistä valmentajille. He tulevat kuulluksi. Mutta joskus se ei riitä. Tarvitaan myös selviytymiskeinoja, miten tästä mennään eteenpäin.

Harrastus luo turvaverkon

On harmillista, että kaikilla ei ole omaa turvapaikkaa. Paikkaa ja läheistä verkostoa, jossa on hyvä jakaa omia huolia, pohtia yhdessä voimavaroja ja tapoja ymmärtää omaa tunneilmastoa. On nuoria, jotka eivät halua jakaa omaa haavoittuvuuttaan toisille, ja on nuoria, jotka kokevat epäonnistuvansa, jos kertovat kyllästyneensä harjoitteluun.

Jokainen tarvitsee lähteisten ihmisten muodostaman turvaverkon ja lisäksi esimerkiksi turvallisen harrastusympäristön, jossa voi luottaa omien tunteiden ilmaisun olevan sallittua. Urheilussakin on tärkeää pohtia, millaista kulttuuria olemme rakentamassa. Mahdollistammeko myös negatiivisien tunteiden käsittelyn, vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen oppimisen? Tarjoammeko tilaa tunteista keskustelemiselle?

Tunnetaitoharjoittelua myös etänä

Voimisteluliiton toiminnassa on pyritty tarjoamaan keinoja tunnetyöskentelyyn hyödyntämällä Friends-ohjelman harjoituksia, muun muassa tunnemittaria ja tunnistamaan, millaisia vihjeitä keho meille lähettää. Kehoa kannattaa kuunnella. Aina ei vatsakipu kerro sairaudesta, vaan se voi kertoa jännityksestä tai pelosta, joka on noussut poikkeusaikana ja siksi asiaan on hyvä puuttua. Tunnetaitojen parissa on pelattu ZOOMissa tunne-aliasta ja tehty tunnepantomiimeja sekä puhuttu paljon empatiasta – toisen asemaan asettumisesta ja avun tarjoamisesta.

Yksin jääminen on rankkaa. Arjen hallinnan tunteen menetys voi olla ahdistavaa. Nyt pitäisikin tietoisesti keskittyä siihen, mitä kaikkea urheilu nyt antaa, kun ei ole kisoja, tapahtumia eikä normaalia treenielämää. Mitä muuta urheilun kautta on opittu tai mihin nyt voidaan keskittyä, kun arki on erilaista. Harrastamisen arvo pitää olla muualla kuin vain kilpailussa.

Mikään harjoittelu ei mene nyt hukkaan, jos osaa katsoa asiaa toisenlaisesta näkökulmasta. Nyt on tärkeää vahvistaa motivaatiota ja me-henkeä. Pohtia nuorten kanssa, miten voimme jokainen kokea olevamme arvokas tässä ryhmässä, vaikka emme voi olla tiivisti yhdessä eivätkä tutut ryhmän roolit toimi niin kuin ennen. Kaikille on tärkeää kokea arvostusta ja ymmärtää, mihin voimme vaikuttaa tänään.

Valmentajat ja vertaistuki voimavarana

Onneksi nyt poikkeusaikana on valmentajia, jotka ovat ottaneet tästä koppia. He kuuntelevat, tukevat ja kohtaavat harrastajat, vaikka nuorella myllertäisi tunteet ja motivaatio. Onneksi on myös ryhmiä, joissa on harrastekavereita, joille nuoret uskaltavat jakaa tuntemuksiaan. On hienoa, kun vertaistuen turvin omalle kokemukselle saa perspektiiviä. Voi huomata, että toinenkin tuntee samalla lailla kuin minä, eikä tämä ole ollenkaan epänormaalia, että on ihan ok olla nyt maassa, vaikka ennen urheilu oli minulle kaikki kaikessa.

Nyt tarvitaan myös myötätuntoa itselle. Pitää osata olla ystävällinen ja armollinen omalle itselleen. Nauttia urheilun tuomista ystävistä ja toimia sen tiedon varassa, mitä meillä nyt on. Tarvitaan kokemuksia, ettei olla yksin. Jokainen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin monin tavoin ja yksi keino on tehdä Friends-ohjelmasta tuttua hyvän olon muistilistaa ja keskustella siinä nousseista asioista omien läheisten kanssa. Mitä mukavaa on päivän aikana tapahtunut? Onko uni, kunnollinen ruoka, rentoutuminen ja päivittäinen ulkoilu hyvässä tasapainossa vai millaisin pienin muutoksin voisi vaikuttaa näihin asioihin? Tärkeintä on löytää asioita, joista tulee hyvä mieli.

Liisa Lappalainen

Lasten liikunnan päällikkö, Suomen Voimisteluliitto

 

Kirjoittaja on Suomen Voimisteluliiton lasten liikunnan päällikkö. Suomen Voimisteluliitto ja Aseman Lasten Friends-toiminta tekevät yhteistyötä kouluttaen voimisteluseurojen valmentajia sekä seuratutoreita eri puolilla Suomea. Valmentajat ja tutorit sparraavat voimisteluseuroja tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisessa ja niiden hyödyntämisessä myös voimistelussa. Koulutusten avulla kannustetaan valmentajia löytämään uusia tapoja kehittää valmennustyötään sekä lasten osallisuutta ja vuorovaikutustaitoja.

Friends-ohjelma viettää tänä vuonna juhlavuottaan, ohjelma on ollut Suomessa käytössä 15 vuotta.

Kuvassa on Liisa Lappalainen ja Olarin Voimistelijoiden Ionit 06 -joukkue tammikuussa 2020. Lappalainen toimii seurassa koreografina.

Kuva: Susanna Hiljander

Muita blogikirjoituksia

05.08.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Media ja kustantamot kertovat tarinoita ganstereista ja nostavat jalustalle entisiä rikollisia niin lehtijutuissa kuin kirjojen kansissa. Ihannoidaan ja kerrotaan kiillotettu kuva siitä maailmasta.
21.06.2021
Sosiaalityöntekijä Henri Izadi. Puhekielessä kiusaamisella voidaan tarkoittaa monenlaista. Kiusaamista voi olla lievempää ja vakavampaa, leikkisää tai tahallista toisen satuttamista.
18.06.2021
Projektityöntekijä Pietro Saari. Terve! Työskentelen projektityöntekijänä Aseman Lapset ry:ssä. Toukokuussa aloitin työt kokoaikaisena Ripa-hankkeessa, ja aloitan samalla pienimuotoisen kirjoitussarjan työstäni rikoksilla ja päihteillä oireilevien nuorten kanssa. Niistä haasteista ja onnistumisista, joita oma taustani työhön tuo sekä parityömallista ammattilaisen rinnalla.

Tilaa uutiskirjeemme

© 2020 Aseman Lapset ry