Korona on tuonut suomalaiseen keskusteluun solidaarisuutta, sillä olemme kaikki samassa veneessä. Tauti ei katso lompakkoa eikä vilkaise ansioluetteloa. Samalla myös suurelle yleisölle on pikkuhiljaa piirtymässä esiin, ettei koti ole kaikille nuorille turvallinen paikka. Samassa veneessä on ensimmäisen luokan avaria hyttejä, mutta myös ahtaampia ja vaarallisempia koppeja. Nuorten mahdollisuudet kokea turvaa ja tukea eivät ole samanlaisia. Kun eristäytyminen aikanaan loppuu, eriarvoisuus jää.
Yhteiskuntana olemme kehittäneet erilaisia tapoja tukea, kannustaa ja innostaa nuoria. Suomalaisessa yhteiskunnassa nuorisotyöllä on eurooppalaisittain vahva asema. Yhdistelmä kuntien, järjestöjen ja seurakuntien toimintaa tuottaa nuorisotyön kokonaisuuden. Tässä kokonaisuudessa Aseman Lapset ry:llä ja sen kaltaisilla toimijoilla on keskeinen asema. Nuorisotyön kenttä kaipaa sille ominaista pitkäjänteisyyttä, osaamista ja kykyä elää ajassa.
Yksi nuorisotyön keskeisiä ongelmia on löytää tasapaino kaikille tarkoitetun, universaalin nuorisotyön ja kohdennetun nuorisotyön välille. Mikäli nuorisotyö suuntautuu vain aikuisyhteiskunnan ongelmiksi näkemien ilmiöiden hoitamiseen, haihtuu kyky puhutella kaikkia nuoria ja kuulla nuorten näkökulmia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Kriisiaikoina, kuten pandemian aikakautena, on vaarana, että nuoret näkyvät vain huolien lävitse. Ja kääntäen, mikäli erityistä huomiota ei kiinnitetä niihin nuoriin, jotka tarvitsevat muita enemmän tukea, nuorisotyön herkkyys nuorten erilaisille tarpeille on vaarassa kadota. Rajanveto näiden kahden välillä vaihtelee ajassa, sen mukaan, miten vaikkapa nuorisokulttuurit, työttömyystilanne ja yhteiskunnalliset kehityskulut muuttuvat. Tasapainottelussa vaaditaan tilannetajua, pelisilmää ja käytännön viisautta.
Kuntaliiton julkaiseman Kunnallinen nuorisotyö Suomessa 2019 -selvityksen mukaan nuorisotyöntekijöitä paljon pohdituttavia tulevaisuuden huolenaiheita ovat nuorten koulutuksesta ja työstä syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat. Nuorisotyöntekijöitä huolestuttavat myös yhteiskunnan eriarvoistuminen ja nuorten erilaiset mahdollisuudet kivuta yhteiskunnan vankkureille. Tämä on haaste sekä kohdennetulle että universaalille nuorisotyölle. Kysymys on myös nuorisopoliittinen, koska asialla on nuorten elinolosuhteisiin liittyvät ulottuvuutensa.
Eriarvoisuutta on silloin, kun yhteiskunnan jäsenten elämismaailmat ja kentät eriytyvät toisistaan ja kun toisilla on kosolti sellaisia mahdollisuuksia, joita toisilla ei ole. Nuorisobarometrit kertovat, että nuoret suhtautuvat verrattain luottavaisesti omaan ja Suomenkin tulevaisuuteen. Kuitenkin Suomen eriarvoisuus tuottaa ainakin melko paljon epävarmuutta tai turvattomuutta 41 prosentille nuorista. 35 prosenttia on samaa mieltä väittämästä, että he ovat huolissaan, onko heillä töitä tulevaisuudessa. Yli kolmannekselle nuorista tulevaisuus pitää sisällään uhkakuvia.
Voimme ajatella köyhyyttä niin, että ihminen on köyhä silloin, kun hän ei voi rahan tai muiden puuttuvien mahdollisuuksien vuoksi elää elämää, jonka muut ympärillä kokevat normaaliksi.
Nuorisotyön tulisi avata ovia kaikille nuorille. Pidämme selvänä, että tämä tarkoittaa jatkossakin maksuttomien palveluiden tarjoamista. Taloudellinen näkökulma yhdenvertaisuuteen on noussut esiin tutkimuksissamme. Nuorisotyön tarjoaman toiminnan maksuttomuus korostuu erityisesti niissä tapauksissa, kun nuorisotyö on edes hiukan maksullista. Jo pienikin summa kuormittaa köyhien, monilapsisten perheiden taloutta siten, ettei nuori voi osallistua harrastukseen. Esimerkiksi 10 euron kerhomaksu tuntuu monilapsisen perheen taloudessa, kun sisaruksia voi olla neljästä viiteen. Nuori ei ehkä edes uskalla haaveilla osallistumisesta, jos hän tietää perheen taloudellisen tilanteen. Eriarvoistuminen ja eriarvoisuuden kokemukset voivat syntyä myös eriävistä mahdollisuuksista unelmoida.
Maksuttomanakin toiminnan tulisi olla yhtä laadukasta kuin maksullisen. Ellei näin ole, toiminta ei ole houkuttelevaa ja siihen osallistuvat vain nuoret, joilla ei ole varaa maksaa harrastuksesta. Tällöin he eivät ole yhdenvertaisessa asemassa muiden nuorten kanssa – köyhänä ei voi elää sellaista elämää, joka muille on mahdollinen.
Eriarvoistuvat mahdollisuudet voivat johtua varallisuuseroista, mutta yhtä lailla ne voivat aiheutua esimerkiksi siitä, ettei nuorella ole elämässään aikuista, johon hän luottaa ja jolla on aikaa ja henkisiä voimavaroja nuorelle. Nuorisotyöntekijä voi olla tällainen aikuinen. Nuorilta vuonna 2019 kerätyissä, nuorisotyöstä kertovissa tarinoissa yhdeksi tärkeimmistä asioista nousi se, että nuorisotalolla tai muussa toiminnassa on tuttu nuoriso-ohjaaja, johon nuori voi luottaa, jolla on aikaa ja joka on kiinnostunut nuoresta. Nuorille on tärkeää kokea, että he voivat luottaa nuorisotyön ja nuorten kanssa toimivien aikuisten pysyvyyteen heidän elämässään ja lähiympäristössään. Nuorisotyön pitkäjänteisyyteen ja jatkuvuuteen on syytä kiinnittää huomiota.
Pitkäjänteisyyden ja pysyvyyden merkitys korostuu silloinkin, kun asuinalueella syntyy vastakkainasettelua nuorten kesken tai nuorten ja aikuisten välillä. Ongelmat ja vastakkainasettelu voivat syntyä Kuntaliiton selvityksestä mainituista ilmiöistä, kuten syrjintä, maahanmuuttajakriittisyys, vihapuhe ja rasismi.
Kun nuoriso-ohjaajat tuntevat nuoret ja ovat luoneet heihin hyvän yhteyden, ongelmia on helpompi selvittää ja ehkäistä. Toisaalta, kun nuorisotyöllä on pitkäkestoista yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, on helpompi yhdessä tulla apuun ”kriisitilanteissa” ja tehdä näkyväksi ja ratkaista pinnan alla olevia ongelmia. Vain pitkäjänteinen nuorisotyö mahdollistaa tällaiset luottamukseen ja jaettuun tietoon perustuvat kumppanuudet. Pitkäjänteisen työn edellytyksenä on, että projektiyhteiskunnassakin voidaan luottaa työn jatkuvan eli että rahoitus ja muu resursointi on ennakoitavaa.
Yhteiskunnassa, jossa jakaudutaan pärjääjiin ja putoajiin, on oltava kohdennettuja palveluja, jotka tukevat, kannustavat ja voimavaraistavat niitä, joiden kasvupoluille tulee häiriöitä. Yhtä lailla tärkeää on, että nuorilla on omasta taustasta riippumatta sellaisia tiloja ja toimintaa, joissa he voivat turvallisesti tavata muita nuoria ja rakentaa omaa identiteettiään ilman epäonnistujan leimaa. Yhdenvertaisuudessa on kysymys osaamisesta ja työkaluista, mutta myös tiloista ja toimintamahdollisuuksista.
Haluamme onnitella 30-vuotiasta Aseman Lapset ry:tä paitsi itsemme, myös koko nuorisotutkijoiden heimon puolesta. Yhteiskunnassamme tarvitaan järjestön toimintaa, sen herkkää kykyä nähdä asioita ja ilmiöitä sekä tarjota ratkaisuja. Järjestön pitkäjänteinen, ajassa reagoiva osaaminen tekee nuorisotyön kentän rikkaammaksi myös tulevina vuosikymmeninä!
Eila Kauppinen & Tomi Kiilakoski
Kirjoittajat ovat nuorisotutkijoita Nuorisotutkimusverkostosta.
Kirjoitus on osa Aseman Lapset ry:n 30-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa.
Tilaa uutiskirjeemme
