Nuoret vaillinaisilla taidoilla työelämään?

Poikkeusaika on kestänyt jo kohta kaksi vuotta, ja se on poikkeuksellisina oloina aiheuttanut monille huolta, murhetta ja ahdistusta. Toisen asteen ammatillisissa opinnoissa aloittaneet ovat saaneet opinnoilleen poikkeuksellisen hankalan alun. Samoin kyseisten oppilaitosten opettajat.

Ylen uutisessa (9.2.2021) kerrotaan seuraavasti: ” Korona on vienyt opiskelijoilta sukupolvikokemuksia, monilta työpaikkoja ja useilta ihmisten kohtaamisen ilon. Osalta se vei myös motivaation opiskella.” Lisäksi artikkelissa nostetaan esiin opintojensa keskeyttäneet ja ennakoidaan keskeyttämisten lisääntymistä, jos poikkeustila jatkuu pidempään. Laura Rissanen korostaa mielipidekirjoituksessaan (HS, 20.08.2021) ammatillisen koulutuksen antamia valmiuksia sekä jatko-opintoihin että työelämään. Myös Aseman Lasten Walkers-bussin toiminnassa nuorten väsyminen etäopiskeluun ja rajoituksiin on näkynyt poikkeusaikana.

Etäopetus poikkeaa normaalista, ja sitä on määrällisesti vähemmän kuin ennen koronaa. Tai ainakin siltä se opintoja läheltä seuraavasta tuntuu. Etenkin kädentaitoja vaativien alojen opetuksen muokkaantuminen etäopetukseksi ja harjoittelujaksojen peruuntuminen aiheuttavat haasteita nuoren ammattilaiseksi kasvamiselle. Harjoitteluissa ei ainoastaan kehitetä alakohtaista osaamista vaan myös yleisesti työelämätaitoja.

Työharjoitteluissaan 15–16-vuotias nuori ilman aiempaa työelämän kokemusta oppii tärkeitä perustaitoja työelämään liittyen, kuten ajoissa töihin saapumista, vastuunottoa tehtävistä, itsenäistä työskentelyä ja tiimityöskentelytaitoja sekä paljon muuta. Harjoitteluista saatujen kokemusten kautta myös ammatillinen itsetunto alkaa pikkuhiljaa kasvaa.

Nuorella pitäisi olla mahdollisuus turvallisessa ohjauksessa kokeilla, oppia, onnistua ja epäonnistua sekä saada kehittävää palautetta toiminnastaan. Korona-aikaan harjoittelut ovat peruuntuneet, ja sitä kautta moni taito on jäänyt oppimatta. Oppilaitokset eivät ole rajoitusten vuoksi pystyneet järjestämään oppilailleen korvaavia kokemuksia.

Lisäksi ryhmäytyminen koulussa muiden oppilaiden kanssa on ollut haastavaa, koska opetus on ollut paljolti etänä. Omista opinnoistani muistelen lämmöllä opiskelukavereitani, yhdessä tekemistä ja yhtenä joukkona olemista. Elämääni on myös jäänyt näistä tilanteista ihmisiä, joiden kanssa on mukava nähdä satunnaisesti yllättävissäkin tilanteissa. Näitä kokemuksia mielelläni soisin nuorten saavan: ystävyyssuhteita ja ammatillista verkostoitumista tulevaisuutta ajatellen.

Huoli herääkin, että millaisia ammattilaisia poikkeusaikana valmistuu? Nuoret ovat kuitenkin syyttömiä vallitsevaan tilanteeseen. Ovatko oppilaitokset haastavassa tilanteessa kyenneet pitämään opetuksen tason samana kuin ennen koronaa? Poikkeusaika tuli yllättäen, joten siihen vastaaminen on ollut haastavaa. Näyttääkin siltä, että lasku lankeaa maksettavaksi vasta myöhemmin. Sen suuruudesta ei kukaan tiedä, ja voidaan vain toivoa, että vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset.

Oppilaitosten olisikin tärkeää nyt tukea nuoria haastavassa tilanteessa ja kärsivällisesti joustaa tilanteen niin vaatiessa. Monella nuorella myös sosiaaliset suhteet ovat kärsineet ja henkinen hyvinvointi on ollut koetuksella. Myös päättäjien tulisi etsiä keinoja, joilla toisen asteen oppilaitoksia voidaan tukea auttamaan opiskelijoitaan edelleen jatkuvassa haastavassa tilanteessa.

Mika Rouvinen

toimintavastaava, Walkers-bussi