Leikkaukset lapsilta ja nuorilta rapauttavat sisäistä turvallisuutta

Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että lapsuuden köyhyys lisää riskiä syrjäytyä, ajautua rikollisuuteen ja menettää luottamus yhteiskuntaan. Tuoreimmat arviot kertovat, että hallituksen jo tekemät sosiaaliturvaleikkaukset tiputtavat yli 27 000 alaikäistä pienituloisuusrajan alle. Tämä tarkoittaa karkeasti noin puolen ikäluokan verran uusia köyhyydessä kasvavia lapsia ja nuoria.

Nyt ministeri Purra ja valtiovarainministeriö esittävät vuoden 2026 budjettiehdotuksessa mm. kuntien valtionosuuksien kouluihin ja nuorisotyöhön osuvia merkittäviä lisäsupistuksia sekä 100 miljoonan euron lisäleikkausta sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksiin. Sote-järjestöjen kohdalla tämä tarkoittaa, että valtionavustuksista leikataan hallituskaudella yli 60 prosenttia, kun uusi suunnitelma lisätään jo aiemmin päätettyihin 140 miljoonan euron avustusleikkauksiin.

Sote-avustusleikkaus tulisi käytännössä olemaan suomalaiseen sote-palvelukenttään kohdistuva massiivinen lisäleikkaus. Kuten Suomen hyvinvointialueiden johtajat kannanotossaan (15.8.) totesivat, eivät sote-järjestöjen avustusten lisäleikkaukset toteutuessaan olisi edes säästö, vaan ne jättäisivät sadat tuhannet ihmiset ilman ehkäisevää ja varhaista tukea. Hyvinvointialueet eivät tätä leikkausta pysty kompensoimaan.

Julkisen talouden kantokyvyn näkökulmasta on lyhytnäköistä kohdistaa kovempia otteita nuorisorikollisuuteen ja katuturvallisuuteen, kohdentaa lisäresursseja pullistelevien vankiloiden ylitäyttöongelmiin ja samalla leikata mittavasti toimista, jotka ehkäisevät ongelmien syntyä tai estävät niiden kroonistumista lasten ja nuorten kohdalla.

Monet järjestöt tavoittavat lapsia ja nuoria, jotka eivät tule autetuiksi muualla. Nämä järjestöt tukevat vanhemmuutta, ehkäisevät ja käsittelevät väkivaltaa sekä rakentavat siltaa julkisten palveluiden ja niihin pettyneiden tai niihin torjuvasti suhtautuvien nuorten välille. Viranomaisepäluuloa näkyy jo varhaismurrosikäisissä eikä suunta ole ollut vähenemään päin.

Esimerkiksi Aseman Lasten STEA-avustettu työ kohdistuu tätä nykyä pääasiassa haastavasti käyttäytyviin, eri palveluiden ulkopuolelle jääneisiin tai vakavassa rikos- tai päihdekierteessä oleviin nuoriin. Näistä nuorista moni ilmoittaa, että yhteistyö ”kyttien, sossujen ja muiden k***päiden kanssa ei auta”. Pääkaupunkiseudulla ja Helsingin seutukunnissa liikkuva tiimimme on tänä vuonna elokuuhun mennessä tavoittanut 2359 nuorta ja mm. yli 80 kertaa pysäyttänyt jo alkaneen lyönnin tai muun vertaiseen kohdistuneen väkivallanteon. Vakavassa rikos- tai päihdekierteessä olevia nuoria on pelkästään yksilötukemme piirissä ollut samana aikana jo yli 90. 

Nyt suunnitelluilla valtionosuus- ja valtionavustusleikkauksilla kasvatetaan riskiä, että Suomessa kasvaa lapsia ja nuoria, joille köyhyys ja turvattomuus ovat pysyvä arki ja joille väkivalta, rikokset ja keskinäisoikeus ovat aitoja vaihtoehtoja niin ristiriitojen kuin rahantarpeen ratkaisemiseen. 

Jos vanhemmat ja opettajat ajetaan loppuun ja muut turvalliset aikuiset leikataan arjesta pois, jäävät keskenkasvuiset kasvattamaan toisiaan.  Silloin saadaan keskenkasvuisilla aivoilla ja ryhmäpaineen alaisena syntyviä ratkaisuja. Nykyään tämä tapahtuu lisäksi somen algoritmien inspiroimana. Kaduilta löytyy aina toki nuorista kiinnostuneita aikuisia ja syrjäänjäämiskierteeseen ajautuvalle nuorelle yhteisöjä. Nyt on aika päättää haluammeko aikuisten ja yhteisöjen olevan nuorille turvallisia vai turvattomia.