Kun tutut nuoret tulivat ensimmäistä kertaa vastaan kaupungilla vapaa-ajanvietossa, minua jännitti. Koulun käytävillä kulkevana aikuisena oma rooli ja paikka on selkeä, mutta koulun seinien ulkopuolella, vapaa-ajalla ja nuorten omissa tiloissa en voikaan suojautua roolini taakse.  

Asemat neuvotellaan uudestaan.

Miten menee? -kysymykseen sain vastaukseksi ”ihan jees”, ja siinä ensimmäinen kohtaaminen olikin. Seuraavissa tilanteissa jännitti jo vähemmän.

Koronakevään aikana pääsimme kokeilemaan julkisiin tiloihin jalkautuvaa työtä yhteistyössä Aseman Lasten ja Kuopion nuorisopalveluiden kanssa. Oppilashuollon koulukuraattorille tämä työtapa oli aivan uusi.

Jalkautumisen haltuunotto onnistui kokeneemman työparin turvin hyvin. Kaupungilla kulkiessa ja nuoria etsiessä jäi aikaa puhua työstä, yhteisestä työstä ja yhteistyöstä. Nuorisotyöntekijät, perhepalvelujen sosiaaliohjaajat ja koulukuraattorit tekevät työtä saman kohderyhmän – nuorten – kanssa, mutta yllättävän vähän tiedämme siitä mitä toiset todellisuudessa työssään tekevät.

Yhteistyö on päivän sana. Kun kuntien resurssit eivät ole lisääntymässä eikä järjestöjenkään rahoitus suorastaan kasva, on selvää, että yhteisten haasteiden edessä voimia kannattaa laittaa yhteen. Järjestöillä – kuten Aseman Lapsilla – on tärkeä rooli uusien toimintatapojen kehittämisessä.

Meillä on ja toisaalta ei ole tietoa siitä, miten koronakevät vaikutti nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa – osa seurauksista on näkyvillä ja osa piilossa. Näihin seurauksiin ja vaikutuksiin pitää kuitenkin pystyä reagoimaan nopeasti. Yhteistyön tekeminen eri toimijoiden kesken on tässä kullanarvoinen asia. Vaikuttavaan työhön tarvitaan ketteriä järjestötoimijoita sekä kuntatoimijoiden vakiintuneita rakenteita. Uskallus lähteä kokeilemaan uutta ja halu nähdä nuoret ja heidän asiansa yhteisinä kantaa pitkälle.

Jalkautuminen myös yllätti. Huomasin oppivani jotakin ihan uutta omasta työstäni. Koulun käytävillä, välitunneilla sekä koulun pihalla ennen ja jälkeen koulupäivän on lukemattomia mahdollisuuksia kohdata nuoria ja olla tavoitettavissa ja näkyvissä. Nämä ovat niitä mahdollisuuksia laskeutua alas sieltä oppilashuollon norsunluutornista, jonka ovelle uskaliaimmat tulevat koputtelemaan, mutta osa nuorista ei koskaan löydä.

Kaisa Kantele 
koulukuraattori
Kuopio

Kirjoitus on osa Aseman Lapset ry:n 30-vuotisjuhlavuoden blogisarjaa. 

Tilaa uutiskirjeemme