Katusovittelutoiminta täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Menetelmä on suomalaista sovittelun kenttää täydentävä toimintamalli, jota sovelletaan rikoksiin ja riitoihin, joissa on osallisina alle 18-vuotiaita lapsia tai nuoria. Katusovittelijat ovat kasvatusalan ammattilaisia.
Syksyn aikana avaamme, millaisia ilmiöitä toiminnassa kohdataan ja mitä nuorten arjessa läsnäolevat aikuiset voivat niille tehdä.
Ryöstöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa tekijä väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla anastaa uhrilta omaisuutta. Törkeästä ryöstöstä on kyse esimerkiksi silloin, kun teossa on käytetty teräasetta. Myös ryöstön yritys on rangaistava teko.* Uhrille ryöstö voi aiheuttaa moninaista henkistä haittaa, esimerkiksi ulkona liikkumisen pelkoa sekä yleistä turvattomuutta, ja myös fyysiset vammat ovat mahdollisia. Usein uhri myös kokee häpeän ja vihan tunteita, jotka voivat voimistua, jos tilanteesta on kuvattu videomateriaalia ja sitä levitetään sosiaalisessa mediassa.
Tilastojen mukaan alaikäisten epäiltyjen ryöstörikokset kasvoivat merkittävästi vuosien 2021 ja 2022 välillä. Erityisen suurta kasvu oli alle 15-vuotiaiden ryöstörikoksista epäiltyjen kohdalla, peräti 136 prosenttia. Tätä hieman vanhempien, eli 15–17-vuotiaiden kohdalla kasvu oli maltillisempaa mutta kuitenkin lähes 58 prosenttia.
Sovitteluun ryöstörikokset näyttävät kuitenkin ohjautuvan verrattain harvoin. Esimerkiksi vuonna 2021 sovitteluun ohjatuista tapauksista ainoastaan 0,2 prosenttia oli rikosnimikkeiltään ryöstöjä. Ryöstöjen sovittelun vähäinen määrä saattaa johtua siitä, että ryöstö on rikoksena usein vakava tai sen tekotapa katsotaan törkeäksi. Vaikka sovittelu on kaikenikäisille tarkoitettu palvelu, yksi selitys voi olla tekijöiden ikä. Yhä useammat ryöstön tekijöistä ovat alle 15-vuotiaita. He eivät vielä ole rikosvastuullisessa iässä, minkä vuoksi teon käsittely on mahdollista vain sovittelussa.
”Nuoret halusivat selvittää vanhan riidan, mutta paikalle tulikin ulkopuolisia nuoria, jotka olivat kuulleet tilanteesta. Ulkopuoliset nuoret tivasivat aiheesta ja käyttäytyivät uhkaavasti. Useampi heistä kokoontui uhrin ympärille, ja joku sai päähänsä pyytää uhrin laukun sisällön itselleen.”
”Ulkona ollessaan nuoret näkivät samaa koulua käyvän oppilaan. Oppilaalla oli hieno laukku, jota nuoret halusivat kokeilla. Tästä nuoret saivat päähänsä idean varastaa laukun sekä veitsellä uhaten viedä uhrilta myös muuta omaisuutta.”
”Nuori kutsuttiin puolituttujen luokse kotibileisiin, jossa häneltä vietiin väkivaltaa käyttämällä rahaa sekä muuta omaisuutta. Itse ryöstö ei ollut suunniteltu, mutta taustalla oli kosto huhuista, joiden mukaan uhri olisi puhunut pahaa ryöstäjien kaverista. Kun asiaa myöhemmin käsiteltiin sovittelussa, huomattiin etteivät huhut olleet pitäneet paikkaansa.”
Sovittelemissamme ryöstöissä nuorimmat tekijät ovat olleet 11-vuotiaita lapsia. Vaikuttaa siltä, että yhä nuoremmat lapset ottavat mallia vanhemmista nuorista. Tähän sosiaalisella medialla on eittämättä ollut vaikutuksensa. Tekoja kuvataan ja jaetaan sosiaalisen median alustoilla, mikä normalisoi väkivaltaista käytöstä. Teko on uhrille aina nöyryyttävä, mutta kuvaaminen ja jakaminen aiheuttaa uhrille lisävahinkoa ja voi johtaa jopa siihen, että ulkopuoliset puuttuvat tilanteeseen kostamalla.
Havaintojemme mukaan tyypillinen ryöstö tapahtuu ryhmässä, mutta pääsääntöisesti ryöstöistä epäillyt nuoret eivät kuulu katujengeihin. Suurin osa niin tekijöistä kuin uhreistakin on poikia, mutta muilta osin heillä ei ole erityisiä yleistettäviä tuntomerkkejä. Ryöstön taustalla on usein vain osittaista suunnitelmallisuutta, ja nuoret saattavat tarttua tilaisuuteen spontaanisti sellaisen huomatessaan. Tavanomaista ryöstettyä omaisuutta ovat vaatteet, asusteet, kuulokkeet, puhelimet sekä käteinen raha.
Nuoret harvoin ovat kovin suunnitelmallisia, vaan heille on tyypillistä elää hetkessä. Vanha sanonta ”tilaisuus tekee varkaan” kuvaakin osuvasti useimpia nuorten tekemiä ryöstöjä. Tilanteet saattavat olla siltä osin suunniteltuja, että tekijät ovat ajatelleet menevänsä kostamaan uhrille tai pyytämään uhrilta vastauksia joihinkin aikaisempiin tapahtumiin liittyen. Ajatus ryöstöstä sen sijaan usein herää vasta tilanteen aikana.
Nuoruudessa tarve kuulua joukkoon ja saada hyväksyntää on hyvin korkea. Se, että nuori ei saa hyväksyntää niistä asioista, joita yhteiskunnan silmin pidetään arvostettavina, kuten koulusta, saattaa johtaa hänet hakemaan hyväksyntää rikollisten tekojen kautta.
Ryöstäminen voi olla keino hankkia ulkoista statusta tai helpottaa perheen köyhyydestä johtuvaa eriarvoisuuden kokemusta. Paine pärjätä ja kuulua joukkoon koetaan turhautumisena, ja ryöstäminen nähdään helppona mahdollisuutena saada tavaroita, vaatteita ja asusteita, joihin ei muuten olisi varaa. Onnistunut ryöstö, josta nuori ei jää kiinni, madaltaa hänen kynnystään toistaa teko.
Olla läsnä ja osoittaa kiinnostusta nuorta kohtaan myös silloin, kuin varsinaista huolta ei ole. Toimiva keskusteluyhteys ja luottamus nuoren ja aikuisen välillä helpottaa vaikeiden asioiden puheeksi ottamista puolin ja toisin.
Nuoren nopeasti muuttunut käytös saattaa olla merkki siitä, että jotakin ikävää on tapahtunut. Niin rikoksen tehnyt kuin uhriksikin joutunut nuori saattaa esimerkiksi vältellä huoltajiensa seuraa viettämällä aikaansa huoneessaan tai ulkona enemmän kuin tavallisesti.
Huoltajien tulee olla tarkkoina siitä, mistä nuoren tavarat, vaatteet ja asusteet ovat peräisin ja havaita, mikäli nuoren omaisuutta yhtäkkiä katoaa. Uuden omaisuuden ilmaantuminen tai vanhan katoaminen ei kuitenkaan välttämättä ole merkki mistään vakavasta, sillä nuoret toisinaan vaihtelevat ja lainailevat esimerkiksi asusteita kavereiden kesken. Lähtökohtaisesti aikuisen on hyvä luottaa nuoren sanaan. Samalla kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että nuori saattaa kertoa asioista oman etunsa mukaisesti.
Nuorten laillisuuskasvatus ei ole ainoastaan kasvatusalan ammattilaisten tai viranomaisten vastuulla. Keskusteluja moraalista, yhteiskunnan säännöistä ja siitä, missä menee sopimattoman käytöksen ja rikoksen raja olisikin syytä käydä myös kotona. Lisäksi tunnetaitojen opettelu, koulussa pärjääminen ja mielekäs harrastustoiminta voivat olla tärkeitä rikolliselta käyttäytymiseltä suojaavia tekijöitä.
On tärkeää, että aikuinen tunnistaa rikoksenkin tehneen nuoren yksilönä eikä määrittele häntä vain hänen tekojensa kautta. Kiireetön kohtaaminen ja teon taakse katsominen mahdollistavat rikoksen juurisyihin puuttumisen ja tarvittavien tukipalveluiden piiriin ohjaamisen.
Sovittelu sopii erinomaisesti nuorten tekemien ryöstöjen käsittelyyn. Sovittelussa ryöstöön syyllistynyt nuori pääsee kohtaamaan uhrinsa ja ottamaan teostaan aidosti vastuuta. Käsittely on myös huomattavasti nopeampaa kuin oikeudessa, jossa saattaa kulua useampikin vuosi ennen kuin käsittelyä päästään edes aloittamaan. Nuoren elämässä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lähes koko yläkouluaikaa. Tuona aikana nuori saattaa ehtiä syyllistyä uusiin rikoksiin, koska ei kykene hahmottamaan kaukana tulevaisuudessa siintäviä seuraamuksia tai halua ajatella niitä.
Nopea käsittely myös edesauttaa uhrin toipumista. Emme ole kohdanneet tapausta, jossa sama tekijä olisi ryöstänyt saman uhrin uudelleen sovittelun jälkeen. Silti uhrille voi jäädä pelko, että tekijä toistaisi tekonsa. Sovittelussa näitä pelkoja voidaan hälventää, kun tekijä ottaa vastuun teostaan ja kertoo siihen johtaneista syistä.
Lähteet:
https://poliisi.fi/ryostot
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/mita-tuoreimmat-tilastot-kertovat-nuorten-vakivaltarikollisuudesta/
THL 2021 tilasto sovittelusta: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144629/Rikos_ja_riita_asioiden_sovittelu_2021.pdf?sequence=5
Kuva: Anne Toivosen (keskellä) lisäksi Aseman Lasten katusovittelutiimissä työskentelevät Jessica Hakala ja Ilkka Lindberg.
Asiantuntijana Anne Toivonen, joka työskentelee kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa. Ennen katusovitteluun siirtymistä hän ehti tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan Anne kouluttautui vuonna 2017.
Annen lisäksi katusovittelutiimissä työskentelevät Jessica Hakala ja Ilkka Lindberg.