Katusovittelussa kohdattuja ilmiöitä: Murrosikäisen vanhemmuus

Katusovittelutoimintaa on toteutettu Suomessa 10 vuotta. Menetelmä on suomalaista sovittelun kenttää täydentävä toimintamalli, jota sovelletaan rikoksiin ja riitoihin, joissa on osallisina alle 18-vuotiaita lapsia tai nuoria. Katusovittelijat ovat kasvatusalan ammattilaisia.  

Tässä sarjassa avaamme, millaisia ilmiöitä ja tilanteita toiminnassa kohdataan ja mitä nuorten arjessa läsnäolevat aikuiset voivat niille tehdä. 

Murrosikäisen vanhemmuus ja tuen tasapainottamisen haastava tehtävä

Mistä on kyse?

Kun nuori mokaa tai joutuu rikoksen uhriksi, on tämä usein vaikea paikka myös hänen vanhemmalleen. Katusovittelussa kohdataankin toisinaan tunnekuohun vallassa olevia vanhempia.

Tässä tekstissä puhun huoltajuuden sijaan vanhemmuudesta, sillä koen huoltajuuden olevan tässä yhteydessä liian virallinen termi. Huoltajuus sanana viittaa juridiikkaan, kun taas vanhemmuus tunnesiteeseen, hoivaan ja yhteyteen lapsen sekä vanhemman välillä.

Sovittelun keskeisiin periaatteisiin kuuluu ajatus siitä, että konfliktin tai rikoksen osapuolet ovat parhaimpia asiantuntijoita omassa asiassaan. Vaikka vanhemmilla on alaikäisten asioiden sovittelussa tärkeä rooli nuortensa ja käsittelyn tukemisessa, sovittelijoiden on huolehdittava, etteivät vanhemmat hallitse tai häiritse sovittelun kulkua. Nuoren tulee saada tehdä ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavia päätöksiä omassa asiassaan.¹

Millaisia tapauksia esimerkiksi on kohdattu?

Vanhempien reaktiot nuortaan koskevissa konflikteissa ovat hyvin moninaisia. Molemmissa ääripäissä, hyvin tunteellisessa ja passiivisessa suhtautumisessa, ovat omat haasteensa. Kun vanhempi kokee suuria tunteita, saattaa hän täysin huomaamattaan sivuuttaa oman nuorensa toimijuuden asiassa. Tämän seurauksena nuori voi passivoitua, jolloin hän ei itse pääse sanoittamaan tapahtunutta, mikä olisi tärkeää asian tasapuolisen ja kokonaisvaltaisen käsittelyn kannalta. Tunnekuohun vallassa oleva vanhempi saattaa myös tehdä oletuksia tai ehdottaa ratkaisuja ilman todellista käsitystä tilanteesta.

Joskus sovittelu joudutaan keskeyttämään vanhemman käytöksen vuoksi. Näin kävi esimerkiksi, kun eräs vanhempi pahoitti syvästi mielensä sovittelun toisen osapuolen näkemysten takia. Sovittelua ei päästy jatkamaan, vaikka nuori kävi vanhempansa kanssa keskustelua halustaan jatkaa.

Joskus vanhempien suuret tunteet aiheuttavat voimakastakin kitkaa eri osapuolten vanhempien välille, mikä saattaa johtaa esimerkiksi perättömien rikosilmoitusten tekemiseen toisista. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan sovittelua myös vanhempien välille, jotta tilanne saadaan kokonaisuudessaan rauhoitetuksi.

Toisessa ääripäässä vanhempi on liiankin passiivinen eikä esimerkiksi ota minkäänlaista kantaa sovittelussa mahdollisesti käsiteltäviin korvaussummiin. Kehittyvässä iässä olevan nuoren ei tulisi joutua ottamaan yksin kantaa näin painaviin asioihin. Ei ole kohtuullista odottaa, että hän osaisi sanoa, onko summa kohtuullinen tai edes realistinen.

Mitä selityksiä ilmiölle löytyy?

Nuoruus on erityistä aikaa ja siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruus on myös tärkeä kehitysvaihe ja täynnä muutoksia niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Esimerkiksi aivot kehittyvät vielä pitkälle murrosiän jälkeenkin, ja nuoruuden yksi keskeisimmistä kehitystehtävistä on itsenäistyminen ja vanhemmista irrottautuminen.

Ei siis mikään ihme, että vanhemman on joskus haastavaa pysyä nuorensa moninaisten muutosten perässä. Vanhemman käytös saattaa olla ylisuojelevaa, jolloin hän ei anna nuorellensa riittävästi tilaa itsenäistyä. Toisaalta hän saattaa suhtautua nuoreensa kuin aikuiseen, koska nuori näyttää fyysisesti siltä, vaikka tosiasiassa nuori tarvitsisi vielä vanhempansa tukea asian käsittelyssä.

Joskus vanhemmat puhuvat nuorensa puolesta tai päälle, koska kokevat, ettei nuoren puhe ja käytös täytä sosiaalisia normeja. ”Meidän nuori ei osaa puhua tai sanoittaa tällaisia asioita itse, joten minä voin kertoa”, on lause, jonka kuulee toisinaan vanhemman suusta sovittelussa. Nuorella saattaa kestää muodostaa ajatus puheeksi, jolloin aikuinen helposti kokee tarvetta vastata nuoren puolesta. Usein vanhemmat kuitenkin yllättyvät, kun kuulevat nuorensa puhuvan sovittelussa ja toteavat, etteivät tienneet nuoren osaavan puhua siten.

Lisäksi on tärkeää muistaa, että lapsen tai nuoren kriisi on usein kriisi myös hänen vanhemmalleen. Niin lapsen joutuminen rikoksen uhriksi kuin tekijänäkin oleminen voi olla vanhemmalle kova tilanne ja aiheuttaa erilaisia vaikeita tunteita itsesyytöksistä vihaan ja suruun. Katusovittelijoina pyrimmekin aina suhtautumaan vanhempien erilaisiin tunnereaktioihin ymmärryksellä ja tukemaan vanhempia heidän tärkeässä kasvatustehtävässään.

Mitä aikuiset voivat tehdä?

Sovittelulla voi nähdä tärkeän kasvatuksellisen tehtävän. Se tarjoaa mahdollisuuden rakentavien konfliktinratkaisutaitojen ja vastuunkantamisen oppimiseen. Sovittelun osapuolena olevan nuoren vanhemman tulee antaa nuorellensa tilaa ja aikaa, jotta nuori voi itse vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin sekä kertoa tapahtumista ja tunteistaan omin sanoin. Monet sovittelussa kohdatut tilanteet ovat nuorille uusia, minkä vuoksi sanoittamisessa saattaa kestää verrattain pitkään.

Tuen ja vastuun antamisen välillä tasapainoilu on usein murrosikäisen vanhemmalle haastavaa. Sopivan tasapainon etsimisessä kannattaa kuitenkin seurata nuorelta tulevia merkkejä. Kokemuksemme mukaan nuoret usein näyttävät tuen tarpeensa katsomalla vanhempaansa silmiin tai pyytämällä tukea sanallisesti. Tällöin vanhempi voi kannustaa ja tukea nuorta asiansa sanoittamisessa joko eleillään tai sanallisesti. Sanoittamisessa tukeminen ei kuitenkaan ole yhtä kuin puolesta puhuminen, ellei sovittelutilanne ja osapuolena olevat nuoret ole totaalisessa lukossa.

Vanhemman on lisäksi tärkeää tunnistaa, tiedostaa ja reflektoida omia tunnereaktioitaan sekä sitä, mistä reaktiot kumpuavat. Monella aikuisella on menneisyydessään ikäviä kokemuksia esimerkiksi koulusta. Nämä kokemukset saattavat tiedostamatta nousta pintaan, kun oma nuori on keskellä kouluun liittyvää konfliktia.

Vanhemman tulee myös uskaltaa päästää tapahtuneesta irti, kun asia on käsitelty ja aikaa on kulunut. Nuoret usein jatkavat käsittelyn jälkeen arkeaan hyvin nopeastikin, mutta aikuisilla on joskus tapana jäädä pitämään asiasta kiinni. Tämä harvoin on nuorelle eduksi vaan se voi pikemminkin olla hänelle vahingollista.

¹ Sovittelu on aina vapaaehtoista, ja alaikäisen osallistuminen sovitteluun edellyttää lapsen tai nuoren henkilökohtaisen suostumuksen lisäksi hänen huoltajansa suostumusta (sovittelulaki 2 §). Alaikäisellä sovittelun osapuolella on lisäksi oikeus saada sovitteluprosessin ajan tukea huoltajaltaan. Huoltajan läsnäolo voidaan kieltää vain, jos se on selvästi vastoin lapsen tai nuoren etua. Alle 15-vuotiaan osapuolen huoltajaa ei kuitenkaan voi kieltää osallistumasta sovittelutapaamiseen (sovittelulaki 18 §).

Lähde: Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 9.12.2005/1015

.

Asiantuntijana Anne Toivonen, joka työskentelee kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa.  Ennen katusovitteluun siirtymistä hän ehti tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan Anne kouluttautui vuonna 2017.

.

.

”Joskus vanhemmat puhuvat nuorensa puolesta tai päälle, koska kokevat, ettei nuoren puhe ja käytös täytä sosiaalisia normeja. ’Meidän nuori ei osaa puhua tai sanoittaa tällaisia asioita itse, joten minä voin kertoa’, on lause, jonka kuulee toisinaan vanhemman suusta sovittelussa.”

.

Katusovittelu

• • Katusovittelu on sovittelun kenttää täydentävä toimintamalli, jota sovelletaan rikoksiin ja riitoihin, joissa on osallisina alle 18-vuotiaita nuoria.
    .
• • Sovittelutoimistot ohjaavat katusovittelijoille muun muassa sellaisia tapauksia, joissa nähdään nuoren tarvitsevan erityistä tukea sovitteluprosessin aikana ja/tai sen jälkeen.
    .
• • Katusovittelijat ovat kasvatusalan ammattilaisia, jotka ottavat sovittelussa huomioon lapsuuden ja nuoruuden erityispiirteet sekä ikätason.​
    .
• • Sovittelussa sovittelija ohjaa tilannetta ja keskustelua. Ratkaisu voi olla esimerkiksi työkorvaus tai tulevaisuuden käyttäytymiseen sovittu asia.
    .
• • Aseman Lapset toteuttaa ja kehittää katusovittelutoimintaa Uudenmaan alueella yhteistyössä sovittelutoimistojen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.
    .
• • Lisäksi katusovittelijat toteuttavat tilauksesta sovittelutaitoihin ja nuorten konfliktien parissa tehtävään verkostotyöhön liittyvää koulutusta kasvatusalan ammattilaisille ympäri Suomen sekä tarjoavat konsultaatiota nuorten konflikteihin liittyvissä kysymyksissä.
    .
• • Katusovittelutoimintaa toteutetaan STEA-avustuksella..
    .
    .

Annen lisäksi katusovittelutiimissä työskentelevät Jessica Hakala ja Ilkka Lindberg.

.

.

Lue sarjan muut osat:

Nöyryytysväkivalta
Ryöstöt
Väkivalta, joka kumpuaa kunnoan menetyksen pelosta