Kirjoitussarjan edellisessä osassa käsittelin conferencing- eli laajennettua sovittelua. Tällä kertaa aiheena on työkorvaus vahingonkorvauksen muotona.
Vaikka alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, heillä on korvausvastuu. Tämä ei ole aina huoltajillekaan selvää. Korvausvastuu alkaa Suomessa heti syntymässä. Mikäli lapsi omalla käytöksellään joko vahingossa tai tarkoituksellisesti aiheuttaa jonkin vahingon, on vahingonkorvaus osoitettu hänelle – ei huoltajalle. Lapsilla ja nuorilla on harvoin omia tuloja tai säästöjä, minkä vuoksi käytännössä vanhemmat usein maksavat vähintään osan korvauksista.
Aina perheillä ei kuitenkaan ole varaa auttaa korvauksissa, vaikka he niin haluaisivatkin. Tiedän tapauksen, jossa nuoren äiti ja eno maksavat yhdessä kuukausittain korkoja, jottei summa kasvaisi vuosien aikana kohtuuttomaksi. He toimivat näin siihen saakka, kunnes nuori voi itse täysi-ikäisenä maksaa varsinaiset korvaukset. Ajoittain olen itsekin pohtinut, onko nykykäytäntö kohtuullinen vai tulisiko korvausvastuun olla sidoksissa esimerkiksi rikosvastuuikään.
Työkorvaus on yksi vaihtoehto rahakorvaukselle. Sen avulla nuori pääsee itse korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Työkorvauksessa nuori työskentelee sovittelussa sovitun summan verran nuoren kehitykselle lainmukaisesti soveltuvissa tehtävissä. Työkorvaus voi olla esimerkiksi lumitöiden tekoa, puutarhatöitä, yleistä siistimistä tai järjestämistä. Lain mukaan nuoren työskentely ei saa haitata hänen kasvuaan, kehitystään tai koulunkäyntiään. Sen vuoksi työkorvaus sovitaan usein seuraavalle loma-ajalle.
Yritykseen tai kuntaan kohdistuvat vahingonteot ovat esimerkkejä tapauksista, joissa voidaan soveltaa työkorvausta. Sovittelija selvittää ennen sovittelua vahinkoa kärsineeltä osapuolelta, onko nuoren mahdollista suorittaa vahingonkorvaus joko kokonaan tai osittain työkorvauksena. Suuria summia on vaikea korvata kokonaisuudessaan työllä, sillä se veisi nuorelta kohtuuttomasti aikaa. Etukäteen on myös hyvä selvittää nuoren halu osallistua mahdolliseen työkorvaukseen. Huoltajien kanssa tulee myös arvioida, onko nuori kykeneväinen sen suorittamiseen.
Sovittelussa käydään läpi nuoren aiheuttamien vahinkojen summa sekä se mitä kaikkea vahinkojen korjaaminen on vaatinut yritykseltä tai kunnalta. Esimerkiksi töhryn poistaminen vaatii työntekijätuntien lisäksi usein autokuluja, siivoustarvikkeiden kustannuksia, paperityötä ja joissain tapauksissa pinnan uusimisen kokonaan. Tätä nuoret eivät useinkaan tule ajatelleeksi.
Kun korvaussumma on esimerkiksi 275 euroa, voi vahingon kohteeksi joutunut osapuoli kohtuullistaa sen halutessaan 200 euroon. Kohtuullistaminen tarkoittaa sitä, että summa pienennetään vastaamaan nuoren ikää ja kehitystasoa eli hänen kyvykkyyttään ottaa vastuu hänelle osoitetusta summasta. Tämä voidaan toteuttaa myös siten, että nuori maksaa ainoastaan materiaalivahingot eikä muita aiheutuneita kuluja. Summa voidaan kohtuullistaa myös sen vuoksi, että se voitaisiin helpoiten korvata kokonaisuudessaan työkorvauksena ilman, että se olisi kohtuuton nuorelle.
Työkorvauksesta laaditaan sopimus, johon kirjataan tuntihinta ja se, millaisella aikataululla korvaus suoritetaan. Tuntimäärä jaetaan nuoren iän ja kehitystason mukaisiin työpäiviin. Lisäksi sopimukseen kirjataan tieto siitä, mitä tapahtuu, mikäli nuori ei ilmesty työkorvauspaikalle tai suorittaa siitä vain osan. Usein sopimuksessa sovitaan, että mikäli sovittu työkorvaus ei toteudu, tulee korvaussumma suorittaa rahana. Sopimuksen lisäksi sovittelija varmistaa, että nuori on vakuutettu työskentelyn ajan.
Työkorvaus on usein nuorelle opettavainen. Se mahdollistaa tutustumisen työelämään ja siellä tarvittavien taitojen harjoittelun. Eräällä nuorella oli kunnossapitotöistä vahva ennakkoasenne: hän piti niitä huonoina töinä. Ensimmäisen työpäivän jälkeen hän kuitenkin suunnitteli hakevansa työkorvauspaikan tarjoajalta kesätöitä ja opiskelevansa tulevaisuudessa alaa. Nuorella on mahdollisuus saada työkorvauksen suorittamisesta jopa työtodistus. Työnantajan toivotaan suhtautuvan nuoreen kuin kesätyöntekijään.
Haasteena työkorvauksen toteutuksessa voi olla se, että nuori tarvitsee työssään korostuneemmin ohjausta ja seurantaa. Osalla nuorista on impulsiivisuutta, muita erityispiirteitä tai he eivät ole ennen olleet työelämässä. Työkorvauspaikan tarjoajalla on harvoin mahdollisuutta ”kädestä pitäen” auttaa nuorta työtehtävissä. Työkorvauksen tarkoituksena ei ole kuormittaa työnantajaa.
Katusovittelijoilla on mahdollisuus osana työtään olla mukana seuraamassa nuoren työsuoritetta koko työkorvauksen ajan tai esimerkiksi ensimmäiset päivät, jotta voidaan varmistaa, että työkorvaus lähtee sovitusti käyntiin. Tämä auttaa nuorta jännittävässä uudessa tilanteessa ja on joissakin tapauksissa ainoa mahdollisuus työkorvauksen toteuttamiseen.
Katusovittelija voi tukea nuorta siinä, että hän hoitaa sopivalla tahdilla annetut tehtävät taukoja unohtamatta. Samalla se antaa ammattikasvattajalle erinomaisen tilaisuuden keskustella nuoren kanssa. Monelle nuorelle on helpompi jutella tekemisen lomassa kuin pöydän ääressä. Katusovittelija voi yhteistyössä nuoren perheen kanssa olla tarvittaessa myös työkorvauksen suorittamisen jälkeen nuoren kasvun tukena.
Työkorvaus on nuorelle konkreettinen osoitus siitä, että virheet voi ja kannattaa korjata. Kun nuori itse työllään hyvittää tekonsa, on vaikutus useimmiten suurempi kuin silloin jos huoltaja maksaa korvaukset nuoren puolesta.
Lue lisää katusovittelusta.
Olen Anne Toivonen ja työskentelen kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa. Ennen katusovitteluun siirtymistä ehdin tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan kouluttauduin vuonna 2017.
Katusovittelijan päiväkirjassa tutustutaan sovitteluun, katusovitteluun sekä omiin kokemuksiini nuorten parissa toimimisesta. Blogitekstien tarkoitus on lisätä ymmärrystä rikosten taustalla olevista syistä ja siten edistää rikoksilla oireilevien nuorten hyvinvointia. Teksteissä käsitellään sovittelun merkitystä sekä tärkeitä ajankohtaisia asioita, joihin sovittelun kautta voidaan vaikuttaa.
”Työkorvaus on usein nuorelle opettavainen. Se mahdollistaa tutustumisen työelämään ja siellä tarvittavien taitojen harjoittelun. Eräällä nuorella oli kunnossapitotöistä vahva ennakkoasenne: hän piti niitä huonoina töinä. Ensimmäisen työpäivän jälkeen hän kuitenkin suunnitteli hakevansa työkorvauspaikan tarjoajalta kesätöitä ja opiskelevansa tulevaisuudessa alaa.”