Edellisessä osassa käsittelin aihetta Yksi nuoruus, joka oli myös Aseman Lasten marraskuun varainhankintakampanjan teema. Viime aikoina mediassa on ollut paljon esillä nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja sen vuoksi haluankin tällä kertaa nostaa esille lähisuhdeväkivallan ja sen sovittelun.

Lähisuhteessa tapahtuvien konfliktien ja väkivallan sovittelussa vaaditaan erityistä sensitiivisyyttä ja tilanteen tulkintaa. Lähisuhdeväkivallan sovitteluun on erillinen koulutus (170 tuntia), johon voi hakea, kun sovittelukokemusta on jo niin sanotusta perussovittelusta kertynyt.

Koulutuksessa käsitellään muun muassa lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä, sen sovittelun erityispiirteitä ja väkivaltatyön palveluverkostoa. Koulutukseen osallistuja reflektoi myös itse omaa soveltuvuuttaan lähisuhdeväkivallan sovittelijaksi. (Lue lisää.)

Lähisuhteessa olevien henkilöiden välillä sovitteleminen on usein keskustelun avaamisen osalta helpompaa, koska heidän välillään on jo keskusteluyhteys. Mikäli lähisuhteessa ei ole totuttu keskustelemaan, sovittelijat auttavat siinä. Keskustelu on usein silti avoimempaa kuin tuntemattoman kanssa. Samalla kuitenkin lähisuhteeseen liittyvä tunteikkuus, henkilökohtaisuus ja usein osapuolten pitkä yhteinen historia voivat aiheuttaa sovittelulle haasteita.

Lähisuhdeväkivallan sovittelu on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Lähisuhdeväkivalta ei viittaa vain miehen ja naisen väliseen väkivaltaan eikä sitä pidä sotkea parisuhdeväkivaltaan. Lähisuhdeväkivalta kattaa kaikki läheiset ihmissuhteet, joita voivat olla esimerkiksi sisarus-, seurustelu-, ystävä- tai sukulaisuussuhteet.

Itselleni vastaan tulleet alaikäisten lähisuhdeväkivallan sovittelut ovat olleet suurimmaksi osaksi sisarusten välisiä väkivaltatilanteita, nuoren kohdistamaa väkivaltaa omaan huoltajaansa tai muuhun lähisukulaiseensa. Lähisuhdesovittelussa voidaan käsitellä myös nuoren seurustelukumppanin kanssa syntynyttä riitaa tai lievää väkivaltatilannetta.

Nuoren kohdistaessa väkivaltaa omaan perheenjäseneensä tulee muistaa, että osapuolet jatkavat usein asumista samassa asunnossa eikä suhde siis yleensä katkea väkivallan takia. Tämän vuoksi asian käsittely ja siitä puhuminen ovat hyvin tärkeitä, jottei tilanne mahdollisesti uusiudu. Uskon, että harmillisen usein huoltaja ei ilmoita oman lapsensa väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja asia jää käsittelemättä.

Lähisuhdeväkivallan sovitteluun on olemassa oma tarkoin mietitty prosessi. Lähisuhdesovittelu sisältää aina molempien osapuolten tapaamisen erikseen ennen itse sovittelua. Näin sovittelijat voivat varmistaa, että molemmat osapuolet ovat aidon vapaaehtoisesti osallistumassa sovitteluun, arvioida osapuolten valtatasapainoa sekä varmistaa, että epäilty on valmis ottamaan vastuun teostaan.

Sovittelua ei järjestetä, mikäli herää epäilys, että jompaakumpaa osapuolta on painostettu osallistumaan, jos keskustelussa paljastuu, että teko on ollut toistuvaa tai jos havaitaan toisen osapuolen olevan selkeästi alisteisessa asemassa toiseen verrattuna. Nämä ovat myös syitä, joiden vuoksi sovittelu on mahdollista keskeyttää myöhemmässä vaiheessa. Sovittelu on aina vapaaehtoista ja se ei poissulje rinnalla kulkevaa rikosprosessia. Sovittelu voi korvata oikeudenkäynnin osin tai kokonaan ja johtaa seuraamusluonteiseen toimenpiteistä luopumiseen tai lieventää rangaistusta.¹

Toistuvaa tai vakavaa väkivaltaa ei sovitella. Itse kuitenkin nostaisin keskusteluun väkivallan toistuvuuden arvioinnin kehittämisen. Onko prosessissa huomioitu tarpeeksi esimerkiksi aiempi henkinen väkivalta, joka on yleistä ennen fyysistä väkivaltaa? Myös henkinen väkivalta katsotaan väkivallaksi, vaikkakin sen todentaminen on usein haastavaa. Tai onko ollut lievää fyysistä väkivaltaa niin, ettei uhri sitä tunnista kuten kädestä tarttumista? Tärkeää prosessissa on huomioida molempien osapuolten vallankäyttöä ja tukea mahdollisesti alisteisemmassa asemassa olevaa.

Lähisuhdeväkivallan sovitteluun ohjaaminen ei tarkoita asian vähättelyä. Totta on, että sovitteluun päätyvät asiat ovat usein lieviä rikoksia, mutta rikosnimike ei aina kerro tilanteen vakavuudesta. Esimerkkinä nuorten tekemät ryöstöt: joissain tapauksissa ryöstö saattaa tarkoittaa kauluksista kiinni tarttumista ja suullista uhkaamista ennen omaisuuden anastusta. Se ei siis aina ole teräaseella uhkaamista tai lyömistä.

Myöskään lähisuhdeväkivalta ei aina ole toisen vakavaa pahoinpitelyä vaan kyse voi olla esimerkiksi suullisesta riidasta, joka päättyy tönäisyyn. Lähisuhdesovittelussa, kuten muissakin sovitteluissa jokaisen tapauksen soveltuminen sovitteluun arvioidaan tapauskohtaisesti. Sovittelijoiden tulee olla koko prosessin ajan hereillä sekä arvioitava tilannetta alusta loppuun saakka. Sovittelijoilla onkin suuri vastuu pitää sovittelutoimisto ajan tasalla koko prosessin ajan sekä tehdä yhteistyötä sovitteluohjaajan kanssa.

Itselläni lähisuhdesovitteluista on hyviä kokemuksia ja usein nuori on sovittelun myötä löytänyt uuden yhteyden huoltajaansa tai sisarukseensa. Koen väkivallan sovittelun erittäin tärkeänä keinona puuttua väkivaltaan varhaisessa vaiheessa. Sovittelussa asiasta päästään keskustelemaan ja mahdollisesti ohjaamaan väkivallantekijä sekä uhri heidän tilannettaan palveleviin palveluihin. Valitettavan usein lähisuhdeväkivalta jää muilta huomaamatta ja sen vuoksi tilanteet pitkittyvät ja kärjistyvät. Sovittelu on matalan kynnyksen keino puuttua väkivaltaan ennen sen vakavoitumista entisestään.

Tämä oli katusovittelijan päiväkirjan viimeinen osa tänä vuonna. Rauhallista joulun aikaa, kohdataan päiväkirjan parissa taas ensi vuonna! 

_____

¹ Rikos- ja riita-asioiden sovittelun opas

_____

Lue lisää katusovittelusta.

Olen Anne Toivonen ja työskentelen kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa.  Ennen katusovitteluun siirtymistä ehdin tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan kouluttauduin vuonna 2017.

Katusovittelijan päiväkirjassa tutustutaan sovitteluun, katusovitteluun sekä omiin kokemuksiini nuorten parissa toimimisesta. Blogitekstien tarkoitus on lisätä ymmärrystä rikosten taustalla olevista syistä ja siten edistää rikoksilla oireilevien nuorten hyvinvointia. Teksteissä käsitellään sovittelun merkitystä sekä tärkeitä ajankohtaisia asioita, joihin sovittelun kautta voidaan vaikuttaa.

Anne Toivosen profiilikuva

Anne Toivonen

kouluttaja, Katusovittelu
  • Katusovittelu
  • Nuorten rikos- ja konfliktityö

”Itselleni vastaan tulleet alaikäisten lähisuhdeväkivallan sovittelut ovat olleet suurimmaksi osaksi sisarusten välisiä väkivaltatilanteita, nuoren kohdistamaa väkivaltaa omaan huoltajaansa tai muuhun lähisukulaiseensa.

Kokemukset ovat olleet hyviä ja usein nuori on sovittelun myötä löytänyt uuden yhteyden läheiseensä.”

Lisää blogitekstejä

Tilaa uutiskirjeemme