Kahden kulttuurin väliin putoajat

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin valtaa ja sen käyttöä. Tällä kertaa aiheena on monikulttuurisuus siitä näkökulmasta, millaista on kasvaa kahden kulttuurin vaikutuspiirissä.

Kohtaamme työssämme paljon etenkin sellaisia monikulttuurisia nuoria, jotka ovat itse syntyneet tai vähintään eläneet merkittävän osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Suomessa, kun taas nuoren vanhemmat ovat syntyneet muualla.

Kahden kulttuurin vaikutuspiirissä kasvaminen voi tuoda elämään paljon rikkautta, mutta toisaalta olla myös kuormittavaa. Omassa työssäni niin sovitteluissa kuin muussakin nuorisotyössä kohtaan paljon nuoria, jotka ovat hämmentyneitä kahden kulttuurin välissä elämisestä. Nuoret ovat saaneet kotona kasvatuksen, jonka arvot perustuvat vanhempien kotimaan kulttuuriin, ja vanhempien kulttuuriperimän säilyttäminen on monelle tärkeää. Kodin ulkopuolella, esimerkiksi koulussa, nuoret taas yrittävät löytää paikkaansa suomalaisessa kulttuurissa.

Kulttuurit näkyvät kielessä, juhlissa, uskonnossa, huumorissa, ruoassa, musiikissa, vaatetuksessa – ja arvoissa. Vanhempien kulttuurien arvot vaikuttavat sekä perheen tapoihin että nuoren omiin valintoihin erimerkiksi opiskelupolkua valitessa. Osa nuorista onnistuu yhdistämään kulttuuritaustaansa suomalaiseen identiteettiin hyvin, osa taas jää kahden kulttuurin väliin eikä oikein löydä paikkaansa kummassakaan.

Moni nuorista ei koe täysin kuuluvansa niin sanottuun valtaväestöön. Oman kulttuurin keskuudessa heitä taas pidetään usein liian suomalaistuneina. Uskon, että osittain näistä syistä nuoret kokoontuvat esimerkiksi kauppakeskuksiin ja heidän välilleen syntyy konflikteja. Yhteisöön kuuluminen on perustavanlaatuinen tarve. Jos ei omaa paikkaa löydy, alkaa yleensä oireilu.

Sovittelutyössä monikulttuurisuus näkyy monella tavalla. Kulttuurin välisten konfliktien selvittelyn määrä on kasvanut. Vähemmän selvitellään kantaväestön ja maahanmuuttotaustaisten nuorten välisiä konflikteja, kun taas eri maahanmuuttajaryhmien välille konflikteja syttyy aiempaa enemmän.

Nuoret saattavat esimerkiksi kiistellä siitä, kumpi harjoittaa islaminuskoa oikein. Tuleeko tytön käyttää huivia tai voiko tyttö viettää aikaa poikien seurassa. Moni kantaväestöön kuuluva näkee islaminuskoiset yhtenäisenä joukkona, mutta yhteisöön mahtuu hartaammin uskontoa harjoittavia ja tapauskovaisia yhtä lailla kuin kristittyjenkin joukkoon. Toisinaan konfliktit juontavat juurensa kauas pois Suomesta vanhempien kotimaiden tilanteisiin.

Osaan sovitteluista tarvitaan tulkki. Tulkit ovat suurimmaksi osaksi huoltajia varten, mutta on myös sovitteluita, joissa itse nuori ei puhu lainkaan suomea. Myös muu kulttuurintuntemus nousee konfliktien selvittelyssä usein keskiöön. Konflikteihin voi kietoutua esimerkiksi sukupuolirooleihin, yhteisöjen valtarakenteisiin tai erilaisiin tabuihin liittyviä seikkoja.

Iso osa kaikista nuorista kipuilee ajoittain sen kanssa, etteivät he voi puhua kaikista heitä vaivaavista asioista kotona. Maahanmuuttajataustaisilla, etenkin tytöillä tämä kuitenkin korostuu. Konfliktit ovat voineet syntyä siitä, että tyttö viettää aikaa poikien kanssa, seurustelee tai hänen kunniaansa on loukattu jollain tavalla. Konfliktit eskaloituvat usein jopa fyysisiksi, koska nuoret eivät uskalla ottaa asioita puheeksi koulussa tai perheen kanssa, jottei niin sanottuja sopimattomia asioita tulisi esille.

Näiden aiheiden sovitteleminen on usein hyvin sensitiivistä ja myös itselläni surullisia tunteita herättäviä. Eräs nuori kertoi itkien omasta kokemuksestaan kohdatessaan ennakkoluuloja muun muassa huivin käytöstä: ”Voi olla vaalea tai ihan tumma – me kaikki ollaan silti ihmisiä ja meillä on sydän.”

Myöskään huoltajilla ei välttämättä ole tietoa, kuinka nuoria voisi tilanteessa tukea. Monella vanhemmalla ei ole suomen kielen taitoa, luku- ja kirjoitustaito on puutteellinen eivätkä he juurikaan pääse kosketuksiin niin sanottuun kantaväestöön kuuluvien vanhempien kanssa.

Monia kahden kulttuurin välissä kasvaneita nuoria yhdistää kokemus, ettei ole tarpeeksi jotain. Nuoret ovat joutuneet ulossuljetuiksi monista eri syistä. Sen vuoksi, että vain toinen vanhempi on ulkomaalaistaustainen, jolloin ei ole tarpeeksi etninen. Tai on etnistä taustaa, mutta ei puhu kyseisen maan kieltä tai on muutoin jonkun mielestä vääränlainen.

Monesti keskenään ristiriitaiset tavat ja odotukset aiheuttavat riittämättömyyden tunteita. Nuoret yrittävät täyttää erilaisia odotuksia, mutta aina sekään ei miellytä kavereita, sukua tai opettajaa. Olen kohdannut romaninuoria, joilla on joka toinen päivä suorat housut ja joka toinen päivä farkut, koska ovat epävarmoja kahden kulttuurin välissä luoviessaan.

Toivoisin, että jokainen aikuinen pysähtyisi miettimään, miten voimme tukea kahden kulttuurin vaikutuspiirissä eläviä nuoria niin, että he voivat säilyttää kulttuuriperimänsä ja samalla kokea kuuluvansa suomalaiseen yhteisöön.

___

Lue lisää katusovittelusta.

Olen Anne Toivonen ja työskentelen kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa.  Ennen katusovitteluun siirtymistä ehdin tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan kouluttauduin vuonna 2017.

Katusovittelijan päiväkirjassa tutustutaan sovitteluun, katusovitteluun sekä omiin kokemuksiini nuorten parissa toimimisesta. Blogitekstien tarkoitus on lisätä ymmärrystä rikosten taustalla olevista syistä ja siten edistää rikoksilla oireilevien nuorten hyvinvointia. Teksteissä käsitellään sovittelun merkitystä sekä tärkeitä ajankohtaisia asioita, joihin sovittelun kautta voidaan vaikuttaa.

”Monia kahden kulttuurin välissä kasvaneita nuoria yhdistää kokemus, ettei ole tarpeeksi jotain. Moni nuorista ei koe täysin kuuluvansa niin sanottuun valtaväestöön. Oman kulttuurin keskuudessa heitä taas pidetään usein liian suomalaistuneina.”