Epäoikeuden-mukaisella vallankäytöllä ei saavuteta nuoren kunnioitusta

Päiväkirjan toisessa osassa käsittelin alle 15-vuotiaiden rikoksilla oireilua, siihen puuttumista sekä rikosvastuuikää.

Tässä kolmannessa osassa pohdin valtaa ja sen käyttöä.

Valta sanana saa helposti negatiivisen sävyn. Moni ajattelee ensimmäisenä oman edun tavoittelua muiden kustannuksella. Valtaa voidaan kuitenkin käyttää myös hyvään.

Valta voi olla annettua tai otettua ja sen käyttö tiedostettua tai tiedostamatonta. Valta voi perustua erilaisiin asioihin kuten lakiin, perinteisiin, asemaan, asiantuntijuuteen, karismaan tai esimerkiksi rahaan. Ihmiset voivat kokea vallan ja sen käytön hyvin eri tavalla.

Valtatyhjiöstä puolestaan puhutaan, kun johtaminen on vaillinaista tai puuttuu kokonaan. Valtatyhjiö täyttyy ennen pitkää aina. Aina valta ei päädy parhaalle mahdolliselle johtajalle, vaan valuu tyhjiössä sen ottavalle tai välillä myös tilanteeseen joutuvalle.

Ihmiset lähtökohtaisesti kuitenkin toimivat omasta mielestään parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi konfliktitilanteissa joku päätyy ohjeistamaan muita. Myös nuorten porukoissa on aina johtaja, jota eniten kuunnellaan. Jos johtajanuori on pois esimerkiksi koulusta, johtajan roolin ryhmässä ottaa joku toinen.

Yleinen näkemys onkin, että jokaisessa ihmissuhteessa on valtaa. Negatiivisesta vallankäytöstä, jolla tarkoitan hierarkiaa, kuria ja käskyttämistä korostavaa toimintaa, puhutaan mielestäni melko vähän – varsinkin ammattikasvattajien keskuudessa.

Lasten kasvattaminen on viime vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi. Harva myöntää enää kannattavansa tiukan kurikeskeistä kasvatusta. Kohtaan kuitenkin edelleen työssäni eri toimijoiden kanssa nuoriin kohdistuvaa autoritaarista johtamista ja kasvattamista. 

Mielestäni aikuinen, lapsi ja nuori ovat samanarvoisia, samalla viivalla ihmisinä keskenään. Olen saanut tästä ajatuksesta usein kritiikkiä. Eihän nuori voi päättää omista asioistaan tai olla auktoriteettiasemassa olevan aikuisen kanssa samalla viivalla. Ajatukseni pointti on kuitenkin siinä, miten valtaa käytetään.

On selvää, että lapset tarvitsevat rajoja. Tapa, jolla aikuinen käyttää valtaansa nuoreen on jokaisessa kohtaamisessa keskiössä. Aikuinen ei ole ihmisenä sen parempi kuin nuori, vaikka hänellä onkin iän tuomaa kokemusta ja ymmärrystä monesta asiasta enemmän kuin nuorella. Vertaan tätä työntekijän ja esihenkilön suhteeseen.

Esihenkilöllä on valtaa työntekijään. Kaikki olemme varmasti samaa mieltä, että hyvä esihenkilö osaa ohjata työtä ja siinä kehittymistä siten, ettei työntekijä koe vallankäyttöä epäreiluna tai provosoivana. Käskevä johtaminen on siis muuttunut osaamisen johtamiseksi, parhaan potentiaalin esiin nostamiseksi. Näin ajattelen myös nuoren asemasta kasvattajien keskuudessa. Tähän sopii hyvin sanonta: ”Hiekka pysyy kämmenessä, mutta jos sitä puristaa liikaa, se valuu pois.”

Vallan pohtiminen on olennaista myös sovittelutilanteissa. Ei ole tavatonta, että huoltajat käyttävät valtaansa väärin syrjäyttämällä nuoren tämän omassa konfliktissa. Huoltaja on harvoin ollut konfliktitilanteessa mukana paikan päällä. He siis tietävät tilanteesta vain oman lapsensa tai muiden aikuisten kertoman. Usein tilanne on käyty läpi lapsen kanssa heti tapahtuneen jälkeen, jolloin tunteet ovat pinnassa. Tarinassa on voinut olla mukana liioittelua tai siitä on voitu jättää jotain pois, jotta kertomus olisi lapselle itselleen eduksi.

Varsin usein huoltajat hiljentävät lapsensa esimerkiksi vedoten siihen, että nuori on hiljainen ja arka. Tällöin nuorelle ei anneta edes mahdollisuutta tai aikaa puhua. Nuori voi käyttää valtaansa myös huoltajaan, jos perheen valta-asetelma on kallellaan tai perheeseen on syntynyt valtatyhjiö, jonka myötä nuori on ottanut vallan itselleen.

Sovittelija voi käyttää valtaansa sovittelutilaisuudessa monella tavalla ja siksi sovittelijan tulee olla tietoinen omasta vallankäytöstään. Sovittelijan ei pidä käyttää valtaansa kummankaan osapuolen edun tavoittelemiseen vaan pyrkiä vallan tasapainottamiseen sekä kohtaamisen mahdollistamiseen.

Sovittelijan tulee tiedostaa myös osapuolten keskinäinen valtasuhde, jottei uhri saa uutta uhrikokemusta sovittelun aikana. Toisin sanoen sovittelun tarkoitus on tasoittaa ihmisten välissä olevaa mahdollista vallan epätasapainoa¹. Sovittelija voi tehdä myös ääneen havaintoja vallankäytöstä rakentavalla ja arvostavalla tavalla, loukkaamatta ketään.

Aikuisten on hyvä tutkia omaa vallankäyttöään, vallankäytön tarkoitusta ja sitä mihin vallankäytöllä pyritään. Antaako valta-asema aikuiselle oikeutuksen puhua lapselle tai nuorelle ääntä turhaan korottaen, alentavasti tai huomioimatta nuoren omaa näkemystä asiasta? Sanontaan jälleen viitaten: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”, on monesti käypä ilmaisu.

Suosittelen panostamaan auktoriteetin, arvostuksen ja luottamuksen ansaitsemiseen. Yritys saada kunnioitusta pelon ja epäoikeudenmukaisen vallankäytön kautta on nuortenkin keskuudessa usein lyhyt tie.
___

¹ Attias, M. ym. (14.10.2021): Sovittelu, valta ja väestösuhteet. Blogikirjoitus. http://www.depolarize.fi/2021/10/14/sovittelu-valta-ja-vaestosuhteet/

___

Lue lisää katusovittelusta.

Olen Anne Toivonen ja työskentelen kouluttajana Aseman Lapset ry:n katusovittelu-toiminnassa.  Ennen katusovitteluun siirtymistä ehdin tehdä noin kymmenen vuotta töitä nuorten parissa, josta suurimman osan kadulla. Sovittelun maailmaan kouluttauduin vuonna 2017.

Katusovittelijan päiväkirjassa tutustutaan sovitteluun, katusovitteluun sekä omiin kokemuksiini nuorten parissa toimimisesta. Blogitekstien tarkoitus on lisätä ymmärrystä rikosten taustalla olevista syistä ja siten edistää rikoksilla oireilevien nuorten hyvinvointia. Teksteissä käsitellään sovittelun merkitystä sekä tärkeitä ajankohtaisia asioita, joihin sovittelun kautta voidaan vaikuttaa.

”Yritys saada kunnioitusta pelon ja epäoikeudenmukaisen vallankäytön kautta on nuortenkin keskuudessa usein lyhyt tie.”