Jos kodin ja koulun välinen yhteistyö on rikki

Jokaisella huoltajalla on oikeus luottaa siihen, että lapsella on turvallinen kasvuympäristö. Lapsen ollessa koulussa huoltajien vaikutusvalta on rajallinen. Kiusaamistilanteissa huoltajat voivat kokea suurta voimattomuutta ja heidän hätänsä purkautua rajustikin. 

Kesällä minua pyydettiin analysoimaan ja kertomaan kiusaamiseen perehtyneen asiantuntijan näkemys eräästä kiusaamistilanteesta. Tapaus oli pitkittynyt, vakava ja erittäin kompleksinen kokonaisuus. Analysointia helpotti se, että lapsen koulunkäynnistä ja konflikteista oli tehty kattava dokumentaatio usean vuoden ajalta. Jossain vaiheessa perheelle tiedottaminen asian etenemisestä oli tyrehtynyt lähes kokonaan. Ilmeisesti perheen toimet olivat saaneet ammattilaiset varpailleen.

Epäilen, näkivätkö virkaansa hoitavat ammattilaiset tilannetta niin, että huoltajat olivat huolissaan lapsestaan ja yrittivät kaikin keinoin saada tilannetta ratkeamaan. Olen viime vuosina ollut itse selvittämässä tai seurannut kollegoideni työtä yli sadassa kiusaamistapauksessa. Lähes poikkeuksetta poliisilta tai muulta viranomaiselta ohjautuneet tapaukset ovat saapuneet saatteella, että tapauksessa osapuolena on erittäin haastava perhe. Haastava vai keskellä kriisiä?

Eihän huoltajien kohtaaminen aina helppoa ole. Huolestunut huoltaja voi olla vihainen, syyllistävä, itkuinen, vetäytyvä tai toimia keinoilla, jotka voivat näyttäytyä jopa uhkaavana käytöksenä. Siltikin ammattilaisten tulisi kyetä näkemään, että huoltajien käytös johtuu siitä, että perhe on keskellä suurta kriisiä, jossa lapsen hyvinvointi on uhattuna. Huoltajat voivat uhkailla juristeilla ja saattaa ammattilaiset ahtaalle. Siinä kohtaa tiedonjako usein tyrehtyy.

Ammattilaisina suojaamme itsemme oikeusturvamme vuoksi. Suojaamme itseämme, jos joku yrittää mennä henkilökohtaisuuksiin. Kenties meillä on aiempia huonoja kokemuksia vastaavista tilanteista. Olemme joskus väsähtäneet vastaavan taakan alle. Mutta toimimmeko silloin niin, että lapsen etu on keskiössä? Väitän, että vallalla olevat salassapitovelvollisuuden tulkinnat näyttävät pahimmillaan aiheuttavan sen, että lapsen hyvinvointia vakavasti uhkaavat kiusaamistilanteet jatkuvat. Silloin emme mielestäni ole ottaneet tilanteesta ammatillista vastuuta.

Salassapitovelvollisuudelle on paikkansa. Sen tarkoituksena on turvata yksityisyyttä ja estää mahdollisten arkaluontoisten asioiden päätyminen vääriin tarkoituksiin. Rajanveto ei ole aina helppoa, ja siksi siitä olisikin syytä keskustella enemmän.

Tässä keskustelussa meidän pitää ymmärtää, että kompleksiset ongelmat eivät ratkea sillä, että – no suoraan sanottuna – laitamme pään pensaaseen. Muuttuvassa maailmassa meidän on kyettävä löytämään uusia keinoja ja hyödynnettävä aikaisempaa enemmän muiden ammattilaisten osaamista.

Esimerkiksi K-0-työssä ulkopuolisesta toimijasta on usein suuri hyöty, etenkin jos vanhemmat ja koulun ammattilaiset eivät ole löytäneet yhteistä näkemystä tai keskinäinen luottamus on heikko. Siksi toiminnassa keskiössä on yhteistyö sovittelutoimistojen koulutettujen sovittelijoiden kanssa.

Eri ammattilaisten osaamista yhdistävällä yhteistyöllä meillä on mahdollisuus saada konfliktit analysoitua, selvitettyä – ja mikä parasta, oppia vastaisuuden varalle uusia keinoja toimia vaikeissa tilanteissa.

Heikki Turkka
hankepäällikkö
Aseman Lapset ry

Kirjoittaja työskentelee K-0-hankkeessa, jossa selvitetään pitkittyneitä ja monimutkaisia koulukiusaamistapauksia. Hän kehottaa ammattilaisia katsomaan konfliktien taakse, eläytymään huoltajien asemaan ja ymmärtämään ihmisten toimintaa kriisin keskellä.