Alaikäisten väkivaltarikokset – mitä taustalla ja mitä voidaan tehdä? 

Olemme Aseman Lapset ry:ssä työskennelleet pitkään nuorten rikosoirehdinnan, pitkittyneen kouluväkivallan, konfliktien sovittelun ja vakavien väkivaltarikosten parissa. Monen eri toimintamuodon kautta olemme etsineet ja löytäneet vastauksia kysymyksiin, mitä alaikäisten väkivallan taustalla on, miten voimme ennaltaehkäistä väkivaltaa ja puuttua siihen.

Erilaiset konfliktit, yhteentörmäykset ja jopa rikokset ovat nuoruusiässä tavallisia. Melkein jokainen voi muistella oman nuoruutensa kautta, mitä silloin tuli tehtyä ja ajateltua. Rikos voi olla kuitenkin myös oire hädästä. Usein sekä uhri- että tekijäkokemukset kasautuvat samoille ihmisille. Tiedetään myös, että varhain vankilaan joutuminen ennustaa rikos- ja vankeuskierteitä, eivätkä pelkät rangaistukset ja sanktiot tuota vaikuttavia muutostarinoita.

On perusteltua, että Suomen lainsäädäntö ja viranomaiset pyrkivät välttämään kaikin keinoin sitä, että nuori joutuu vankilaan. Tilalle etsitään aktiivisesti muunlaisia, yksilöllisiä keinoja vaikuttaa nuorten rikoskäyttäytymiseen.

Mitä rikosten taustalla?  

Rikoskierteessä olevan nuoren taustalta voi löytyä köyhyyttä, traumakokemuksia, vaikeuksia akateemisissa koulutaidoissa, perheessä olevia mielenterveys- ja päihdeongelmia ja jopa kasautuneesti useita näistä. Ylisukupolviset ongelmat on toisteltu sananparsi, mutta monesti se pitää paikkansa.

Samoin jokaisella on myös kasvutaipaleella suojaavia tekijöitä, jotka voivat esimerkiksi olla nuorta monin tavoin tukevia perhe- tai lähisuhteita, erityistaitoja tai mielekkäitä harrastuksia. Joskus tärkeä aikuinen, ystävä, seurustelukumppani, harrastus tai työ voivat olla elämänpolkua raiteilleen palauttavia käännekohtia.

Alaikäisen aivot eivät ole vielä kaikilta osin kehittyneet. Ne aivojen osat, joissa kehittyvät empatia ja syy-seuraussuhteiden tunnistaminen, kehittyvät viimeisinä. Sen sijaan erityisen aktiivisena nuoruudessa ovat ne aivojen alueet, joissa haetaan nopeita ärsykkeitä ja suuria tunteita. Tämä saa usein nuoret tekemään asioita nopeasti ja arvioimatta. Tämän vuoksi jokainen lapsi ja nuori tarvitseekin meitä aikuisia, vanhempia, opettajia, sosiaalityöntekijöitä, kummeja, urheiluvalmentajia tai nuoren rikoksia tutkivia poliiseja, joiden kanssa opetella vastuunkantoa, ymmärrystä tekojen seurauksista ja tunteiden käsittelyä.

Nuoren käytöstä voi selittää myös lähiyhteisön oireilu tai esimerkiksi oppimisen- ja tarkkaavaisuuden vaikeudet. Olemme kohdanneet nuoria, joilla on vakavat oppimisvaikeudet ja he ovat yrittäneet käydä koulua diagnosoimatta yleisopetuksessa 17-vuotiaaksi asti.

Mitä voimme tehdä? 

Pasila-toiminnassa olemme pyrkineet kehittämään näille nuorille sellaista tukea, joka auttaisi heitä irrottautumaan rikollisuudesta tai ainakin vähentäisi riskiä vakaviin rikoksiin. Koska jokaisen nuoren tarina ja tausta on yksilöllinen, myös työ räätälöityy nuoren ja perheen tarpeiden ympärille. Työmme on ollut kulkemista heidän rinnallaan ja tuen antamista esimerkiksi monenlaisessa viranomaisasioinnissa.

Alaikäisen rikoksia tekevän nuoren palveluverkosto on usein laaja: erityisopetus, oppilashuolto, lastensuojelun palvelut, terveydenhuollon palvelut, poliisi sekä tuomioiden jälkeen Rikosseuraamuslaitoksen tuomioiden täytäntöönpano ja valvonta. Mahdollisesti sisarukset ja vanhemmat tarvitsevat muita palveluita, joten yhden perheen palvelut saattavat muodostaa monimutkaisen viidakon, jossa vanhemmat hengästyvät juostessaan viikoittain useissa eri palavereissa.

Tähän vielä mausteeksi, jos vanhemmalla ei ole suomen kielen taitoa, voimavaroja tai aikaa tähän, on haasteellista sukkuloida näiden palveluiden välillä puhumattakaan lomakkeiden täyttämisestä. Tarpeen ja palveluiden kohtaaminen heikkenee luonnollisesti entisestään.

Yhteistyötä ja kokemusasiantuntijuutta 

Monialaisen yhteistyön ja tiedonkulun parantuminen helpottaa kokemustemme mukaan sitä, etteivät vanhemmat joudu palvelurakenteiden sekamelskassa kohtuuttoman kuorman kantajiksi, joka vaatisi ammatillisen prosessinjohtamisen tasoista osaamista.

Tätä varten olemme Pasila-toiminnan rinnalla aloittaneet Koneen säätiön rahoittaman Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin –tutkimushankkeen yhdessä Vaasan yliopiston kanssa (2021–2022), jossa pyritään tutkimaan palveluiden yhteiskehittämistä nuorisorikollisuuden näkökulmasta. Sekin on selvää, että yksi toimija ei pysty vastaamaan näihin moninaisiin tarpeisiin, vaan tarvitaan monenlaista asiantuntemusta nuoren ja perheen ympärille. Sen tulee olla selkeää, näyttää ymmärrettävältä ja toimivalta perheiden suuntaan. Kokonaisvastuu tulisi olla yhdellä viranomaisella selkeästi kerrallaan.

Yksi suurimmista oivalluksistamme Pasila-toiminnassa on ollut omakohtaisen rikos- ja päihdekokemustiedon hyödyntäminen. Saimme työpareiksemme Keijo-koulutuksen käyneitä projektityöntekijöitä. Kokemukset ovat olleet todella hyviä ja nuoret ovat arvostaneet työntekijöitä, jotka ovat päässeet irti rikos- ja päihdekierteistä sekä ymmärtävät tunnetasolla, mitä nuoret  käyvät läpi.

Merkittävät kohtaamiset 

On tärkeää, että ensitapaamiset nuoren kanssa ovat sensitiivisiä ja syyllistämättömiä. Nuori on arvokas ja yhdenvertainen teoistaan huolimatta. Vasta arvostuksen, kunnioittamisen ja hyväksynnän jälkeen nuori mahdollisesti voi muuttaa käyttäytymistään, riittävästi tuettuna. Työmuodoissamme viranomaisasioinnin, vakavista aiheista keskustelun ja muun virallisen lisäksi tärkeäksi on muodostunut nuorten kanssa ajan viettäminen eri ympäristöissä. Olemme usein tehneet yhdessä jotain – urheilua, elokuvankatselua, kavereiden tapaamista, pelaamista, syömistä. Tavallista olemista.

“Vaikeasti rakastettavien” nuorten parissa työskentely tarvitseekin usein pilkettä silmäkulmaan, vaikka toimitaan vakavien teemojen äärellä.

Arvostava kohtaaminen, ajan antaminen, palveluiden etsiminen, perheen huomioiminen kokonaisuutena ja kokemusasiantuntijuuden laaja-alaisempi hyödyntäminen ovat suurimpia oivalluksiamme siitä, miten nuorten parissa tulee toimia. On myös selvää, että työ vaatii pitkäjänteisyyttä eikä ole olemassa nopeita pikavoittoja, joilla nämä haasteet taklataan. Jokaiseen nuoreen ja perheeseen täytyy tutustua ja etsiä yhdessä heidän kanssaan voimavaroja, onnistumisia ja elämyksiä, jotka voisivat olla rikosten tekemiseltä suojaavia tekijöitä.

Julia Saarholm

Tutkimuskoordinaattori
Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin -hanke

Heikki Turkka

Tiimipäällikkö
Katusovittelu, K-0, Pasila,  Ripa-hanke ja Pirunpolska-hanke

Teksti on alun perin julkaistu pidempänä versiona Murharyhmä-lehdessä loppuvuodesta 2021.